"Jotkut itkivät jouduttuaan irtisanotuksi ja minä olin onnellinen" – Jenni Anttila vaihtoi hyväpalkkaisen työn matalapalkkaisempaan ja on onnellisempi

Hyväpalkkaisessa viestintätyössä ollut Jenni Anttila kouluttautui hoitoalalle. Yli puolet vaihtaa alaa työuransa aikana.

työelämä
Jenni Anttila istuu jakkaralla.
Jenni Anttila huomasi sairaanhoitajaksi opiskellessaan, että melkein kaikki hänen vuosikurssillaan olivat alan vaihtajia. Joukossa oli niin fyysikoita kuin tutkijoitakin.Nella Nuora / Yle

Kun tavoitteet toteutuivat markkinointiviestintätyössä, Jenni Anttila, 44, ja hänen työkaverinsa saivat töissä kiitokseksi shampanjapullot. Anttila katseli tuloksesta iloitsevia kollegoita ja oli onnellinen heidän puolestaan.

Tämä hetki oli Anttilalle käänteentekevä, sillä hän ei kokenut onnistumisen tunnetta, vaan olo oli tyhjä.

Anttila työskenteli tuolloin S-ryhmässä S-Etukortin brändinhallinnan ja markkinointiviestinnän parissa ja konsultoi osuuskauppoja. Hän oli aiemmin valmistunut tradenomiksi (AMK.)

Anttila koki olevansa hyvä työssään, muttei tehnyt omien sanojensa mukaan mitään oikeasti tärkeää. Hän kertoo ajautuneensa alalle vahingossa.

Merkkejä alan vaihtamisesta oli jo tuolloin. Hän oli aina ollut kiinnostunut muista ihmisistä. Työkaverit kutsuivat Anttilan työhuonetta "terapiahuoneeksi."

– Vuorotellen ihmiset purkivat minulle henkilökohtaista elämäänsä.

Vuonna 2011 Anttila hakeutui tämän viestintätyön ohessa vapaaehtoistöihin kodittomien päihde- ja mielenterveyssairauksia sairastavien pariin.

– Se oli pieni hetki, kun joku asunnoton sanoi, että häntä ei ole kuunneltu vuoteen ja kiitti kyyneleet silmissä. Niiden iltojen jälkeen olin onnellinen.

Lue lisää: Mistä kaivetaan hoitajamitoituksen vaatimat yli 4 000 työntekijää, kun nytkin on vaikeaa? Kiuru houkuttelisi lähteneet takaisin

Jenni Anttila pöydän äärellä peilin kautta nähtynä.
Tradenomin opintoihin kuuluvalla visuaalisen viestinnän kesäkurssilla muut valokuvasivat itseään meikattuina ja Jenni Anttila kuvasi alkoholisteja. – Ihmiset kysyivät, miksi kuvasin juoppoja. Se oli jännä kontrasti. En ystävystynyt opinnoissa muihin. Ihmiset ajattelivat uraa ja rahaa. Tunsin ulkopuolisuutta.Nella Nuora / Yle

Lopullinen päätös vaihtaa alaa ja irtisanoutua viestintäalan töistä syntyi lomamatkalla. Kuin tilauksesta hänen työkaverinsa laittoi samaan aikaan vuonna 2013 viestiä yt-neuvottelujen alkamisesta. Niiden seurauksena myös Anttila sai lähteä.

– Jotkut itkivät jouduttuaan irtisanotuksi ja minä olin onnellinen. Siksi olo oli ristiriitainen.

Sitran vuoden 2017 tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan yli puolet suomalaisista on vaihtanut alaa tai ammattia työuransa aikana.

Työterveyslaitoksen työuria tutkinut ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner kertoo, että trendi alan vaihtamisessa näyttää tasaiselta.

Alan vaihtoon voivat olla syynä terveydelliset seikat, irtisanominen tai pitkään haudutettu ajatus unelmatyöstä. Alan vaihtoa kannattaa Toppinen-Tannerin mukaan harkita silloinkin, jos tuntee jatkuvaa tyytymättömyyttä työtehtävään ja -ympäristöön.

– Työstä voi puuttua jotakin tärkeää tai työ vie liikaa voimia. On haitallista tehdä töitä hampaat irvessä.

Mielekkyys tulee Toppinen-Tannerin mukaan sitä kautta, että omat arvot ja työ vastaavat toisiaan.

– Myöskään ulkoa ohjautuvat uravalinnat eivät pidemmän päälle tuota hyvinvointia.

Ennen alan vaihtoa Toppinen-Tanner kannustaa miettimään, voiko työtä muokata tai hankkia lisäpätevyyksiä kouluttautumalla tai kehittämällä itseään muuten.

Töihin lähes tonnin huonommalla palkalla

Vaikka alan vaihtoa olisi pohtinut, se voi Salla Toppinen-Tannerin mukaan olla vaikeaa taloudellisen tilanteen takia.

Näin se oli myös Jenni Anttilalla. Yksinhuoltajana ei voinut noin vain heittäytyä opiskelijaksi. Sitten tuli sopiva hetki.

Keväällä 2014 Anttila alkoi ensin opiskella ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla lähihoitajaksi ja valmistui vuonna 2015. Tämän jälkeen hän jatkoi töiden ohessa sairaanhoitajaksi ja valmistui viime vuonna.

