Salaisia asiakirjoja, savuava kovalevy ja arvostetun upseerin ylle langennut epäilyksen varjo – tämän tiedämme nyt Puolustusvoimien tietovuotojutusta

Keskusrikospoliisin mukaan tapauksen asianosasaisten määrä on kasvanut tutkinnan edetessä.

tietovuoto
Georgij Alafuzoff
Puolustusvoimien tietovuotojuttu nousi uudelleen otsikoihin, kun STT kertoi kontra-amiraali Georgij Alafuzoffin olevan epäiltynä tutkinnassa. Kuva on toukokuulta 2007, jolloin Alafuzoff oli Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö.Mauri Ratilainen / AOP

Puolustusvoimien tietovuotojuttu nousi uudelleen otsikoihin perjantaina, kun STT julkaisi uutisen, jossa se kertoi entisen korkean tiedustelujohtajan olevan epäiltynä tutkinnassa. Hänen rooliaan tutkinnassa ei kuitenkaan tarkennettu.

Viranomaiset ovat senkin jälkeen olleet äärimmäisen niukkasanaisia kommenteissaan.

Kokosimme tähän juttuun, mistä kaikki sai alkunsa ja mitä asiasta nyt tiedetään.

Mistä kohu sai alkunsa?

Helsingin Sanomat julkaisi aamuyöllä 16. joulukuuta 2017 artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa". Siinä kerrotaan Tikkakoskella sijaitsevan Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

Viestikoekeskuksesta on kerrottu julkisuuteen vain vähän. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan se on tiedusteluun erikoistunut yksikkö, ja "käytännössä kohteena on Venäjä". Tuolloin valmisteltiin uutta tiedustelulakia, jossa keskukselle suunniteltiin oikeutta seuloa ja avata netin kautta lähetettyä rajat ylittävää viestintää.

Artikkelista nousi välittömästi kohu sen vuoksi, että lähteenä oli käytetty osittain salaisia, korkeimman turvaluokituksen saaneita asiakirjoja. Puolustusvoimien pääesikunta teki tutkintapyynnön keskusrikospoliisille vielä samana päivänä, kun juttu oli julkaistu.

Kuka materiaalin on vuotanut medialle?

Keskusrikospoliisi tutkii juttua kahtena haarana. Epäiltyinä rikosnimikkeinä ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen.

Helsingin Sanomien osuus jutusta koskee epäiltyä turvallisuussalaisuuden paljastamista. Sen lisäksi tutkitaan sitä, kuka sotilastiedustelun tiedot on ilmaissut tai luovuttanut medialle.

Tutkinnanjohtaja Janne Järvisen mukaan rikosnimikkeitä on muitakin, mutta hän ei halua paljastaa niitä kaikkia.

Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta jo pitkään, mutta aikaa ei ole tarkennettu. Poliisi ei myöskään ole kertonut tietovuotajan nimeä, mikä on rikostutkinnassa tavallista.

STT nimesi perjantaina yhden tietovuototutkintaan liittyvän epäillyn nimen. STT:n mukaan Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö Georgij Alafuzoff on epäiltynä jutussa.

Uutisessa ei kerrota suoraan, onko Alafuzoff epäiltynä nimenomaan tietojen luovuttamisesta. STT:n tiedossa ei ole, onko epäilty teko ollut tahallinen vai tahaton. Keskusrikospoliisi ei ota nimiin mitään kantaa.

– Olen kertonut aikaisemmin, että epäiltyjä on muutamia. En lähde täydentämään, tutkinnanjohtaja Janne Järvinen sanoo Ylelle.

Järvisen mukaan esitutkinnan aikana asianosaisia on tullut lisää.

Mitä löytyi HS:n toimittajan kotoa takavarikoiduilta laitteilta?

Heti alkuperäisen artikkelin julkaisua seuraavana päivänä poliisi teki kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen kotiin. Halminen on toinen Viestikoekeskus-jutun kirjoittajista.

