MOSKOVA Sinisiin haalareihin pukeutunut nuori mies pälyilee ympärilleen. Hän nostaa varmoin ottein kuilua peittävän metalliritilän ja katoaa heiluvia tikapuita pitkin maan uumeniin.
Vain hetkeä myöhemmin ohi kaartaa poliisiauto, mutta virkavalta ei näytä kiinnittävän huomiota avoimeen kuiluun.
Moskovan alla avautuu kokonainen maanalainen kaupunki.
Osa kohteista on rakennettu aikoinaan laajamittaiseen ydinsotaan varautumiseksi. Maanalaiset komentokeskukset ja väestönsuojat valtion avainhenkilöille ovat edelleen huippusalaisia.
Pinnan alla kulkee myös tuhansia kilometrejä erilaisia verkostoja, tunneleita ja luolastoja.
Maanalaisissa joissa ja viemäreissä virtaa vesi. Erilaiset huoltoverkostot taas turvaavat välttämättömien perustarpeiden – sähkön, veden ja lämmityksen – toimittamisen miljoonille moskovalaisille.
Yhteen tällaiseen pimeään ja ummehtuneeseen huoltotunneliin pääsee Kuntsevon kaupunginosassa sijaitsevan asuintalon parkkipaikalta.
Otsalamppu valaisee tietä, kun 24-vuotias Artjom sukeltaa syvemmälle Moskovan uumeniin. Hän on diggeri eli maanalaisia tunneleita tutkiva urbaani seikkailija.
Artjom on peittänyt puolet kasvoistaan maastokuviollisella liinalla. Moskovan alueelta kotoisin oleva nuori mies ei halua esiintyä omalla nimellään.
Virkavallan suhtautuminen maanalaisiin seikkailijoihin on kiristynyt viime vuosina tuntuvasti. Siksi diggerit pitävät matalaa profiilia. Alan harrastajien määrä lasketaan Venäjällä tuhansissa.
Tiukentuneesta valvonnasta huolimatta energiajuomaa hörppivä ja tupakkaa polttava Artjom palaa kerta toisensa jälkeen maan uumeniin. Hän tosin harmittelee, ettei kyytipojaksi saa enää alkoholillista energiajuomaa. Sen myynti on Venäjällä nykyään kielletty.
– Ekan kerran olimme maan alla 16–17-vuotiaina. Lähdimme matkaan yöllä työkalut mukana ja tunkeuduimme hylättyyn pommisuojaan. Saaliksi saimme saviset kaasunaamarit, Artjom kertoo höystäen puhettaan kirosanoilla.
Hän jäi kerrasta koukkuun.
Sittemmin Artjom on seikkaillut niin metrotunneleissa kuin maanalaisissa joissa. Hän on tunkeutunut maan alla kulkevia reittejä pitkin myös toiminnassa oleviin tehtaisiin ja varastohalleihin.
Vaarallisimmista kohteistaan Artjom ei omaan turvallisuutensa vedoten halua kertoa yksityiskohtaisesti. Hän sanoo pelänneensä kiinnijäämistä eniten murtautuessaan kaveriporukkansa kanssa moskovalaisen tiedeinstituutin tiloihin.
Rohkeutta kerätäkseen diggeriporukka joi ensin alkoholia. Sitten he tunkeutuivat keskellä yötä maanalaisia tunneleita pitkin rakennukseen, jossa oli tutkimuslaitteilla varustettuja laboratorioita.
Artjom painottaa, ettei tarkoituksena ollut rikkoa tai ryöstää mitään, vaikka joukko jättikin taakseen pari murrettua lukkoa.
Kohteisiin murtautumiseen ajaa uhkarohkeus. Muistoksi riittävät yleensä paikalta otetut valokuvat.
– Kaikkein tärkein saalis ovat seikkailussa koetut tunteet ja niiden jättämät muistot, Artjom sanoo.
Moskovan alle rakennetuista huippusalaisista kohteista riittää toinen toistaan hurjempia kaupunkitarinoita.
Toistetuin niistä kertoo Neuvostoliiton valtionjohdon tarpeisiin rakennetusta salaisesta metroverkostosta. Kansan parissa se kulkee nimellä Metro-2, mutta diggerit käyttävät siitä virallisena nimenä pidettävää lyhennettä D-6.
Ensimmäisen kerran huippusalaisesta metrosta kuultiin julkisesti, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö mainitsi siitä raportissaan vuonna 1991.
Yhdysvaltain mukaan neuvostojohto rakensi syvälle maan alle Moskovaan ja sen rajojen ulkopuolelle sota-aikana käytettäviä komentokeskuksia sekä muita suojia, joihin mahtuisi arviolta kymmenentuhatta ihmistä.
Näitä maanalaisia bunkkereita ja muita avainkohteita yhdistää raportin mukaan erikoiskäyttöön suunniteltu metrolinjasto. Sillä voitaisiin nopeasti ja turvallisesti evakuoida maan johto.
