Toton Steve Lukather odottaa keikkaa Pori Jazzeilla: ”Rakastan suomalaista ruokaa, lunta ja vankeinhoitojärjestelmää”

Pori Jazzeilla lauantaina konsertoiva Toto on tehtaillut radiohittejä yli neljäkymmentä vuotta.

Toto
Toton muusikot seisovat puiston edessä.
Toto konsertoi Pori Jazzin lauantain pääesiintyjänä. Steve Lukather (oik.) tunnustautuu olevansa kova Suomi-fani.Pori Jazz

Puhelin hälyttää aamupäivällä jossain päin Kaliforniaa. Tutunkuuloinen ääni vastaa rempseästi.

– Hey, how are you man?

Steve Lukather ottaa heti luulot pois toimittajalta. Kymmeniä miljoonia albumeita myynyt virtuoosi ja legendaarinen studiomuusikko aloittaa loppumattomalta tuntuvan höpötyksen ennen ensimmäistäkään kysymystä.

Moniin eri suuntiin haarautuvan monologin keskeyttää ainoastaan perheen uusin tulokas, koiranpentu Potato.

– Rakastan yli kaiken tätä pentua, vaikka se on yksi kiusankappale, Lukather nauraa.

Kestää tovin ennen kuin muusikon hyväntuulinen puhetulva kääntyy musiikkiin.

Kriitikot suhtautuneet Totoon varauksella

Pori Jazzissa lauantaina konsertoiva Toto aloitti levytysuransa vuonna 1978. Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi sisälsi muuan muassa isoksi hitiksi kohonneen Hold the Line -kappaleen.

Ensimmäisten albumien soundit olivat poikkeukselliset hiotut ja taitavat muusikot soittivat tämän tästä muiden huippuartistien levyillä.

Steve Lukatherin palveluksista nauttivat monenlaiset artistit Aretha Franklinista Michael Jacksoniin. Toto sai maineen studiobändinä. Osa musiikkipuritaaneista suhtautui Totoon väheksyen.

– Kriitikot vihasivat meitä, Lukather täräyttää.

Ystävällisessä puheenparressa on ensimmäistä kertaa kuultavissa tuimempia sävyjä. Lukather ei vieläkään pidä siitä, millaisena bändinä Toto toisinaan nähdään.

– Jotkut sanovat nyt 40 vuotta myöhemmin, että olemme vain studiobändi emmekä mikään oikea bändi. Meitä pyydettiin moniin sessioihin ja halusimme vain auttaa muita tekemään hyviä levyjä. Mitä pahaa siinä on?

Toto on saanut arvostelua myös tyylilajien vaihtelusta levyjen sisällä ja selkeän laulajaliiderin puuttumisesta. Lukather sanoo vihdoinkin keksineensä hyvän vertauksen Toton asemasta arvostelijoiden dominoimassa musiikki-skenessä:

– Olemme kuin arkeologinen löytö 250 000 vuoden takaa, joka muuttaa käsityksen koko historiasta. On parempi unohtaa meidät museon perälle.

Kitaristin mukaan Totoa vihaavat ihmiset eivät edes tiedä, miksi vihaavat bändiä. Hänestä tuntuu kohtuuttomalta, että yhtyeen aitous on kyseenalaistettu sessiomusiikkouden takia. Vierailut muiden artistien levyillä eivät ole syöneet esimerkiksi Led Zeppelinin uskottavuutta.

– Myös John Paul Jones ja Jimmy Page soittivat paljon erilaisissa studiosessioissa ja kornejakin juttuja.

Africa ja supersuosio

Toto tehtaili tyylipuhtaita radiohittejä liukuhihnalta koko 1980-luvun. Läpimurto tapahtui vuonna 1982 ilmestyneen Toto IV -levyn myötä.

Albumin päätti maailmanmusiikista vaikutteita ammentanut laulu nimeltä Africa. Kappale nousi radioiden soittolistoille – eikä ole sieltä koskaan poistunutkaan. Africaa on esimerkiksi YouTubessa katsottu yli puoli miljardia kertaa.

