Guardianin kriitikko haukkui Helene Schjerfbeckin Lontoon-näyttelyn pystyyn – Taidehistorioitsija: Poikkeuksellista

Kriitikko Jonathan Jonesin mukaan näyttelyn maalaukset "ovat vain huonoja, niin teknisesti kuin älyllisestikin".

Helene Schjerfbeck
Helene Schjerfbeckin maalaus Toipilas
Helene Schjerfbeckin maalaus Toipilas vuodelta 1888.Petra Ristola / Yle

The Guardian -sanomalehden taidekriitikko Jonathan Jones on käynyt katsomassa ennakkoon suomalaismaalari Helene Schjerfbeckin (1862–1946) Lontoon-näyttelyn eikä säästele sanojaan keskiviikkona ilmestyneessä arvostelussaan. (siirryt toiseen palveluun)

– Schjerfbeck ei ole Isossa-Britanniassa tunnettu, eikä hänellä oikeastaan ole syytäkään olla. Hänen näyttelynsä voi tosin viilentää sinua kuumana päivänä, sillä Schjerfbeckin hengetön viheliäisyys [eng.: miserabilism] on kuin kakkosluokan taiteen kylmä suihku, Jones kirjoittaa.

Jones vertaa Schjerfbeckiä tämän norjalaiseen aikalaiseen Edvard Munchiin, jonka taide oli "samansuuntaista pimeän pohjoismaisen sielun kuvausta". Schjerfbeckin taidetta hän kuitenkin pitää epäonnistuneen paatoksellisena ja kiusallisena.

Näyttelyssä on esillä muun muassa teos Äitini ja kaksi muutakin maalausta Schjerfbeckin äidistä. Jonesin mielestä nämä ovat Schjerfbeckin tuotannon parhaalta aikakaudelta, ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta pitää äidistä maalattuja teoksia kuitenkin tylsinä ja epäkiinnostavina kuvauksina taiteilijan yksityiselämästä.

– Joko hänestä tuli iän myötä paljon surkeampi, tai sitten maalausten kuraattorit eivät ole tehneet hänelle kunniaa. Täällä on kokonainen huone potrettimaalauksia, joihin Schjerfbeck on kuvitellut naapurinsa ja sukulaisensa 20-luvun keikareiksi, Jones kirjoittaa.

– Näyttely esittää nämä teokset jopa radikaaleina, koska niissä leikitellään identiteetillä. Voisi toimiakin, jos hän olisi ollut valokuvaaja.

Helene Schjerfbeckin Naisprofiili -teos
Helene Schjerfbeckin Naisprofiili -teos.Jarkko Heikkinen / Yle

Jones sivaltaa erityisen ankarasti 1900-luvun teoksia Sirkustyttö ja Autoilija.

– Ne ovat vain todella huonoja maalauksia, niin teknisesti kuin älyllisestikin.

Jones kirjoittaa olevansa surullinen, koska hänen mielestään Schjerfbeck aloitti taiteilijan uransa täynnä kykyä, taitoa ja jopa visiota. Jones kehuu muun muassa taiteilija Helena Westermarckista vuonna 1884 maalattua muotokuvaa ja tunnettua teosta Vaatteita kuivumassa (1883).

– On paradoksaalista, että myöhäisen 1800-luvun realistina Schjerfbeck kykeni kuvaamaan sielua kaikkein parhaiten. Kun näyttely keskittyy häneen 1900-luvun modernistina, ei esitellä hänen alkuvaiheen vahvuuksiaan, vaan pitkää rappeutumista, Jones kirjoittaa.

– On sekä masentavaa että järjetöntä kaivaa näitä teoksia esiin taidehistorian varastohuoneesta, jonne ne kuuluvat.

"Onkohan se ollut englantilaiseen makuun liian hienostunut?"

Taidehistorioitsija, Schjerfbeck-asiantuntija Leena Ahtola-Moorhousen mukaan näin raju kirjallinen kritiikki Schjerfbeckin töistä on täysin uutta.

– Jotkut ymmärtävät Schjerfbeckin alkukautta, jotkut loppukautta. Tuntuu, että anglosaksisissa maissa pidetään enemmän varhaisesta tuotannosta. Se on poikkeuksellista, koska pohjoismaissa arvostetaan selvästi enemmän myöhäistuotantoa.

– Johtunee kulttuurieroista, mutta toisaalta se on yllättävää, koska Isossa-Britanniassa on kuitenkin Francis Bacon ja Lucian Freud. Heidän pitäisi olla tottuneita tällaiseen taiteeseen. Onkohan se ollut englantilaiseen makuun liian hienostunut, Ahtola-Moorhouse pohtii.

Ahtola-Moorhouse epäilee, että tällainen raju kritiikki saattaisi olla valittu julkaistavaksi myös siksi, että The Guardianissa oli heinäkuun alussa täysin vastakkainen arvio Schjerfbeckin näyttelystä. Kate Kellawayn Schjerfbeck-historiikin sävy (siirryt toiseen palveluun) oli ylistävä.

– Valitsivat tällaisen kriitikon, joka ei ollut päässyt myöhäiskauden töihin yhtään sisään.

Ahtola-Moorhouse kritisoi erityisesti Jonesin tapaa tulkita Äitini-teosta, jota hän on itsekin tulkinnut urallaan paljon. Hänestä myös tuntuu, ettei kriitikko ollut paneutunut myöhäiskauden teoksiin kunnolla.

– Sinänsä kuitenkin hienoa, että sama lehti tekee kaksi erilaista kritiikkiä peräjälkeen, eli en ottaisi sitä niin raskaasti. Jokaisellahan saa olla oma mielipide.

Ahtola-Moorhouse kuitenkin myöntää, että jos hän olisi ollut mukana tämän näyttelyn rakentamisessa, hän olisi valinnut hieman erilaisia teoksia.

– Näyttelystä jäi mielestäni kaksi aivan keskeistä 20-luvun työtä pois, Ryöväri paratiisin portilla ja Matti Kiianlinnan muotokuva, Ahtola-Moorhouse ihmettelee.

Schjerfbeckin teokset ovat esillä Lontoon Royal Academyssa 20. heinäkuuta – 27. lokakuuta välisenä aikana.

Kello 16:13: Juttua täydennetty taidehistorioitsija ja Schjerfbeck-asiantuntija Leena Ahtola-Moorhousen kommenteilla.

Lue molemmat arvostelut The Guardianin verkkosivuilta:

The Guardian: Helene Schjerfbeck review – a chilling blast of Nordic noir (siirryt toiseen palveluun)

‘Finland’s Munch’: the unnerving art of Helene Schjerfbeck (siirryt toiseen palveluun)

Lue lisää:

Helene Schjerfbeckin kaksi öljymaalausta huutokaupataan Tampereella, toinen teos on ollut piilossa 50 vuotta – "Nämä ovat sellaisia pieniä helmiä"

Taideteosten lainaaminen ulkomaille on museolle meriitti mutta myös iso ponnistus: "Kyllä se osaltaan kertoo museon arvostuksesta"

Lähteet: The Guardian