Kun oikea ratsastusleiri löytyy, matkustetaan sinne vaikka satoja kilometrejä: "Ei meillä ole tällaisia pääkaupunkiseudulla"

Juuri nyt hevostalleilla käy kuhina, kun nuoret ratsastusleiriläiset opettevat uusia taitoja.

ratsastus
Tyttö hyppää valkoisella hevosella esteen yli.
Nuorten ratsastajien määrä vähenee, mutta kesän ratsastusleireille on ainakin Imatralla tunkua.Silva Laakso / Yle

Ruskea hevonen seisoo aitauksessa ja hirnahtaa. Viereisestä tallista kuuluu nopeasti toisen harjapään vastaus. Pihan laidalla on myös suuri trampoliini, jonka jouset natisevat liitoksissaan. Trampoliinilla pomppii ja ilakoi samanaikaisesti neljä nuorta tyttöä. Tunnelmasta kertoo hengästynyt naurun kiherrys.

Einolan ratsastustalli sijaitsee Imatralla, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Kesä on tallilla kiireistä aikaa, sillä nyt eletään ratsastusleirien kiireisintä sesonkia.

Leireille Einolassa osallistuu pelkästään kesän aikana lähes 250 ratsastajaa. Leirit ovat huippusuosittuja, sillä lähes kaikki myydään loppuun heti edellisen vuoden elokuussa, kun ne tulevat myyntiin.

Hevonen ja ratsastaja hiekkakentällä.
Einolassa käy kesän aikana noin 240 ratsastusleiriläistä.Silva Laakso / Yle

Suomessa ratsastuksen harrastajien määrä vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Suomen Ratsastajainliiton mukaan ympärivuotisia harrastajia on noin 140 000, mutta määrä kasvaa kesällä jopa 20 000 henkilöllä. Yleisesti jäsenmäärä kasvoi vuoteen 2013, mutta sen jälkeen harrastajien määrä on ollut laskua, erityisesti lasten ja nuorten osalta.

Harrastajista ylivoimaisesti suurin osa on naisia. Vuonna 2015 Suomen Ratsastajainliitto arvioi, että alle 18-vuotiaista poikia oli vain kolme prosenttia ja aikuisista miehiä seitsemän prosenttia.

Leireillä vakiokävijöitä

Einolassa moni leiriläinen on vakiokävijä, joka osallistuu leireille vuosi toisensa jälkeen. Kun kerran on päässyt ratsastusleireilyn makuun, ei siitä halua irti, vaan uusi leiri varataan nopeasti edellisen päätyttyä.

13-vuotiaat Julianna Hannus ja Talvi Paloheimo ovat nuoresta iästään huolimatta kokeneita ratsastajia. Hannuksella on oma hevonen ja Paloheimo käy valmennuksessa vuokraponilla. Einolassa Hannuksella on takanaan toinen ja Paloheimolla neljäs leirikesä.

– Tämä on ihan paras talli, eikä meillä ole tällaisia pääkaupunkiseudulla. Hauskinta on ollut maastoesteiden hyppääminen, ja kaikki yhteinen leikkiaika leiriavustajien kanssa, summaa espoolainen Paloheimo ratsastusleirin hauskuuksia.

Talvi Paloheimo ja Julianna Hannus Einolan tallin pihalla.
Talvi Paloheimo ja Julianna Hannus ovat tulleet Imatralle kauempaa laadukkaiden ratsastusleirien vuoksi.

Nokialta kotoisin oleva Hannus nyökyttelee vieressä. Parasta on ratsastuksen lisäksi ehdottomasti tunnelma.

— Kaikki porukat ja kaverit täällä. Sitten on hevosia ja hoitoponit. Aina kivoja juttuja ja tulee uusia asioita, Hannus kertoo.

Tunnelmalla on väliä myös lajin jatkuvuuden kannalta. Harrastajat ovatkin huolissaan ratsastajien vähenevästä määrästä.

