Pirkko Martikainen piti meteliä kurjista oloistaan, uudessa hoivakodissa pääsee uloskin – laitoksissa vanhusten omaa tahtoa ei aina kuulla

Ikääntyneiden itsemääräämisoikeuksien loukkauksia hoito- ja palveluasumisessa aletaan tutkia, jotta niistä voitaisiin ottaa opiksi.

vanhustenhoito
Pirkko Martikainen
Pirkko Martikainen toivoo, että kansanedustajat muistaisivat vaalilupauksensa vanhusten asioiden parantamisesta.Yrjö Hjelt / Yle

TurkuVaikeasti monivammainen Pirkko Martikainen, 70, on nainen, joka antoi kasvot Suomessa velloneelle kohulle vanhustenhoidon tilasta. Hän ei edellisessä palvelukodissaan päässyt esimerkiksi pesulle pitkiin aikoihin.

Martikaisen henkilökohtainen ahdinko on helpottunut, mutta hän on yhä huolestunut palvelutaloissa asuvien ikäihmisten itsemääräämisoikeudesta. Hänen mielestään siitä puhutaan aivan liian vähän.

– Tämä on meidän kotimme, jonne hoitajat tulevat meitä auttamaan. Kyllä se itsemääräämisoikeus aika usein heiltä unohtuu.

Pirkko Martikainen on asunut kaksi kuukautta turkulaisessa palvelukoti Villa Aurorassa. Aiemmin hän asui palvelukoti Nukkumatissa, joka on sittemmin suljettu kokonaan.

Taistelua omista oikeuksista

Pirkko Martikainen sanoo, että hoitajia on monenlaisia. Toiset ottavat asukkaan toiveet huomioon paremmin.

– On niitä, jotka haluavat kuunnella, ja joku toinen ei välitä pätkääkään.

Omista oikeuksistaan pitää jaksaa huolehtia.

– Joskus se on aika raskasta, Pirkko Martikainen sanoo.

Villa Aurorassa suurin osa talon asukkaista on muistisairaita.

– Minulla on asiat hyvin, koska pystyn pitämään kovaa meteliä. Mutta ei sen niin pitäisi olla, että täytyy kauheasti perustella, mitä haluaa.

Uusi tutkimus selvittää itsemääräämisoikeuden loukkauksia

Syyskuussa Turun yliopistossa käynnistyy monitieteellinen tutkimus (siirryt toiseen palveluun), jossa selvitetään hoito- ja palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden itsemääräämisoikeuksien loukkauksia.

– Tutkimuksen päätavoite on tunnistaa itsemääräämisoikeutta vaarantavia seikkoja sekä löytää keinoja, millä pystyttäisiin ennakolta ehkäisemään itsemäärämisoikeuden loukkauksia, sanoo tutkimushankkeen johtaja, Turun yliopiston dosentti Mari Kangasniemi.

Kangasniemi sanoo, että aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että hoitohenkilökunta on yksilöinä hyvin sitoutunutta eettisesti toteutettuun hoitoon.

– Toisaalta tiedetään, että se ei riitä. Sen toteuttamiseksi tarvitaan myös tukea läpi koko organisaation.

Milja Pihkola on Pirkko Martikaisen henkilökohtainen avustaja.
Milja Pihkola on Pirkko Martikaisen henkilökohtainen avustaja.Yrjö Hjelt / Yle

Kangasniemen mukaan tutkimusta voidaan hyödyntää jatkossa tunnistamaan mahdollisia rakenteita, jotka estävät itsemääräämisoikeuden toteutumisen.

– Tarkoituksena on tukea hoitohenkilökuntaa mahdollistamaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen yhtenä terveydenhuollon ihan keskeisistä arvoista.

Tutkimuksen lähdeaineena käytetään aluehallintovirastoon tulleita kanteluita.

Yksiköiden toimintakulttuurit vaihtelevat suuresti

Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastaja Maria Borg sanoo, että vanhustenhuollossa ei usein edes tiedosteta, koska itsemäärämisoikeuteen kajotaan.

– Esimerkiksi kun laitetaan sängynlaidat vanhukselle, se on jo rajoittamista.

Maria Borg sanoo, että rajoittamistoimien pitäisi olla aina määräaikaisia.

– Rajoittamistoimet eivät tarkoita avointa valtakirjaa, vaan joka kerta tilanne pitäisi arvioida erikseen. Heikko kohta on se, että rajoittamisen arviointityötä ei tehdä, vaan siitä tulee tapa.

Maria Borg on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka suuresti toimintakulttuurit vaihtelevat eri yksiköissä. Hyvä esimerkki itsemääräämisoikeuden loukkauksesta on se, miten hoitajat menevät sisään palvetalossa asuvan vanhuksen huoneeseen.