Hän oli yrittänyt hävittää hallussaan ollutta kovalevyä vasaroimalla tietokonetta. Laite oli alkanut savuta, jolloin toimittaja oli soittanut paikalle palokunnan. Mukana ollut poliisipartio ilmoitti asiasta eteenpäin, kun sille oli selvinnyt Halmisen henkilöllisyys.

Kotietsinnässä takavarikoitiin muun muassa vasaroitu tietokone ja muistitikkuja. Poliisi takavarikoi laitteet, koska se piti mahdollisena, että niiltä löytyy tietovuotojuttuun liittyvää aineistoa.

Halminen on kuitenkin riitauttanut kotietsinnän, minkä vuoksi ei ole vielä varmaa, saako takavarikoituja materiaaleja käyttää todisteena. Toimittajan mukaan poliisin toimet olivat puuttumista toimittajan lähdesuojaan. Helsingin hovioikeus linjasi kotietsinnän lailliseksi, mutta asiassa odotetaan vielä korkeimman oikeuden ratkaisua.

– Jos todetaan, että todiste on hankittu laittomasti, se voidaan määrätä hyödyntämiskieltoon. Sillä voi olla isokin vaikutus, jos näyttö perustuu siihen, sanoo rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

Tolvasen mukaan kotietsintään liittyvä keskeneräinen oikeusprosessi saattaa vaikuttaa myös meneillään olevaan esitutkintaan. Hyödyntämiskielto ei kuitenkaan estä poliisia käyttämästä tietoja, joita se on hankkinut laittoman todisteen avulla.

– Eli jos tietokoneella olisi esimerkiksi todistajan nimi, todistajan kuuleminen on täysin pätevää todistusaineistoa siinäkin tapauksessa, että tietokone olisi hankittu laittomin keinoin.

Kuinka isosta asiasta vuodossa oli kyse?

Puolustusvoimat reagoi alkuperäiseen Viestikoekeskus-juttuun heti alusta alkaen voimakkaasti. Keskustelua on herättänyt eniten salaisten tietojen julkaisu – ei välttämättä niinkään itse artikkelin sisältö.

Tikkakosken sotilasalue.
Viestikoekeskus sijaitsee Tikkakosken sotilasalueella. Kuva on joulukuulta 2017.Simo Pitkänen / Yle

Puolustusvoimien silloisen tiedustelupäällikön Harri Ohra-ahon mukaan asiakirjat ovat vanhoja ja uutisessa on "useita epämääräisyyksiä ja epätarkkuuksia". Hänkin piti vuotoa kuitenkin vakavana.

Tietovuodon on arvioitu vaikuttavan muun muassa Suomen tiedustelun luottamukseen ulkomailla. Jos sotilastiedustelun salaisia asiakirjoja päätyy julki, se voi heikentää Puolustusvoimien uskottavuutta tietojenvaihtokumppanien silmissä.

Tutkinnassa olevat rikosnimikkeet ovat Suomessa harvinaisia. Juttu etenee KRP:n esitutkinnasta valtakunnansyyttäjänvirastoon syyteharkintaan todennäköisesti vasta sen jälkeen, kun korkein oikeus on ratkaissut kotietsintään liittyvän valituksen.

Mitä emme vielä tiedä?

