Villikissoja voi olla jopa sata yhdessä populaatiossa – sairaat hoidetaan kuntoon ja jokaiselle etsitään koti, jos mahdollista

Löytöeläintalolle saatetaan tuoda jopa parikymmentä kissanpentua kerralla. Eläinsuojelijoiden ratkaisu villikissaongelmaan olisi kissojen leikkauttaminen.

löytökissat
Löytökissoilla on monesti sairauksia löydettäessä. Myös Hilla-kissatyttö vaati huolellista hoitoa.
Löytökissoilla on monesti sairauksia löydettäessä. Myös Hilla-kissatyttö vaati huolellista hoitoa. Janita Heimosen kotialbumi

Pohjalaisille eläinsuojeluyhdistyksille on tänä kesänä soiteltu tiuhaan tahtiin luonnossa elävistä osin villiintyneistä kissapopulaatioista.

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – populaatiossa voi olla kymmeniä aikuisia ja pentukissoja. Villiintyneitä, sairaita – joskus suoraan lopetettavaksi päätyviä yksilöitä.

– Kissat voivat olla niin sairaita tai ihmisestä vieraantuneita, että on turhan stressin aiheuttamista yrittää totuttaa niitä ihmiseen, sanoo pitkän linjan eläinsuojelu- ja erityisesti kissa-aktiivi Anu Lehtiö.

Eläinsuojelijalle pahinta on, kun koko populaatio joudutaan viemään lopetettavaksi.

– Se on silti parempi vaihtoehto kuin jättää kissat yksin luontoon pärjäämään.

Sata puolivilliä kissaa

Alavuden seudun eläintiimin perustajajäsen Janita Heimonen kertoo yhdistyksen suur-urakasta; noin sadan kissan populaatiota loukutettiin samasta pihapiiristä vuoden ajan.

– Ensimmäiset kissat saatiin loukkuun helposti, mutta kissa on älykäs eläin ja oppii, että kavereita häviää. Oli pakko pitää taukoja, Heimonen sanoo.

Populaatiosta pelastettuja kissoja sijoitettiin hätämajoitukseen omalle alueelle, ja siirrettiin vähitellen eri puolille maata. Kymmenkunta kissaa jouduttiin lopettamaan eri syistä.

– Meillä on periaate, että lopetamme vain terveydellisistä syistä – jos ei ole mitään muuta tehtävissä, Heimonen sanoo.

Anu Lehtiön kotona asustaa monta löytökissan pentua. Niille yritetään aina mahdollisuuksien mukaan löytää hyvä pysyvä koti.
Anu Lehtiön kotona asustaa monta löytökissan pentua. Niille yritetään aina mahdollisuuksien mukaan löytää hyvä pysyvä koti. Anna Wikman / Yle

Kissapopulaatiot koko maan ongelma

Puolivillien kissapopulaatioiden määrän lisääntyminen on tuttu juttu koko Suomessa. Pohjalaismaakunnissa, missä on sekä maataloutta että turkistaloutta, kissapopulaatioihin on törmätty nyt erityisen usein.

Turkistarhoilla villikissat viihtyvät, sillä siellä ruokaa riittää häkkien luota kissojenkin suihin.

Maataloudessa taas on tyypillinen tarina se, että lopettaneelle tilalle jää yksi tai kaksi kissaa, joku alkaa niitä siellä ruokkia ja ennemmin tai myöhemmin kissa tuo pihamaalle myös pennut.

– Ei pihapiirissä alunperin elä viiden – kuuden kissan lauma, vaan yksi leikkaamaton narttukissa. Kyllä kollit sinne tiensä löytää, Anu Lehtiö sanoo.

Hyvää tarkoittanut kissojen ruokkija ei enää pärjääkään kasvaneen lauman kanssa. Tilanne ryöstäytyy yllättäen käsistä.

– Me emme syyttele ketään. Haluamme vain auttaa eläimiä ja ihmisiä, Janita Heimonen sanoo. Usein tilanteet ovat vaikeita myös populaation kanssa selviytymään pyrkineille ihmisille.

Sairauksia ja sisäsiittoisuutta

Puolivillit tai villiintyneet kissat joudutaan loukuttamaan kiinni.

Kiinni otettujen kissojen terveydentila vaihtelee paljon, mutta Anu Lehtiön mukaan alkukesän pennut ovat useimmiten paremmassa kunnossa kuin loppukesän pennut, joilla on virustauteja, silmäsairauksia ja flunssia.

– Hyvässäkään hoidossa kaikki eivät selviä.

Kissa voi lisääntyä myös omien jälkeläistensä kanssa, jolloin sisäsiittoisuus aiheuttaa ongelmia jopa sukupolvien ajan.