Anttila on työskennellyt nykyisessä työssään psykiatrisena sairaanhoitajana yli kolme vuotta. Hän hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita, joilla on vaikea päihderiippuvuus ja samanaikaisia mielenterveysongelmia. Monet käyttävät suonensisäisiä huumeita.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha opiskelulisineen oli suurempi kuin palkka, mitä hän sai lähihoitajana.

– Viestintätöissä palkka olisi varmaan vaan noussut.

Kolikoita kämmenillä.
Jenni Anttila on huolestunut siitä, että sairaanhoitajat alkavat vuoden tai kahden vuoden työkokemuksen jälkeen opiskella tradenomiksi hoitoalan huonon palkan takia. Nella Nuora / Yle

Vertailun vuoksi: Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla Anttilan bruttopalkka on noin 2 500 euroa ja tähän päälle mahdolliset vuorolisät, lähihoitajana bruttopalkka oli alle 2 200 euroa. Viestintäalalla bruttopalkka oli lähes tuhat euroa enemmän ja siihen päälle tuli bonuksia ja muita työsuhde-etuja.

Viestintätyö ei ollut vuorotyötä toisin kuin hoitotyö. On ollut keskustelua myös siitä, että hoitajat vaihtavat alaa (siirryt toiseen palveluun)paremman palkan ja työolojen toivossa. Anttila kokee toisin, vaikka ymmärtää huolen.

Firman tulos tai raha eivät motivoi häntä lainkaan. Se on näkynyt myös Anttilan omissa valinnoissa, sillä hän on nuoresta tytöstä saakka elänyt niukasti ja ostanut kirpputoreilta vaatteet.

Heikoimmista pidettävä huolta

Anttila uskoo, että yhteiskunnan hyvinvointi mitataan siinä, miten heikoimmista pidetään huolta. Kaikki ovat samanarvoisia koulutuksesta, statuksesta tai taustasta huolimatta.

– Ihmisarvo on jakamaton. En ole ikinä ajatellut, että narkomaanien tilanne on heidän omaa syytänsä. Se (huonot olot) lähtee jo lapsuudesta. Ylisukupolvinen syrjäytyminen on suuri ongelma. Eletään turvattomissa oloissa ja päihteistä haetaan lohtua. Sitten mukaan astuvat mielenterveysongelmat. Tai toisin päin.

"Maija" tai "Matti" nähdään Anttilan mukaan syrjäytyneinä huumeiden käyttäjinä, vaikka heissä voi olla paljon muitakin puolia. Myös narkomaanit näkevät itsensä usein vain huumeiden käyttäjinä.

Jenni Anttila lähikuvassa.
Jenni Anttila opiskelee nyt Turun yliopistossa terveystieteitä asiantuntijuusalueenaan mielenterveyshoitotiede. Hän haluaa hyödyntää asiantuntijuuttaan hoitotyössä. Nella Nuora / Yle

– Hoitotyöni tärkein tehtävä on saada potilas ymmärtämään, että hän on paljon muutakin.

Anttilaa motivoi, että näillekin ihmisille voi luoda toivon tunnetta ja keinoja päästä kohti itselle tärkeitä asioita. Pienikin kohennus heidän hyvinvoinnissaan vaikuttaa muihin ympärillä.

– Ne ovat pieniä hetkiä potilaiden kanssa. Potilas itse oivaltaa jonkun jutun ja on siitä innoissaan ja jaksaa seuraavat kaksi päivää.

Anttilan moni ystävä on ihmetellyt, miten hän kestää, kun työssä näkee surkeutta, mutta Anttila kokee olevansa oikeassa paikassa. Anttilan työpaikassa motivoi myös eettinen työilmapiiri ja potilaiden tasa-arvoinen kohtelu.

Jenni Anttila: Älä odota päivääkään

Jenni Anttila kannustaa muita alan vaihdosta miettiviä vaihtamaan alaa heti, kun se on mahdollista.

– En odottaisi päivääkään kauemmin. Meillä on vaan yksi elämä ja töissä ollaan kolmasosa arkipäivistä. Pitää miettiä itseä, eikä yhteiskunnan odotuksia.

Anttila muistaa aiemmin olleensa tyytymätön, vaikka onkin aina ollut iloinen ja tasapainoinen.

Hiukset laitetaan ponnarille.
Alan vaihto teki Jenni Anttilan onnellisemmaksi. Nella Nuora / Yle

Vaikka Anttilan työ on raskasta, hän ei tuo töitä kotiin. Toisin oli viestintätöissä, missä hän lähetteli vapaa-ajallaankin työsähköposteja.

– Menen (sairaanhoitajana) jokaiseen vuoroon tyytyväisenä ja lähden sieltä välillä uupuneena, mutta koen työni arvokkaana. Rakastan työtäni.

Jenni Anttilan työpaikkaa tai asuinpaikkaa ei kerrota jutussa aiheen arkaluontoisuuden takia.

Lue myös:

Paljonko sinun korkeakoulustasi valmistuneet tienaavat? Uusi tutkimus laittoi yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestykseen

”Silloin tiesin, että olen väärällä alalla” – ammatin vaihtaminen voi olla unelmien täyttymys

Halusta vai rahasta – mitä, jos unelmatyö onkin pelkkää pettymystä?

Moni huippuunsa koulutettu jättää työuransa – "Ihmiset hakevat helpompaa elämää"