Venäläisten tietoisuuteen salainen metroverkosto tuli laajemmin vuonna 1992 elokuvaohjaaja ja kirjailija Vladimir Gonikin Manala-romaanin kautta. Kirjailijan mukaan fiktiivisen teoksen maanalaiset tapahtumapaikat ovat todellisia ja hän on itse tutkinut niitä.
Myöhemmin Metro-2 on tullut osaksi populaarikulttuuria muun muassa venäläisen tieteiskirjailija Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -teoksen ja siihen pohjautuvien videopelien myötä.
Venäläiset viranomaiset eivät ole yksiselitteisesti kieltäneet tai myöntäneet salaisen metroverkoston olemassaoloa.
Diggerit ovat varmoja, että Metro-2 ja monet siihen liittyvät salaiset kohteet ovat olemassa.
Esimerkiksi digger-liikkeen pioneerina tunnettu Vadim Mihailov, 52, kertoo törmänneensä jälleen kerran Metro-2:een vain viikkoa ennen haastatteluhetkeä.
– Se on todella mystifioitu kohde, mutta suurin osa verkostosta on nykyään pois käytöstä. Joitain osia suunnitellaan museoitavaksi, mutta valitettavasti globaalin vastakkainasettelun nyt voimistuessa avoimuuden verho on taas sulkeutumassa, Mihailov sanoo.
Jo vuosikymmenten ajan Moskovan uumenia tutkinut Vadim Mihailov kutsuu itseään digger-nimityksen isäksi. Hän kertoo lainanneensa englanninkielestä kaivamista tarkoittavan sanan maanalaisten seikkailijoiden nimeksi.
Diggerien keskuudessa Mihailov tunnetaan yksinkertaisesti Vadmihina. Hän johtaa Digger-Spas-nimistä ryhmää.
Kaupungilla täysissä suojavarusteissa käyskentelevä veteraanidiggeri Mihailov on alakulttuurin tunnetuin edustaja. Hän jakaa diggerien keskuudessa mielipiteitä julkisuudessa tekemiensä tempausten takia.
Jo 1990-luvulla Mihailov vei maan alle silloisia venäläisiä kärkipoliitikkoja. Mihailovin seurassa maanalaista Moskovaa kävivät ihmettelemässä niin kaupungin pormestari Juri Lužkov kuin pääministerinä toiminut Jegor Gaidar toimittajajoukon saattelemana.
Maanalaisesta seikkailusta kehittyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kokonainen alakulttuuri, jota käsiteltiin ahkerasti myös venäläisessä mediassa.
Mihailov itse tempautui maanalaiseen maailmaan metronkuljettana työskennelleen isänsä jalanjäljissä. Hän tunkeutui ensimmäisen kerran tutkimaan hylättyjä metrotunneleita 1980-luvun lopussa.
– Tajusin, että Moskovan alla on valtava, maanalainen kaupunki. Juuri sellainen, josta olin kuullut isältäni. Avasimme yhdessä muiden kanssa unohdettuja ja hylättyjä reittejä. Minusta tuntui, että meidän tulee tutkia tällä tavoin koko planeetta, Mihailov muistelee.
Mihailov vertaa itseään luolatutkijoihin ja tutkimusmatkailijoihin. Hän paheksuu niitä nykydiggereitä, jotka tunkeutuvat kaikkien kaluamiin kohteisiin vain hakemaan adrenaliiniannosta, juopottelemaan kaveriporukalla tai sotkemaan paikkoja.
Osansa saavat myös oppaat, jotka vievät turistiryhmiä rahaa vastaan tutustumaan maanalaisiin kohteisiin. Internetistä voi löytää useita venäläisiä verkkosivustoja, joilla mainostetaan retkiä esimerkiksi Moskovan alla virtaaville joille.
Mihailovin mielestä ummikkojen vieminen maan alle on vastuutonta ja vaarallista.
Mihailov haaveilee viranomaisten kanssa yhteistyössä perustettavasta valtavasta nuorten diggeriliikeestä, joka voisi samalla toimia ennaltaehkäisevänä nuorisotyönä. Hän haluaa tehdä maanalaisesta seikkailusta laillista ja turvallista.
– Jos saisimme valtion tuen toimillemme, olisimme valmiit ottamaan ainakin 1,5 miljoonaa asiasta kiinnostunutta nuorta riveihimme. Näin heidät saadaan pois pahanteosta, Mihailov maalailee.
Nuoremman polven diggeri Artjom ei enää tunkeudu erityiskohteisiin, kuten metrotunneleihin. Taustalla kummittelee pelko ankarasta tuomiosta, sillä hänellä on alla jo kaksi sakkotuomiota.
– Sakko on sakko, mutta paljon vaikeampaa on se, kun viedään tapaamaan kyttiä tärkeämpiä setiä. Yleensä he hakkaavat ja sitten yrittävät rekrytoida. Tai jos eivät hakkaa, niin ainakin pelottelevat, Artjom sanoo viitaten valtiollisten turvallisuuselinten edustajiin.