Janita Heimosen luona asustava Hilla-kissa on kotiutunut uuteen kotiinsa ja voi hyvin.
Janita Heimosen luona asustava Hilla-kissa on kotiutunut uuteen kotiinsa ja voi hyvin. Janita Heimosen kotialbumi

Ratkaisuksi kissojen leikkauttaminen

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Kati Pulli yhtyy Anu Lehtiön näkemykseen siitä, että populaatioiden taustalla on yksi tärkeä syy:

– Ihmiset päästävät leikkaamattomat kissat ulkoilemaan vapaana, Pulli sanoo.

– Jokaisella kissalla on merkitystä, Lehtiö toteaa.

Eläinsuojeluyhdistykset ovat tehneet aktiivista valistustyötä kissojen leikkauttamisen puolesta. Myös ihmisten asenteisiin ja esimerkiksi kissojen siruttamiseen on pyritty vaikuttamaan. Muutosta onkin tapahtunut.

– Tietoisuus kissasta lisääntyy. Ennen esimerkiksi ajateltiin, että jos kissan leikkaa, se ei enää pyydystä hiiriä. Samoin on ajateltu, että kissat kuuluvat pihapiireihin ja pentuja aina tulee, Janita Heimonen miettii.

Heimosen mukaan vapaaehtoisten perustamiin yhdistyksiin on ihmisten myös helpompi ottaa ongelmatilanteissa yhteyttä kuin viranomaisiin. Yksi keino lisätä tietoisuutta kissoista on alavutelaisten somekampanja (siirryt toiseen palveluun) #kissanarvo.

Anu Lehtiö muistuttaa, että leikkauttamisesta ei aiheudu nartulle eikä kollille ongelmia. Se ei vaikuta esimerkiksi kissan luontaisiin pyydystyshaluihin tai -taitoihin. Leikattu kissa pyydystää saalishiirensä kuitenkin leikkaamatonta varmemmin omalla tontilla eikä eksy naapurin puolelle.

– Kissojen ulkoilutuskysymys jakaa kissapiirejä. Leikkautuskysymys taas on sellainen, että koskaan ei ole tullut vastaani henkilöä, joka sanoisi, että kissoja tarvitaan lisää, Lehtiö sanoo.

Luonnosta pelastetut kissanpennut pyritään sijoittamaan kotihoitoon. Mitä nuorempi pentu on löytyessään, sitä helpompaa sen on sopeutua ihmiseen.
Eläinsuojelu- ja löytökissatyössä mukana olevalle Anu Lehtiölle on tullut vastaan jopa kymmenien yksilöiden kokoisia puolivillejä kissalaumoja. Mitä nuorempi kissa, sitä todennäköisemmin se onnistutaan sosiaalistamaan vielä kotikissaksi. (Toimittaja Sebastian Björklund/Yle, kuvaus: Anna Wikman/Yle)

Parikymmentä pikkukissaa sijoitettavaksi kerralla

Alavuden eläintiimi tarvitsi sadan löytökissan hoitamiseen ja sijoittamiseen muiden eläinsuojelu- ja löytöeläinyhdistysten apua.

Kissoille pyritään aina löytämään myös turvallinen, pysyvä koti.

Anu Lehtiön kotona hyörivät kissanpennut ovat suloisia ja pörröisiä. Jos ne olisi löydetty sen ikäisinä kuin ovat nyt, niiden sopeuttaminen ihmisiin olisi ollut paljon vaikeampaa - tai ehkä mahdotonta.

– Kissat pitäisi saada talteen ja sosiaalistumaan mahdollisimman pian. Jos ne ehtivät kasvaa prosessi on vaikeampi, Kati Pulli sanoo.

Aikamoinen työrupeama on, kun löytöeläintalolle tuodaan parikymmentä kissanpentua kerralla ja niille lähdetään etsimään koteja, joita on koko ajan liian vähän.

Lehtiön kotona löytökissoja on jo niin paljon, että viimeisimmille sijoitusta toivoville soittajille on pitänyt sanoa, että enempää ei mahdu.

Populaatiokissojen määrän kasvaessa uusia pentuja kuitenkin tarjottaneen aina uudelleen haettavaksi ja sijoitettavaksi. Lehtiö ei pysty sulkemaan silmiään kissojen hädältä.

– Pentuja on niin paljon, että en enää pysty ajattelemaan, että ne ovat “vain joitain pentuja”. Olen ajatellut, että ellen minä hae, ei todennäköisesti hae kukaan muukaan.

Lue lisää: Sydäntäsärkevä kesäkissatarina on useimmiten silkkaa humpuukia – todellisena ongelmana villikissalaumat