Steve Lukatherin mielestä juuri African ikivihreys on sitonut Toton osaksi populäärikulttuuria.

– EDM-artistit, kuorot ja räppärit tekevät Africasta mitä erilaisempia versioita. Kappale tavoittaa koko ajan uusia nuoria kuuntelijoita. Olemme olleet jopa South Park -hahmoja! Meistä on tullut osa popkulttuuria.

Vanhan liiton muusikko seuraa iloisena nuoren polven musiikinkuluttamista. Ennen vanhaan musiikkia kuunneltiin uskollisena tietylle tyylilajille. Lukatherin mukaan nykynuoret viis veisaavat siitä, mitä on tyylikästä kuunnella.

– Jos joku nuori löytää Toton kuultuaan vaikkapa räp-version Africasta, hän ottaa bändin omakseen. Eikä hän piittaa, tykkääkö joku hipsteri Totosta vai ei.

Mies palaa takaisin jo käsiteltyyn aiheeseen, Toton maineeseen musiikkikriitikoiden keskuudessa. Hän kaivaa muiston vuodelta 1982, jolloin maineikas Rolling Stones -lehti oli lytännyt bändin.

– Kysyin toimittajalta, että mitä me olemme tehneet teille, miksi vihaatte meitä? Toimittaja myönsi, että lehden johto oli käskenyt kirjoittamaan arvostelevan jutun. Meistä ei vain saanut pitää silloin.

”Viina tuhosi avioliittoni”

Puhelinkeskustelu Steve Lukatherin kanssa on kuin viime syksynä ilmestynyt elämäkerta Gospel according to Luke pienoiskoossa; vanhan rokkarin rouheaa kerrontaa, jossa tämän tästä pilkahtelee kitkeryys rock-poliisien hyväksynnän puutteesta.

Kirjassaan ”Luke” listaa hurjia tilastoja Toto-muusikoiden yhteenlasketuista saavutuksista. Totolaiset ovat soittaneet 5 000 albumilla, saaneet 225 Grammy-ehdokkuutta ja heidän soittoraitojaan sisältämiä levyjä on myyty noin 500 miljoonaa kappaletta.

Silti elämäkerrassa palataan toistuvasti siihen, miksei Toto koskaan kelvannut kriitikoille.

Ainakin nuori Steve Lukather eli niin kuin villin rocktähden pitikin. Kiertueilla virtasi viinaa ja huumeita. Mies kuvailee elämäkerrassaan jokseenkin avoimesti huumemenneisyyttään.

Lukather myöntää, että päihteet sekoittivat hänen persoonansa. Hän pistää muun muassa epäonnistuneen avioliiton viinan piikkiin. Nyt korkki on kuitenkin pysynyt kymmenen vuotta kiinni.

Toton kitaristi Steve Lukather soittaa kitaraa.
Soittajat Totossa ovat vaihtuneet tiheään 40 vuoden aikana, mutta Steve Lukather on pysynyt bändin riveissä alusta asti. Arkistokuva.Muriel Francheschetti / Toton sivusto

– Olen täysin raitis. En pystyisi hoitamaan kiertueeseen liittyviä asioita, jos dokaisin.

Huumeet jäivät pois paljon alkoholia aiemmin. Lukather ihmettelee, miksi viinaa pidetään paljon hyväksyttävämpänä kuin muita päihteitä. Hän hämmästyy kuullessaan, ettei marihuana ole laillista esimerkiksi Suomessa.

– Viina aiheuttaa paljon enemmän onnettomuutta kuin miedot huumeet, hän väittää.

Suomen vankeinhoitojärjestelmä on tehnyt vaikutuksen

Pori Jazzin tämän vuoden konsertti on yhtyeen 12. esiintyminen Suomessa. Pori Jazzin lavalle Toto kinkesi viimeksi vuonna 2010. Steve Lukather hehkuttaa olevansa kova Suomi-fani.