Syitä on haettu esimerkiksi ratsastuksen kaalliista tuntihinnasta., joka vaihtelee paikkakunta- ja tuntikohtaisesti 25–60 euroon. Pienryhmä- ja yksityistunnit ovat kaikkein kalleimpia.

Myös kaupungistuminen ja harrastusten laaja kirjo vaikuttaa. Helsingin Sanomien (siirryt toiseen palveluun) selvityksen mukaan monelle kaupunkilaiselle hevosiin hullaantuminen on vieras käsite, sillä koko hevonen sen kanssa puuhaaminen on tuntematon asia.

Kuusi ratsukkoa ratsastustunnilla.
Ratsastustunnin alkulämmittelyt kentällä.Silva Laakso / Yle

Ratsastajille riittävästi haasteita

Päättyvän leirin viimeiset ratsastustunnit ovat juuri alkamassa. Kentälle talutetaan hevosia ja kaikki muut kerääntyvät katsomaan. Leiristä otetaan kaikki ilo irti, oli sitten itse ratsailla tai ei.

Minna Mättölä on pyörittänyt Einolassa leiritoimintaa jo 30 vuotta. Hevosia tallissa on noin 45. Lisäksi Mättölällä on tallilla henkilökuntaa, mikä ei ole ihan tavanomaista.

— Onhan tämä välillä aika raskasta, kun on niin monesta ihmisestä ja hevosesta vastuussa. Mutta siitä asiakkaiden ilosta nauttii eniten ja siitä saa itsellekin palautetta, Mättölä kertoo.

Tytöt katsovat ratsastustuntia kentän sivussa.
Ratsastustunnit kiinnostavat leiriläisiä myös katsomosta käsin. Silva Laakso / Yle

Mättölä uskoo, että oman tallin kohdalla leirit vetävät väkeä hyvin, koska talli kykenee järjestämään haastavaa opetusta. Tänä kesänä mukana on esimerkiksi henkilö, joka on käynyt Einolan ratsastusleireillä 14 kesää peräjälkeen. Moni leiriläinen tulee kaukaa, Etelä-Karjalan ulkopuolelta.

— Leireillä pääsee hyppäämään esimerkiksi korkeita esteitä. Täällä pääsee tekemään ja on suorituskykyisiä hevosia. Meillä on tuntikäytössä sellaisia, joilla voisi kilpailla, Mättölä kuvailee.

Ratsastustallin pyörittäminen ei ole Mättölän mukaan mikään varsinainen kultakaivos. Puolet liikevaihdosta tulee lähes ympäri vuoden pyörivistä leireistä, mutta toisaalta niihin kohdistuu myös eniten kustannuksia. Tuntitoiminta pyörisi pienemmälläkin kalustolla, mutta leiritoiminnan pyörittäminen vaatii paljon hevosia.

— Joskus on tuntunut, että tämä on harrastustoimintaa itselle, mutta kivasti tämä elämä on mennyt, ei ole valittamista, Mättölä hymyilee.

Ruskea hevonen laukkaa kentällä.
Suurin osa ratsastusleirille osallistuvista on jo valmiiksi kokeneita.Silva Laakso / Yle

Nuoria ja kokeneita

Leiriläisistä suurin osa on jo valmiiksi kokeneita ratsastajia. Julianna Hannus on ratsastanut viisi vuotta, Talvi Paloheimo seitsemän.

Leiriohjelmat pitävät sisällään erilaisia kenttäratsastustunteja ja maastoretkiä. Leireillä on myös erilaisia painotuksia, esimerkiksi enemmän koulu- tai esteratsastusta. Päivittäin ratsastetaan useita tunteja, opiskellaan teoriaa ja käydään läpi videotallenteita tunneilta.

— Minä olen oppinut sikana istunnasta ja käyttämään istuinluita. Saan kädet myös paremmin, Paloheimo kuvailee viikon oppejaan.

— Minäkin olen oppinut istunnasta ja esteillä myötään paremmin, Hannus kertoo.