  • Mikä oli Georgij Alafuzoffin mahdollinen rooli? Epäilläänkö hänen olevan itse tietovuotaja vai esimerkiksi esimiesasemassa, jossa hänen on kuulunut huolehtia asiakirjojen salassapidosta. Tiedossa ei ole myöskään sitä, missä vaiheessa Alafuzoffille itselleen on selvinnyt, että häntä epäillään rikoksesta. Poliisi ei ole vahvistanut hänen yhteyttään juttuun ylipäänsä. STT yritti ennen juttunsa julkaisua usean päivän ajan saada yhteyden Alafuzoffiin, mutta ei tavoittanut häntä. Myöskään Yle ei ole tavoittanut Alafuzoffia.
  • Mikä oli tietovuotajan motiivi? Siitäkään ei ole tietoa, onko epäilty tietovuoto ollut tahaton vai tahallinen ja mikä on täsmällinen rikosnimike. Avoinna on myös se, milloin epäilty rikos on tarkalleen tapahtunut. Tiedossa ei ole siten sitäkään, koskeeko rikosepäily virassaoloaikaa vai sen jälkeistä aikaa. Jos epäilty vuoto oli tahallinen, miksi se tapahtui? Aiemmin on spekuloitu, että vuoto olisi saattanut olla myös yritys mainostaa sotilastiedustelun kattavuutta.
  • Miten Puolustusvoimat sai tiedon? Epäillyn tietovuodon koko tapahtumaketju ennen Helsingin Sanomien jutun julkaisua on hämärän peitossa. Silloisen puolustusministerin Jussi Niinistön (sin.) mukaan vuoto on ollut tiedossa jo ennen jutun julkaisua. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Georgij Alafuzoff oli loppusuoralla puolustusministeriön neuvottelevan virkamiehen valintaan vuodenvaihteessa 2019 Niinistön ollessa puolustusministeri. Niinistö kieltäytyi maanantaina kommentoimasta Ylelle, oliko Alafuzoffin mahdollinen rooli tietovuotojutussa tiedossa jo tuolloin.
  • Onko tietovuoto muuttanut Puolustusvoimien toimintaa? Iso kysymys myös on, miten tietovuoto on vaikuttanut Puolustusvoimien käytäntöön asiakirjojen salassapidosta. Puolustusvoimat tuskin haluaa, että vastaavaa tapahtuu enää uudestaan. On kuitenkin ilmeistä, että uusista mahdollisista salauskäytännöistä ei koskaan edes kerrota julkisuuteen tarkemmin.
  • Miten tapaus vaikutti Suomen maineeseen? Myöskään siitä, miten tietojenvaihtokumppanina Suomen kanssa olleet maat ovat reagoineet tietovuotoon, ei ole käsitystä. Jos sotilastiedustelun salaisia asiakirjoja on päätynyt julki, se voi heikentää Puolustusvoimien uskottavuutta tietojenvaihtokumppanien silmissä. Presidentti Sauli Niinistö sanoi viikonloppuna, ettei tapaus ole herättänyt kysymyksiä kansainvälisiltä kumppaneilta.

Jutusta on korjattu 15.7.2019 klo 19.52 Helsingin sanomien jutun julkaisuajaksi 16. joulukuuta 2017. Jutussamme luki alun perin virheellisesti, että HS:n juttu olisi julkaistu 16. helmikuuta 2017. Lisäksi korjattu 15.7.2019 klo 20.15, että "Alafuzoff oli loppusuoralla puolustusministeriön neuvottelevan virkamiehen valintaan", ei siis "Puolustusvoimien", kuten jutussa luki alun perin virheellisesti. Lisäksi tarkennettu 16.7. klo 9.05 kohtaa, jossa luki toimittajan yrityksestä tuhota kovalevyä. Savua tuli vasaroidusta tietokoneesta, ei välttämättä kovalevystä, kuten alkuperäisessä versiossa luki.

Lisää aiheesta:

Korkeaa ex-tiedustelupomoa epäillään tietovuototutkinnassa

Presidentti ei kommentoi tietovuototapausta – vetoaa keskeneräiseen poliisitutkintaan

Korkein oikeus tutkii Helsingin Sanomien toimittajan kotiin tehdyn kotietsinnän laillisuuden – etsinnän syynä lehden julkaisema juttu

Helsingin hovioikeus: Helsingin Sanomien toimittajan kotiin joulukuussa tehty kotietsintä ja takavarikot laillisia