– Joissain yksiköissä aina koputetaan, mutta on myös yksiköitä, joissa ei koputeta. Kyse on kuitenkin vanhuksen kodista.

Maria Borgin sanoo, että vanhuksien tarve omiin rajoihin ja itsenäisyyteen ei poistu sillä, että tulee asumaan palvelukotiin.

– Eihän meistä kukaan tykkäisi, että tullaan ovesta sisään tuosta vaan.

Hyvä, että selvitetään

Kantelun vanhustenhoidosta aluehallintovirastoon tekee useimmiten joku omaisista. Syynä on yksinkertaisesti se, että suurin osa tehostetussa palvelukodissa asuvista vanhuksista on muistisairaita.

Borgin mukaan kantelut ovat lisääntymään päin, koska ihmisten tietoisuus asiasta on lisääntymässä. Siitä, kuinka monessa kantelussa on kyse itsemääräämisoikeuden loukkauksesta, ei ole tietoa.

– Useimmissa kanteluissa ei vedota itsemääräämisoikeuteen, eikä muutenkaan kanteluissa asiaa kerrota lakitermein. Kerrotaan ainoastaan se tilanne, mikä on ollut, Maria Borg sanoo.

Pirkko Martikaisen saama kortti avustajan käsissä.
Pirkko Martikainen sai kortin ystävältään Englannista. Yrjö Hjelt / Yle

Borgin mielestä on tärkeää, että asiaa lähdetään nyt selvittämään.

Samaa mieltä on Pirkko Martikainen. Hän sanoo monivammaisena joutuneensa itse pohtimaan asiaa omien kokemustensa kautta.

– Itse koin sen ensimmäisen kerran silloin, kun minut leikattiin. Siellä oli ollut hoitaja, joka olisi halunnut, että minua ei saa elvyttää, koska minulla on hoitotahto. Ei siinä kuitenkaan ollut elvytyskieltoa.

Viime talvena ja keväänä valtakunnan puheenaiheeksi nousi vanhustenhoidon laatu. Kohu sai alkunsa Esperi Caren Kristiinankaupungissa sijaitsevasta hoivakoti Ulrikasta, joka suljettiin viranomaispäätöksellä.

Tämän jälkeen alkoi paljastua, että useissa hoivakodeissa eri puolilla Suomea hoidon laadussa oli parantamisen varaa. Pirkko Martikainen oli viime keväänä tyytyväinen, kun päättäjät reagoivat tilanteeseen ja alkoivat vaatia parempaa hoitoa vanhuksille.

Nyt Martikainen on pettynyt – vanhusten asiat eivät olekaan enää kansanedustajille tärkeitä.

– Nyt kun vaalit ovat ohitse, vanhukset on unohdettu. Kyllä saisivat tsempata eduskunnassa ja muistaa, miten lupasivat vanhustyötä parantaa.

Julkisuuteen tulo kannatti

Pirkko Martikainen on hyvillään siitä, että uskalsi alkuvuonna kertoa tarinansa aiemmasta palvelukodistaan. Ylen juttu, jossa Martikainen kertoi suihkuun pääsemisen kestäneen välillä viikkoja, sai runsaasti julkisuutta.

– Ensin ajattelin, että mitähän minä oikein menin tekemään. Sain kuitenkin niin paljon myönteistä palautetta, että kyllä minä ihan tyytyväinen olen ollut.

Martikainen sanoo, että julkisuus auttoi: Nukkumattiin palkattiin yksi hoitaja lisää. Muutama kuukausi jutun julkaisemisen jälkeen Mehiläinen päätti kuitenkin sulkea Nukkumatin.

Pirkko Martikainen siirrettiin Mehiläisen toiseen palvelutaloon, Villa Auroraan.

– Kyllä minä aika lailla voiton puolella olen, kun tänne pääsin. Tämä on viihtyisämpi, täällä on isommat huoneet ja pääsen sähköpyörätuolilla ulkonakin liikkumaan.

Lue lisää:

Monivammainen Pirkko Martikainen, 70, kertoo asumisestaan Mehiläisen hoivakodissa: "Olin kaksi ja puoli viikkoa pesemättä"

”Olen niin pettynyt kuin olla ja voi” – vanhustenhoitajat pelkäävät parannusten jäävän vähäisiksi hoivakohun laannuttua

Perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru: Hoitajamitoitus syksyn aikana, mutta helppoa siitä ei tule

Kohuotsikot vanhusten huonosta hoidosta herättivät päättäjät: vanhuspalveluiden uudistaminen nytkähti nyt eteenpäin

Vanhusten palvelutaloihin tehdään vain harvoin yllätystarkastuksia – katso, kuinka sinun kuntasi valvoo ikäihmisten oloja