Ilona Koivisto: Sinkun elämä – niin helppoa ja itsekästä!

Olen elänyt sinkkuna sen verran suuren osan aikuisuuttani, että vastaani on vuosien varrella ehtinyt tulla monenlaisia väitteitä ja uskomuksia liittyen kyseiseen statukseen, kirjoittaa Ilona Koivisto blogissaan.

sinkut
Ilona Koiviston studiomuotokuva.
Nella Nuora / Yle

Oletukset sinkkuudesta ja ihmisyydestä laajemminkin tuntuvat rakentuvan melko suppean yhteiskunnallisen käsityksen kautta. Siltä usein tuntuu. Käyn tässä nyt läpi viihdyttävimpiä tokaisuja vuosien varrelta.

Sä oot niin vapaa ja voit tehdä ihan mitä haluat, koska haluat. Niin. Tämä on yksi sanalla sanoen raivostuttavimpia väitteitä, joita olen saanut vuosien varrella parisuhteessa olevilta kuulla. Kyllä, elän yksin, mutta maksan laskuni, tiskaan tiskini, suren suruni, hakkaan päätäni seinään kun joku ei onnistu, raivoan, huudan, riitelenkin. En asu tyhjiössä, vaan elämääni täyttävät lukuisat läheiset ihmiset, joiden kanssa on myös välillä vaikeaa kommunikoida. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa puolison tai lastenkin kanssa. Olen vapaa päättämään tietyistä asioista yksin, mutta ei, en ole vapaa elämän realiteeteista.

Siellä Tinderissä on varmaan niin jännää, saanko swaipata. Jokaisen parisuhteessa olevan suurin kiinnostuksen kohde tuntuu nykyään olevan sovellusdeittailu, tutuimmalta nimitykseltään tinderöinti. “Onpa jännää.” Voin noin kymmenen Tinder-kauden perusteella (myös muita vastaavia sovelluksia kokeilleena) kertoa, että ei muuten ole. Ainakaan jännää. Tinder voi olla ihan yhtä hyvä satunnainen keino löytää elämänkumppani kuin sekin, että lähtee baariin tai ylipäätään astuu kotiovestaan ulos. Todennäköisyysprosentti ei kokemusteni pohjalta kasva juuri suuremmaksi ainakaan ihmisellä, joka ei näe parisuhteessa statuksellista itseisarvoa. Ihan kiva sovellus, muttei käänteentekevä tai erikoinen.

Varmaan mahtavaa bilettää joka viikonloppu! Niin. Olen elämässäni viimeisten 10 vuoden aikana bilettänyt paljon. Sekä parisuhteessa ollessani että sinkkuna. Mitä lähemmäksi kolmeakymppiä iällisesti olen tullut, sitä väsyttävämmäksi ja itseääntoistavammaksi tiuhatahtinen bailaaminen kuitenkin on muuttunut. Kynnys bailaamiseen voi toki olla sinkulla matalampi, mutta ihan samalla tavalla sitä sinkkunakin kasvaa aikuiseksi, vanhenee ja kärsii koko ajan pahemmista krapuloista. Joka sunnuntainen pizza-limsa-morkkis -yhdistelmä menettää useimpien elämässä hohtonsa jossain vaiheessa.

Tuollaista tuo vielä on, mutta toista se on sitten kun saat lapsia. Mutta sähän et varmaan halua niitä. Niin, millaista. En usko, että lapsettomien elämä on kokonaisuudessaan yhtään sen “helpompaa” kuin lapsellistenkaan. Ja mitä noin ylipäätään on “helppo elämä”? Eiköhän meillä kaikilla ole omat ristimme kannettavina. Kaikista väsynein olen siihen oletukseen, että kaltaiseni itsenäinen, uraansa panostava feministisinkku ei voi haluta lapsia. Tämän täytyy liittyä hyvin kapeaan käsitykseen äitiydestä. Ihan kuin äitiys olisi vain tietynlaisia tai tietynlaisessa elämäntilanteessa eläviä ihmisiä varten varsinkaan vuonna 2019.

Ilona Koivisto on Ylen Metropoli-toimituksen verkkotuottaja, feministi ja sinkkuuden kokemusasiantuntija.

Aiheesta voi keskustella 2.8. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Ilona Koivisto: Ei sulle mikään kelpaa, ikisinkku!

Ilona Koivisto: Sinkkuus pakottaa pärjäämään ilman ympärivuorokautista olkapäätä

Janne Saarikiven kolumni: Romanttinen rakkaus on aikamme yleisin uskonto, mutta onko se totta?