Lumivyöry vei suomalaisen Kristoffer Wiikin ystävät Norjassa – "Minulle ei enää koskaan tuota vaikeuksia kääntyä takaisin vaaran uhatessa"

Neljä hiihtoturistia kuoli lumivyöryssä tammikuun toisena päivänä Pohjois-Norjan Blåbærfjelletin rinteellä.

lumivyöryt
Kristoffer Wiik
Kristoffer Wiik muistelee puoli vuotta onnettomuuden jälkeen hiihtoryhmän viimeisen aamun olleen hyvin rauhallinen.Anna Ruda / Yle

Aamulla tammikuun toisena päivänä Kristoffer Wiik näki hiihtokaverinsa viimeisen kerran. Kristofferin lähtiessä Suomeen rakentamaan taloa, jäivät muut kaverukset vielä yhdeksi päiväksi hiihtämään Pohjois-Norjan Tamokdalenissa.

– Lainasin heille sauvani ja termospulloni. Aamu oli todella rauhallinen, Kristoffer Wiik muistelee Ylen ruotsinkielisten uutisten haastattelussa.

Myöhemmin samana päivänä lumivyöry syöksyi alas Blåbærfjellet-tunturin rinnettä ja hautasi Kristofferin neljä ystävää. Heistä kolmella oli juuret Pohjanmaalla. Suuren etsintäoperaation jälkeen kolme ruumista löydettiin tammikuun puolivälissä. Neljäs uhri saatiin alas rinteeltä vasta tällä viikolla.

"Suosittu tunturikohde"

Kristoffer kertoo ystäviensä jääneen vielä yhdeksi päiväksi Pohjois-Norjaan hiihtämään voidakseen nousta Blåbærfjelletille. Edellisenä iltana he tutkivat alueen reittikarttoja.

– Yksi ryhmästä oli liikkunut paljon alueella, mutta juuri tälle tunturille hän ei ollut vielä noussut. Blåbærfjellet on suosittu tunturikohde.

Kristoffer Wiik
Kristoffer Wiikin mukaan tunturi, jolla lumivyöry tapahtui, on melko selkeä nousukohde.Anna Ruda / Yle

Kristoffer itse ei ole noussut Blåbærfjelletille, mutta hän kuvailee reittiä tunturin huipulle selkeäksi kohteeksi. Tunturin juurelta näkee huipulle, ja puustosta pystyy havaitsemaan, missä on aiemmin tapahtunut lumivyöryjä.

– Se on todella hieno huippu. Se on melko korkea verrattuna ympäristöön, joten sieltä näkee seudun hyvin.

Tammikuussa aurinko ei nouse

Kristoffer kertoo, että Blåbærfjelletillä on puurajan yläpuolella laakso, jonka kautta on pakko kulkea huipulle noustakseen. Muista kohdista rinne on liian jyrkkä.

Laakson jälkeen on tasanko, jota seuraa viimeinen jyrkkä nousu huipulle.

– Tammikuun toisena päivänä aurinko ei nouse laisinkaan Tamokdalenissa, joten huipulle on vaikea ehtiä valoisana aikana. Itse pidän enemmän hiihtämisestä silloin, kun näen ympäristön ja pystyn pitämään tilanteen täysin hallinnassani.

Tamokdalenin Blåbærfjellet huhtikuun lopulla 2019.
Tamokdalenin Blåbærfjellet huhtikuun lopulla 2019.Tromssan poliisi

Joulu-tammikuun vaihteessa oli satanut paljon lunta ja Kristofferin arvion mukaan tunturilla oli lunta suunnilleen 80 senttimetrin paksuudelta.

– Lumiolosuhteet olivat hyvät hiihtämistä varten, mutta samat olosuhteet ovat usein hyvät myös lumivyöryille.

Hiihtäjäryhmä myös keskusteli lumivyöryistä. Ryhmässä oli osaamista lumivyöryistä ja niistä pelastautumisesta.

– Kaksi ryhmäläisistä oli liikkunut paljon lumivyöryalueilla.

Huolestunut äiti tavoitteli ryhmää

Noin kahdelta iltapäivällä iski lumivyöry, joka vei mukanaan ryhmän neljä hiihtäjää. Samaan aikaan Kristofferin auto oli pysähtynyt moottoririkon vuoksi Muoniossa. Hän vaihtoi auton Rovaniemelle matkaavaan linja-autoon.

Kun Kristoffer oli päässyt Rovaniemen rautatieasemalle, soi hänen matkapuhelimensa.

– Yhden ryhmäläisen äiti soitti. Hän oli huolestunut siitä, että muut ryhmäläiset eivät vastanneet puhelimeen. Hän ilahtui, kun minä vastasin.