Ikisuosikkeja ratsastusleireillä ovat myös uittomaastot, joissa hevosta uitetaan Vuoksessa ja maastoestetunnit, joissa hypitään sulkujen yli luonnon keskellä.

Topi-hevonen tallissa.
Topi tervehtii tulijoita omasta karsinastaan Einolan tallilla.

Uusia ystäviä ja kokemuksia

Jos hevosiin on hurahtanut kunnolla, voidaan harrastuksen lisäksi usein puhua elämäntavasta. Harrastus on monelle nuorelle paljon enemmän, kuin pelkällä ratsastustunnilla käyminen. Tallilla vietetään paljon vapaa-aikaa hoitoponeja harjaten ja kavereita nähden.

Tallityöt ovat monelle myös ensikosketus ja harjoitusta työelämään, sillä tehtäviä löytyy ikään katsomatta. Kun tallilla ei vietetä aikaa, ovat hevoset mielessä hevosiin keskittyvien nuorten kirjojen sivuilla ja nykyaikana myös somen ja blogien välityksellä.

Jokainen saa leirillä hoitohevosen, josta huolehtii viikon ajan. Paloheimon hoitohevonen on leirillä Nuppu ja Hannuksen Myy. Lisäksi tytöt jakavat hoitovastuun Riiasta. Tyttöjen mielestä Nuppu on maailman kiltein ja Myy lempeä. Riia on vanha ja kiltti sekin. Nuorille tarjotaan myös jännittäviä kokemuksia. On leirikasteita ja yöllisiä ratsastuksia. Muistoja, jotka pysyvät mukana myös aikuistuessa.

— Täällä on paljon tekemistä ja pääsee paikkoihin, joihin ei pääse kotitallilla, summaa Hannus.

Hevoset laukkaavat ratsastuskentällä.
Ratsastusleireillä opitaan uutta, mutta osa viehätysvoimasta liittyy myös yhteishenkeen ja tunnelmaan. Silva Laakso / Yle

Vuoden odotus

Mättölä sanoo, että Einolassa suuri onnistuminen on yhteishengen luominen. Esimerkiksi kiusaamiselta on vältytty, vaikka mukana on joka kesä satoja lapsia ja nuoria.

— Täällä on tosi hyvä porukka ja kaikki ovat aina kavereita, Hannus ja Paloheimo vahvistavat.

Kentällä alkava estetunti saadaan tällä kertaa hypätä poutasäässä. Viimeiset leirit eivät ole päässeet kesäisistä ilmoista nauttimaan, sillä Kaakkois-Suomea ovat piinanneet hyytävät heinäkuiset kelit, joissa lämpötila on pyörinyt plus kymmenessä asteessa.

— Maastoesteissä on säävaraus, ja viime viikolla tuli parissa päivässä 120 milliä vettä. Onneksi kentällä on päässyt ratsastamaan, Mättölä kertoo.

Ratsastuksen opettaja istuu kentän ulkopuolella ja ohjaa tuntia.
Ratsastuksen opettaja seuraa ja ohjaa tuntia kentän ulkopuolelle rakennetulta korokkeelta. Silva Laakso / Yle

Esteitä nostetaan kentällä sitä mukaa, kun opetus pääsee vauhtiin. Ratsastuksen opettaja ohjaa tuntia kentän ulkopuolelta kuulokkeet päässä. Ääni kuuluu kaiuttimesta, joten huutaa ei tarvitse. Ratsastajia neuvotaan, kehutaan ja kannustetaan.

— Hienosti. Muista kiittää myös hevosta, opettaja ohjeistaa korokkeeltaan esteratsastajaa.

Kun leiri päättyy ja on aika palata kotiin, jää mieli haikeaksi. Samalla alkaa myös seuraavan kesän odottaminen.

Esteratsastusta hiekkakentällä.
Tunnin alkupuolella esteet ovat maltillisia, mutta niitä nostetaan tunnin edetessä korkeammalle.