Maanalaisia kohteita vartioivat poliisi ja yksityiset vartiointiyritykset sekä valtionjohtajien turvallisuudesta vastaava liittovaltion suojelupalvelu FSO ja turvallisuuspalvelu FSB.
Venäjällä tuli vuoden 2015 lopussa voimaan laki, jonka nojalla tunkeutumisesta maanalaiseen kohteeseen voidaan tuomita puolen miljoonan ruplan eli noin 7 000 euron suuruisiin sakkoihin tai kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Jos teko toistuu tai se on muuten törkeä, maksimivankeus pitenee neljään vuoteen.
Aiemmin diggerit selvisivät korkeintaan 500 ruplan eli noin seitsemän euron suuruisilla sakoilla.
Vieläkin enemmän diggereitä huolestuttaa Venäjän rikoslain pykälä 283.1, joka koskee valtionsalaisuuksien paljastamista. Vuoden 2016 lopussa moskovalainen sotilasoikeus tuomitsi pykälän perusteella (siirryt toiseen palveluun) diggeri Gennadi Nefedovin viideksi vuodeksi vankeudessa suoritettavaan pakkotyöhön.
Nefedov tunkeutui yhdessä muiden nuorien diggereiden kanssa juhlapyhien ajaksi juopottelemaan kuiluun, jonka uskotaan olevan osa salaista Metro-2 -verkostoa. Hän julkaisi myöhemmin kohteesta valokuvia sosiaalisessa mediassa.
Kahdeksan vuotta maan alla seikkaillut Artjom ei pidä diggereitä kovin yhteisöllisenä porukkana.
– Täällä ei ole minkäänlaista veljeyttä. On vain irstailua ja leuhkijoita, diggerien laulussa lauletaan Artjomin mukaan.
Mutta sitten hän alkaa kuitenkin puhua erilaisista illanvietoista, joita alan harrastajat keskenään järjestävät.
Yhteydenpidossa auttaa verkkoyhteisö Urban3p (siirryt toiseen palveluun), jossa diggerit jakavat valokuvia ja tietoja löytämistään kohteista. Arkaluontoisempaan materiaaliin ja käytännön ohjeisiin pääsevät käsiksi vain rekisteröidyt jäsenet.
Sivulla varoitetaan esimerkiksi Lounais-Moskovassa virtaavan viemäritunnelin erittäin voimakkaasta virtauksesta ja kehotetaan käyttämään suojanaamaria jätteiden hajoamisesta syntyvien kaasujen ja vahingollisten pieneliöiden takia.
Mitä vaarallisempi ja vaikeapääsyisempi paikka on, sitä enemmän sinne tunkeutuminen kerää kiitosta toisilta diggereiltä. Joihinkin kohteisiin päästäkseen diggerit esimerkiksi pumppaavat yön pimeydessä pohjaveden täyttämän kuilun kuivaksi, jotta eteneminen syvemmälle onnistuisi.
Joskus uhkarohkeat yritykset johtavat loukkaantumisiin tai jopa kuolemaan.
Venäjän media kertoi vuonna 2011 tapauksesta, jossa Moskovan metron työntekijät löysivät maanalaisesta huoneesta (siirryt toiseen palveluun) osin muumioituneen miehen. Tämän diggeriksi oletetun nuoren miehen uskotaan tunkeutuneen metroon tuuletuskanavaa pitkin, jääneen jumiin lukittuun tilaan ja kuolleen janoon.
Artjom kertoo nauttivansa suunnattomasti muiden diggereiden antamasta huomiosta.
Tyttöystävä Nataša, 21, taas painottaa jännitystä ja siitä syntyvää mielihyvän tunnetta, joka kutittaa ennen maan alle painumista.
–Yleensä euforia tulee jälkikäteen, kun kaikki on onnistunut. Joskus taas, kun kohde on erityisen siisti, kiksejä saa jo lähdön hetkellä, Nataša kuvailee. Hänkään ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään, koska pelkää mahdollisia hankaluuksia virkavallan kanssa.
Lopuksi Artjom haluaa vielä lähettää terveiset itse Venäjän presidentille Vladimir Putinille.
– Kiitos törkeän hyvistä maanalaisista seikkailuista vuonna 2019! Enemmän kameroita, enemmän sakkoja! Ja olkaa niin hyvä, että palautatte alkoholillisen energiajuoman kauppoihin! Artjom virnistää ja röyhistää rintaansa, jossa Putin poseeraa mustissa laseissaan.
Lue myös:
Vice: Meet the Urban Explorers Who Party in Moscow's Underground Tunnels (siirryt toiseen palveluun)
Guardian: The Digger v the Climber: Moscow's urban explorers – in pictures (siirryt toiseen palveluun)