Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei kuulu kouluihin, mutta kirkko on ylivoimainen sisällöntuottaja

Kulttuurien ja uskontojen moninaisuus muokkaa koulumaailmaa, mutta paikallisesti voidaan päättää tiiviistä yhteistyöstä seurakuntien kanssa.

uskonnot
Suaad Onniselkä, Jarmo Kokkonen, Arno Kotro, Kirsi Tarkka, SuomiAreena
Kuinka paljon uskonnollisuus liittyy koulujen opetukseen? Tästä käytiin vilkasta keskustelua.Markku Sandell / Yle

Miten paljon koulujen ja varhaiskasvatuksen katsomuskasvatukseen pitäisi kuulua uskonnollisuus?

Tästä keskusteltiin SuomiAreenan paneelissa, johon osallistuivat Vesalan koulun johtava opettaja Suaad Onniselkä, filosofian ja elämänkasvatuksen opettaja Arno Kotro Helsingistä, opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka ja evankelisluterilaisen kirkon kasvatus- ja perheasiain johtaja Jarmo Kokkonen.

Suaad Onniselkä on sunnimuslimi ja hänen näkemyksensä katsomuskasvatukseen on, että sen pitäisi lähteä lapsen omista tarpeista kodin arvojen pohjalta. Onniselän koulun tehtävä ei ole uskon vahvistaminen, mutta koulutuksen on hyvä huomioida lapsen oma uskonto.

Nykyinen, usein monikulttuurinen kouluympäristö vaatii opettajilta uusia taitoja ymmärtää ja opettaa erilaisista taustoista tulevia oppilaita.

– Kirkolla ei pitäisi olla sijaa kouluopetuksessa. Nykyisin katsomusopetus nähdään liian yksipuolisesti uskonnollisena asiana, Arno Kotro sanoo.

Kotro haluaisi, että koulu kertoisi laajemmin vaikkapa humanismista tai tieteellisestä maailmankäsityksestä.

Vaikka tunnustuksellinen uskonnonopetus ei enää kuulu opetusohjelmiin, evlut-kirkolla on edelleen vahva ote koulumaailmaan. Usein joulu- tai kevätjuhliin kuuluu osana jumalanpalvelus.

Ohjeistus antaa paljon tilaa paikalliselle harkinnalle

Opetushallitus on Kirsi Tarkan mukaan antanut ohjeet, miten uskonnollisia tilaisuuksia (siirryt toiseen palveluun) voidaan kouluissa järjestää. Vanhemmilla pitää aina olla näistä tieto ja koululla vanhempien suostumus. Paljon jää paikallsien harkinnan varaan, mitä tilaisuuksia järjestetään.

Arno Kotron mukaan voi edelleen käydä niin, että kirkkoon kuulumattomat joutuvat pienenä ryhmänä toisarvoiseen tilanteeseen, kun muut menevät joulukirkkoon. Elämänkatsomustiedon opiskelijoita tuupitaan osallistumaan uskonnontunneille.

Kotro muuttaisi nykyisen katsomuskasvatuksen kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedon opetukseksi riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Se ei olisi uskontopohjaista, vaan lähtisi lasten omasta elämismaailmasta. Tässä katsomuskasvatuksessa pohdittaisiin maailmankuvaa ja oman identiteetin rakentumista.

"Katsomuksellinen sivistys on itsensä ja muiden kunnioittamista"

Kirkon varhaiskasvatuksesta vastaava Jarmo Kokkonen arvioi katsomuksellisen sivistyksen olevan itsensä ja muiden kunnioittamista. Sellaista sydämen sivistystä.

Moni seurakunta on koulujen tiivis kumppani ja kirkolla riittää tarjontaa, jonka koulut saavat käyttöönsä yhdellä puhelinsoitolla. Kirkonmenojen järjestäminen kouluissa tai päiväkodeissa on kuitenkin jo ohi.

Kokkonen muistutti, että Suomessa uskonto mielletään usein kunkin yksityisasiaksi. Mutta juuri uskontoon kohdistuu usein esimerkiksi vihapuhetta.

Muslimina Suaad Onniselkä tietää, miten hänen oma uskontonsa mielletään muualta tulevaksi oudoksi uhaksi, vaikka Suomessa elää aivan tavallisia kansalaisia, jotka elävät rauhallisesti uskonsa kanssa.

Jos ihminen kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, niin silloin alkaa kyteä viha ja syyllisten etsintä. Viha tarttuu myös lapsiin ja esimerkiksi eri uskonnolliset ryhmät joutuvat viharikosten kohteeksi.

– Parasta vihan torjuntaa on syrjäytymisen estäminen, Arno Kotro sanoo. Hän on opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, mutta korostaa esittävänsä tässä omia mielipiteitään.

Samaa Suvivirttä veisataan vuodesta toiseen

Miltei joka kevät nousee keskustelua siitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä. Niin joutuu armas aika. Johtava opettaja Suaad Onniselkä kehottaa, että laulakaa vain Suvirttä. Silti hänestä on hyvä muistaa, että kaikki suomalaiset eivät vietä joulua.

Monissa kouluissa puhutaan pariakymmentä kieltä ja taustalla on monta erilaista kulttuuria.

Kaiken uskonnollisuuden karsiminen koulujen juhlista on Arno Kotron mukaan hysteeristä.

– Suvivirsi on valittu suosituimmaksi koululauluksi, Jarmo Kokkonen sanoo.

Monelle tuo laulu liittyy mukavaan muistoon kesäloman alkaessa. Paula Vesala on samaan säveleen tehnyt Suvilaulun (siirryt toiseen palveluun), joka on paikoin otettu käyttöön. Sen sanoituksesta uskonnollisuus on karsittu pois.

Suvivirren tunteminen on toki osa suomalaista kulttuuriperintöä ja koulun tehtävä on välittää oppilaille käsitys maailman uskonnoista ja niiden keskeisistä viesteistä.