Kadonneiden hiihtäjien auto Tamokdalenissa, Norjassa 4. tammikuuta.
Kadonneiden hiihtäjien auto Tamokdalenissa, Norjassa 4. tammikuuta.Terje Bendiksby / AFP

Äiti oli lukenut uutisen lumivyöryssä Tromssassa kadonneista neljästä hiihtoturistista. Kristoffer selitti, ettei hän enää ole Pohjois-Norjassa, vaan on jo matkalla kotiin.

– Tromssa on kuitenkin suuri alue, joten en ollut vielä silloin kovin huolissani. Hermoilu ei kannata, joten rahoittelin häntä ja sanoin selvittäväni asiaa.

"Silloin ymmärsin mitä oli tapahtunut"

Kristoffer soitti hotelliin, jossa ryhmä oli yöpynyt, ja kuuli, etteivät nämä olleet palanneet.

– Silloin ymmärsin mitä oli tapahtunut.

Torstaina tammikuun kolmantena päivänä Kristoffer ja muutamat kadonneiden omaiset saapuivat Tromssaan. Siinä vaiheessa Kristofferin ystävät olivat olleet kateissa jo yli vuorokauden.

– On aina helpompaa olla paikalla ja saada ensi käden tietoa.

Perjantaina tammikuun neljäntenä päivänä Norjan poliisi ilmoitti, ettei kyse ole enää pelastusoperaatiosta, vaan kyseessä oli kuolleiden etsintäoperaatio.

– Minulle oli ollut selvää jo melko varhaisessa vaiheessa, että emme hyvin todennäköisesti enää tapaa heitä. Selviämismahdollisuudet olivat niin äärettömän pienet jo siinä vaiheessa, kun soitin hotelliin ja kuulin, etteivät he ole palanneet.

Räddningspersonal vid Blåbärsfjällets fot.
Huono sää ja lumivyöryvaara hidastivat kadonneiden hiihtäjien etsintöjä Tamokdalenissa.Yle/Evert Rönnqvist

Kaksi viikkoa tunturilla

Huonon sään ja lumivyöryvaaran vuoksi vei kaksi viikkoa ennen kuin vapaaehtoiset pystyivät nousemaan tunturiin ja aloittamaan kuolleiden etsimisen. Kolme ruumista, kaksi suomalaismiestä ja ruotsalainen nainen, löydettiin ja tuotiin alas rinteeltä tammikuun 16. päivä ja 17. päivä.

Viimeisen kadoksissa olleen, suomalaisen miehen, etsinnät lopetettiin muutama päivä myöhemmin suuren lumimäärän vuoksi. Hänen ruumiinsa löydettiin vasta heinäkuun 10. päivä.

Risti helikopterin katolla.
Viimeisen kadoksissa olleen suomalaisen ruumis löydettiin vasta heinäkuun 10. päivä.Rune Stoltz Bertinussen / AFP

– Tällaista tapahtuu hiihtopiireissä, mutta yleensä Chilessä tai Alaskassa tai muissa sellaisissa paikoissa, joissa ei ole yhtä kehittynyttä järjestelmää. On hyvin epätavallista, että joku on kateissa lumivyöryn jäljiltä näin kauan. Jo se, että kolmen ihmisen noutaminen tunturilta vei kaksi viikkoa, on epätavallisen pitkä aika.

Kristoffer kertoo tapahtuneesta radio-ohjelmassa

Heinäkuun 16. päivänä Kristoffer puhuu kokemuksistaan Yle Vega -radiokanavan Sommarpratare-ohjelmassa. Hän haluaa kertoa kuuntelijoille enemmän vapaahiihdosta ja valistaa seikkailu-urheilun harrastajia riskeistä.

– Henkilökohtaisesti olen saanut paljon pohdittavaa. Kun olen nähnyt seuraukset, ei minulle enää koskaan tuota vaikeuksia kääntyä takaisin vaaran uhatessa. Itsensä vaarantaminen ei ole sen arvoista.

Kristofferin mukaan hänen ei tarvitse todistaa mitään sen paremmin itselleen kuin muillekaan. Hän liikkuu tunturissa vain omaksi ilokseen.

Tuntureille kiipeäviä Kristoffer neuvoo, ettei näiden kannata liikaa miettiä kiipeämisen onnistumista tai epäonnistumista.

– Vuori pysyy siellä. Se on on ollut siellä jo ties kuinka kauan. Elämä on pitkä, jos et aseta itseäsi alttiiksi suurille riskeille. Uusia päiviä ja tilaisuuksia tulee vielä paljon.

Kristoffer kehottaa luottamaan omiin tuntemuksiinsa, jos olo tuntuu epävarmalta tai kaikki ei tunnu olevan kunnossa.

– Silloin voit onnitella itseäsi hyvästä päätöksestä. Se on paljon tärkeämpää.

Alkuperäinen teksti: Anna Ruda, Svenska Yle, suomennos ja muokkaus: Jussi Nurminen, Yle Uutiset