Kesäyön vasanleikossa

Poromies Matti Komulaiselle keskikesä tarkoittaa yötöitä vasojen merkitsemisen parissa

On heinäkuinen ilta Posion ja Ranuan rajalla. Kädet viiltävät tottuneesti puukolla pienen vasan korvaan merkin, josta sen omistaja voidaan jatkossa tunnistaa.

Poroisäntä Matti Komulainen muistaa jokaisen 40:n Niemelän paliskunnan poronomistajan merkin ulkoa. Niitä ei tarvitse kerrata, homma tulee selkäytimestä. Onhan hän merkinnyt vasoja teini-ikäisestä.

Iltapäivällä Komulainen ja muut poronomistajat ohjasivat räkän eli verta imevien hyönteisten tokkiin ajamat porot aitaukseen.

Hyttyset ovat poromiehelle hyvä työkaveri, kunhan niitä ei ole liiaksi asti.

Pienemmässä aitauksessa, kirnussa, vasat saavat kaulaansa numerolaput.

Ne ryntäilevät etsien äitiään ja ilma täyttyy porojen kutsuhuudoista, roukumisesta.

Kun kaikki vasat on numeroitu, päästetään ne rauhoittumaan isompaan aitaukseen, jossa ne löytävät nopeasti oman äitinsä.

Vasa seuraa emää, joten poromiesten on helppo nähdä, mikä vasa kuuluu millekin vaatimelle.

Komulaisen tottunut silmä näkee kaukaa, kenen vaadin on kyseessä. Tiedot kirjataan ylös.

Porot eivät päästä lähelle, joten kiikarit toimivat hyvänä apulaisena.

Komulainen on neljännen polven poronomistaja, mutta ensimmäinen joka teki poroista itselleen ammatin.

Ensimmäisen poronsa hän sai parin vuoden iässä ja oman korvamerkin 3-vuotiaana.

Kai minä olen syntynyt poromieheksi. Olen tehnyt näitä hommia siitä asti, kun olen kävellyt.

Matti Komulainen

Päälimmäinen tunne on tyytyväisyys: vasoja on tullut tänä vuonna erityisen hyvin.

Merkinnät tehdään yöaikaan, sillä sää on viileä ja vasat seuraavat paremmin emiään.

Olen sitä mieltä, ettei kesäöinä kannata nukkua koskaan. Ne on niin sievää aikaa.

Matti Komulainen

Vaikka vasat ovat vasta toista kuukautta vanhoja, niillä on jo paljon voimaa. Kaikki vasat eivät antaudu taisteluitta merkittäväksi, vaan saatetaan tarvita monta pitäjää, jotta merkitseminen onnistuu.

Aika isoja alkavat olla. Käy työstä pitää niitä paikoillaan.

Matti Komulainen

Komulainen vakuuttaa, ettei merkkaaminen satu vasaa. Korva on rustoa ja voi vuotaa verta, mutta tyrehtyy kuitenkin nopeasti.

Niemelän paliskunnassa varsinaisen leikkaamisen hoitaa Komulaisen lisäksi muutama muu poronomistaja. Jäljestä tunnistaa kuka merkin on tehnyt, sillä jokaisella on oma tyyli leikata.

Se on käsialaa ihan kuten kirjoittaminen.

Matti Komulainen

On aamuyö kun kaikki vasat on saatu merkattua.

Nyt tokka pääsee nauttimaan vapaudesta. Seuraavan kerran vasat kootaan yhteen vasta syksyllä, jolloin suurimman osan tie jatkuu teurastamolle. Silloin poromies tekee tilin, jota varten työskennellään koko vuosi.

Vasa on tässä vaiheessa enemmän ehkä suloinen yhteistyökumppani kuin työkalu, kyllä se sitten syksyllä muuttuu. Se on meidän tuotantoa, ei silloin voi tunteilla.

Matti Komulainen

Tekijät

Kuvaaja ja toimittaja

Eeva Kuivas

Julkaistu 11.7.