Hyggeilyä ja sosiaalista liimaa – kokkolalaismies päätyi tanskalaisen tyttöfutisjoukkueen valmentajaksi, koska vaimo päätti niin

Harjoittelu ei juuri Suomen oloista eroa, mutta grillijuhlissa voi olla sata tyttöä kerralla.

juniorijalkapallo
Mies pitelee jalkapalloa.
MIkko Laukka pitää hyvin järjestetyistä turnauksista, joissa kentät ovat lähellä toisiaan.Kalle Niskala / Yle

Kokkola Cupin kentän laidalla seisoo mies, joka antaa käskyjä suomeksi ja tanskaksi. Mikko Laukka on turnauksessa pelaavan kööpenhaminalaisen BK Heklan 11-vuotiaiden tyttöjen jalkapallojoukkueen valmentaja ja joukkueenjohtaja.

Alun perin hänen tarkoituksensa ei ollut lähteä mukaan, mutta vaimo päätti toisin.

Neljä vuotta sitten esikoulun ilmoitustaululla oli lappu, jossa etsittiin pelaajia ja apuvalmentajia joukkueeseen. Vaimo ehdotti, että isä ja tytär aloittaisivat yhteisen harrastuksen.

– Sanoin, etten ehdi, kun olen koko ajan töissä. Mutta vaimo sanoi, että on se nyt hemmetti, jos et voi kerran viikossa tulla viideksi kotiin, jotta ehdit treeneihin!

Ensimmäisissä harjoituksissa seuran tyttövalmentaja katsoi Laukan toimintaa ja sanoi, että hyvinhän se menee. Jatka siitä.

– Jäin huonon tanskan kieleni kanssa suu auki, mutta siitä se lähti ja mukavaa on ollut, mies summaa.

Tyttöjä pelaamassa jalkapalloa.
Tanskassa harjoitellaan ympäri vuoden keinonurmella. Jalkapallohalleja ei ole.Kalle Niskala / Yle

Mikko Laukka on itse pelannut jalkapalloa pikkupojasta B-junioriksi ja jääkiekkoa 25-vuotiaaksi. Tanskan pienissä seuroissa on tyypillistä, että valmentaja on Laukan tapaan jonkun isä tai äiti.

Harjoittelu itsessään ei Tanskassa paljon eroa Suomen oloista.

– On tekniikkaharjoittelua, syöttöjä ja sitten vähän pelataan: kaksi kahta vastaan ja yksi yhtä vastaan, se on hyvin samanlaista.

Apua valmennukseen saadaan isommista seuroista, joille pikkuseurat kasvattavat pelaajia. BK Hekla syöttää poikapuolella pelaajia FC Kööpenhaminan pelaajapolkuun ja tyttöpuolella naisten liigaseura BSF:ään.

– Viime keväänä FCK:n ammattivalmentajat vetivät tytöille yhden harjoituksen viikossa. Joka toinen viikko muutama BK Heklan pelaaja käy BSF:n talenttikoulussa, Laukka selvittää.

Kaksi tyttöä hymyilee ja katsoo kameraan.
Alba Mickelborgin suosikkipelaaja on Pernille Harder. Pihla Laukka fanittaa Jesse Jorosta, Robin Ohlsonia ja Tuija Hyyrystä.Kalle Niskala / Yle

BK Hekla on lähes 100-vuotias jalkapalloseura, mutta tyttöjunioreita sillä on ollut vasta vähän aikaa. Kun Laukka aloitti valmentamisen, seurassa oli 15 tyttöä. Nyt heitä on 150, ja kuten muuallakin Tanskassa tyttöpelaajien määrä lisääntyy koko ajan.

Suosioon on vaikuttanut naisfutiksen näkyvyys ja menestys. Tanskan pääsy vuoden 2017 EM-finaaliin toi naispelaajia, joihin samaistua.

– Kasvu laittaa omat rajansa fasiliteeteille. Esimerkiksi kentät alkavat loppua, mutta se on positiivinen haaste, Laukka toteaa.

Hyggeilyä

Tanskalaisessa jalkapallossa panostetaan yhteisöllisyyteen. Jokaisella seuralla on oma klubitalo biljardipöytineen ja kenttäalueineen. Seurat myös järjestävät paljon erilaisia tapahtumia.

– BK Heklan tyttöpuolen yhteishenki on älyttömän hyvä. Me saatamme grillata yhdessä sadan tytön voimin tai pidämme yhteistreenit, johon osallistuvat suurin piirtein kaikki seuran tyttöpelaajat. Sitten niiden päälle joku slush ice- tai pehmiskone, niin saadaan tanskalaista hyggeä siinä samalla, Laukka kuvailee.

Lapsia syömässä.
Uinnin lomassa maistuu väipala.Kalle Niskala / Yle

Sosiaalinen liima syntyy myös turnauksissa. BK Heklan mukana Kokkola Cupiin tuli pelaajia, valmentajia, vanhempia ja sisaruksia. Joukkue viettää Kokkolassa viikon ja majoittuu Laukan vanhempien mökille.

– Haluamme pelata jalkapalloa, uida ja heitellä frisbeetä ja hyggeillä kavereiden kanssa, Pihla Laukka ja Alba Mickelborg suunnittelevat.

Lapsia uimassa.
Mikko Laukka toivoo, että sosiaalinen liima pitää tytöt mukana jalkapalloharrastuksessa myös murrosiässä.Kalle Niskala / Yle