Tuhannen kilometrin mutka vanhoilla mopoilla ei ole matka eikä mikään – ”En kuuntele edes musiikkia ajellessa, kuuntelen vain mopon volinaa”

Neljääkymppiä kulkevalla menopelillä matkustaminen vaatii vankkaa kärsivällisyyttä ja sitä löytyy enontekiöläisiltä mopoharrastajilta.

mopot
Mihku Näkkäläjärvi

EnontekiöMuistatko vielä sen tunteen, kun polkaiset mopon käyntiin, painat kytkimen pohjaan, vaihde päälle ja väännät kahvasta vähän kaasua?

Sitten huristelet vapauteen.

Suomen luoteisnurkassa, Tunturi-Lapissa sijaitsevassa Hetan kylässä moni kokee sen tunteen yhä uudelleen ja uudelleen.

Hetta on vajaan tuhannen asukkaan kylä. Pienessä kylässä toimii oma mopoporukka, joka on kiinnostunut nimenomaan vanhoista mopoista.

Mihku Näkkäläjärvi on lapsesta asti ollut kiinnostunut moottoriajoneuvoista.

– Nyt aikuisiällä kiinnostaa enemmän vanhemmat laitteet, mopot ovat yksi. Sitten löytyy vanha moottoripyörä ja vanha moottorikelkka. Se vanha tekniikka kiinnostaa kovasti, kuvailee Näkkäläjärvi.

Mopokuume tuntuu iskevän lujasti muihinkin, sanoo Näkkäläjärvi.

– On se varmaan ollut vähän sellainen tarttuva tauti. Meitä oli aluksi ihan vain muutama, jotka alkoivat vanhoja mopoja värkkäämään. Vuosi kerrallaan tuli aina uusia harrastajia, kertoo Näkkäläjärvi.

Sama harrastus tuntuu olevan myös Enontekiön nykyisellä kunnanjohtajalla Jari Rantapelkosella. Hän kurautti Pappa-Tunturilla Hangosta Nuorgamiin.

Hetan vanhat mopot.
Hetan mopoporukassa on mukana niin naisia kuin miehiäkin.Kaija Länsman / Yle

Viime kesänä porukka huristeli muutamassa päivässä tuhannen kilometrin reissun – tämän kesän reissun pilasi lumisade

Hetan mopoporukka ei tyydy ajamaan vain varovasti pihaa ympäri, vaan vanhoille mopoille annetaan välillä kunnolla kyytiä.

– Viime kesänä kävimme Norjassa, Nordkappissa porukalla. Reissu kesti neljä päivää. Kilometrejä tuli aika lailla tuhat.

Jos lähtee reissuun vehkeellä, jonka maksiminopeus on neljäkymmentä kilometriä tunnissa, kärsivällisyyttä tarvitaan vähintäänkin repullinen.

– Minä en edes kuuntele mitään musiikkia. Minä vain kuuntelen mopon volinaa ja mietiskelen kaikkia maailman asioita, nauraa Näkkäläjärvi.

Tänä kesänä mopoilijoiden piti lähteä taas yhdessä reissuun. Jokainen oli varannut kesäloman reissua varten mutta Lapin kesä muutti suunnitelmat, lumen muodossa.

– Niin paljon ei kiinnosta mopolla ajaminen, että lumisateessa lähtisin ajamaan, sanoo Näkkäläjärvi.

Wathénille iski mopokuume kun hän muutti Oulusta Hettaan – haaveissa siintää jo kolmas metallitankkinen kaunotar

Emmi Wathén on ollut tekemisissä mopojen kanssa lapsesta lähtien, mutta ei ollut koskaan omistanut itse mopoa, kunnes muutti Hettaan.

Emma Wathén.
Wathén on tilannut nyt toisen mopon, joka on pari vuotta vanhempi kuin nykyinen peli. Kolmas siintää haaveissa.Kaija Länsman / Yle

Näkkäläjärvi sai koukutettua mopoinnostuksen myös Wathénille.

– Mopokuumehan se tuli ja rupesin katselemaan omaa mopoa. Lopulta löysin Heinolasta sopivan yksilön. Rahtirekka toi sen Ouluun ja siellä laittelin sen loppuun.

– Tuli vähän hoppu saada se fiksattua loppuun, että ehdin muiden kanssa reissuun.

Sinä kesänä Wathén kävi vuoden 1981 mallin Solifer sm -mopolla Norjan Skibottenissa.

Wathén on tilannut nyt toisen mopon, joka on pari vuotta vanhempi kuin nykyinen.

– Kyllä pihalle vielä yksi mopo mahtuisi. Metallitankkiset mopot on se minun juttu. En minä muovitankkisista niin välitä, kertoo Wathén.