– Voi että, rakastan Suomea. Tiedän, että teille se on välillä kuin lumihelvetti, mutta minulle lumi on jotain ihmeellistä.

Lukather mainitsee myös pitävänsä suomalaisista ihmisistä ja ruuasta. Valveutuneen muusikon rakkaus on kuitenkin pintaa syvempi.

– Suomi on mallivaltio muulle maailmalle. Esimerkiksi koululaitos ja vankeinhoitojärjestelmä ovat hienosti järjestetty. Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa vankeja kohdellaan kuin ihmisiä.

Kitaristi on myös otettu, että hänen elämäkertansa käännetty suomeksi.

”Kaikki amerikkalaiset eivät ole hulluja”

Osa Suomi-innostuksesta selittyy muusikon kotimaan poliittisella tilanteella. Monien yhdysvaltalaisten taiteilijoiden tapaan Steve Lukather on pettynyt maansa nykytilanteeseen.

– Voisin muuttaa Suomeen ja tämä ei ole edes vitsi. Niin paljon kuin pidänkin Los Angelesista ja maani hyvistä puolista, olen todella pettynyt siihen, miten asioita hoidetaan täällä.

Lukather sanoo, ettei halua ruveta poliittiseksi ja aloittaa ”paskamyrskyä”. Hän toivoo muun maailman ymmärtävän, että Yhdysvaltoihin mahtuu enemmän kuin yksi totuus.

– Tiedän, mikä on yleinen mielipide maailmalla kotimaastani. Haluan vain sanoa, etteivät kaikki amerikkalaiset ole hulluja.

Toto jää tauolle

Maailmaa kiertävä muusikko ehtii nähdä paljon 40 vuoden aikana. Siitä huolimatta viime kerta Kirjurinluodossa teki Toto-kitaristiin vaikutuksen.

– Olin ihmeissäni, että täällähän on ihan älyttömästi väkeä.

Mies vihjaisee, että jos meinaa vielä nähdä Toton, nyt kannattaa saapua Porin Kirjurinluotoon. Hän kertoo tarvitsevansa kunnon tauon.

– Tarvitsen ainakin vuoden paussin kiertämisestä. Saattaa olla, että pidemmänkin.

Ammatti on vaatinut veronsa. Pitkät reissut kaukana läheisistä on rockunelman kääntöpuoli.

– Olin juuri 22-vuotias. Yhdessä silmänräpäyksessä olen kuusikymppinen. Vuodet tuntuvat kuluvan muutamissa sekunneissa.

Myös uuden musiikin tekeminen studiossa on menettänyt merkityksensä. Levyjen vääntäminen tuntuu liian vaivalloiselta siihen nähden, minkä verran ne saavat huomiota.

– Ei ole inspiroivaa viettää kuukausia studiossa tehdäkseen vain jotain, mitä ihmiset kuuntelevat taustamusiikkina tarkastaessaan sähköpostejaan.

Ringo, Paul… ja Luke

Rönsyilevästä juttutuokiosta legendan jää kanssa ristiriitainen olo. Rennosta amerikkalaisrokkarista on diivailu kaukana. Steve Lukather juttelisi vaikka kuinka kauan musiikista ja elämästään.

Samaan aikaan käy selväksi, että mies tuntee Toton tulleen aina epäoikeudenmukaisesti suljetuksi uskottavan rock-skenen ulkopuolelle. Tätä harmia kitaristi kantaa todennäköisesti hautaan asti.

Kaiken keskellä Lukather muistaa olla kiitollinen siitä, mitä on saanut. Kaikki lähti siitä, kun pieni hollywoodilaispoika katsoi Ed Sullivan show’ta 1960-luvun puolivälissä. Telkkarissa soitti sellainen brittibändi kuin The Beatles.

– Mitkä ovat matemaattiset todennäköisyydet, että kun katsoin pienenä Ringo Starria ja Paul McCartneyta ihaillen, päädynkin soittamaan heidän kanssaan.

– Paul, Ringo ja Luke… Sehän oli minun märkä päiväuneni. Ja se toteutui. Olen siitä kiitollinen.