Hukkakaura on viheliäinen, mutta hallittavissa oleva ongelma – viljelijälle kertyy päivässä 10000–20000 askelta: "Eikö ole hyvä, että löytyi"

Koko Suomen pelloista noin 18 prosenttia on hukkakauran saastuttamaa. Alueellisia eroja kuitenkin on.

peltoviljely
Isokyröläinen Antti Hyppönen kiertää peltojaan etsien hukkakauraa.
Antti Hyppönen tekee pelloillaan muutaman tarkastuskierroksen kesässä. Hukkakauran löytöpaikat merkitään muistiin niin, että ensi kesänä niihin kohdistetaan erityisen tarkka valvonta.Anne Elhaimer / Yle

Antti Hyppösen pellolla Isossakyrössä on meneillään jokakesäinen urakka, kun viljan seasta etsitään ei-toivottua hukkakauraa (siirryt toiseen palveluun).

Etsintä tapahtuu peltoja pitkin poikin kävellen ja kasvustoja tarkkaillen. Isännän tottuneet silmät erottavat toivotun kasvun seasta hukkakaurat.

Jokainen röyhy, joka löytyy, kitketään pois juurineen ja poltetaan.

Hyppöselle kertyy päivässä 10000 – 20000 askelta. Ja kun tämä ensimmäinen tarkkailukierros pelloilla on tehty, on reilun viikon päästä samalle kierrokselle lähdettävä uudelleen.

– Yksi kierros ei riitä, sillä aina on jälkiversoja, joissa on itävät jyvät. Ne on myös saatava pois, sanoo Hyppösen mukaan peltokierrokselle lähtenyt kasvintuotannon erityisasiantuntija Pekka Tuomisto ProAgria Etelä-Pohjanmaasta.

Alueellisia eroja

Ruokaviraston tilastojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomen pelloista 17,7 prosenttia oli hukkakauran saastuttamaa viime vuonna.

Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella osuus oli 29,3 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 15,1 prosenttia.

Alueellisten erojen syytä voidaan hakea esimerkiksi historiasta, kun 1960-luvun alun huonoina siemenvuosina sallittiin poikkeuslailla ulkomaisen siemenviljan tuominen Suomeen. Ulkomailta tuodussa siemenviljassa sallittiin 4 kappaletta hukkakauroja siemenkiloa kohden, mikä johti hukkakauran leviämiseen.

– Olisivatko ulkomaiset siemenet jääneet rannikkoseuduille, missä viljanviljely on perinteisesti ollut yleisintä, miettii tarkastaja Juha Rantamäki Ruokaviraston siemenyksiköstä.

Rantamäen mukaan juuri Suomen viljavat rannikkoseudut ovat saastuneimpia. Niillä hukkakauran tarkkailu on erityisen tärkeää kaikilla pelloilla.

Koska tilastot perustuvat viljelijöiden ilmoituksiin, saattaa osasyy eroihin löytyä myös niistä.

Viranomaisten suorittaman valvonnan perusteella tilastoja korjataan, mutta silti niissä arvioidaan olevan mukana esimerkiksi sellaisia peltolohkoja, jotka ovat olleet jo pitkään nurmella ja puhdistuneet hukkakaurasta. Viljelijät eivät kuitenkaan aina hae lohkoille puhtaustarkastusta, minkä vuoksi ne säilyvät tilastoissa.

Hukkakaura kämmenellä
Tarkastuksen aikana löytyi yksi hukkakaura, joka kitkettiin juurineen, pussitettiin ja vietiin poltettavaksi.Anne Elhaimer / Yle

Hallittavissa oleva ongelma

Juha Rantamäki on tyytyväinen siihen, että hukkakauran saastuttama kokonaisala on kääntynyt viime vuosina laskuun.

Myös Pekka Tuomisto suhtautuu rauhallisesti tilanteeseen. Kasvista on tehtävä ilmoitus viranomaisille, jos sitä pelloilta löytyy – omalta tai naapurin.

– On tiloja, joilla ei ole hukkakauraa, mutta en usko, että on kuntia, joissa ei sitä olisi. Onneksi se on hallittavissa oleva ongelma, Tuomisto sanoo.

Hukkakauran kemiallista torjuntaa ei enää voi tehdä, mutta kitkemiseen on vielä hyvin aikaa, sillä hukkakaurakasvustot ovat nousseet muun kasvuston yläpuolelle ja ne on helppo havaita.

Kitkemisen lisäksi hukkakauran torjuntakeinoja ovat toistuvat niitot ja saastuneiden lohkojen laittaminen nurmikierrolle.

"Hyvä, että löytyi"

Antti Hyppösen pellosta löytyy yksi hukkakaura. Se kerätään oikeaoppisesti juurineen pussiin ja löytöpaikka merkitään karttaan. Ensi vuonna tarkastetaan erityisen tarkasti ne lohkot, joilta hukkakauraa on aiemmin löytynyt.

Isäntä on tyytyväinen. Hän tietää, että vaikka torjunnan hoitaisi mahdollisimman hyvin, hukkakauran leviämiseltä ei voi välttämättä kokonaan suojautua. Torjuntaa on tehtävä aina uudelleen.

– Eikö ole hyvä, että löytyi? Nyt se on kerätty pois ja toivotaan, että ensi vuonna sitä ei ole enää.