Itämeren haastavat olosuhteet kiehtovat sukeltajia – yli 100 vuotta sitten uponnut Lionel-hylky on yksi suosikkikohteista

Suomen meret ovat sukeltajien mukaan aliarvostettuja. Pinnan alta löytyy suuri määrä hylkyjä, jotka ovat pysyneet hyväkuntoisina satojen vuosien ajan.

hylyt
Mies hyppää veteen
Suomen merialueilta löytyy suuri määrä hyväkuntoisia hylkyjä. Suupohjan sukeltajille Kaskisten rannikko on aarreaitta.

62° 20.690' N , 21° 09.350' E WGS84 Seesteistä, rauhallista, rentouttavaa. Näin kuvailevat sukeltajat merenalaista maailmaa.

Suupohjan sukeltajat on pieneksi seuraksi aktiivinen. Yhdistyksellä on reilu 60 jäsentä, mutta viikottaisilla sukelluksilla käy 10-20 henkeä.

Tällä kertaa keskiviikkoiselle viikkosukellukselle on kokoontunut lähes parikymmentä sukeltajaa. Mukana on osallistujia muun muassa Laihialta, Ähtäristä, Seinäjoelta ja Kurikasta.

Usealla on takana pitkä työpäivä ja ajomatka Kaskisten satamaan.

Kaipuu pinnan alle on kova.

Kohteena Lionel 12 metrin syvyydessä

Illan sukelluskohde lepää 12 metrin syvyydessä Kaskisten edustalla.

72-metrisessä Lionel-hylyssä riittää nähtävää, vaikka ahtojäät ovatkin hajottaneet laivaa.

Vuonna 2011 löydetyn ja simpukoiden peittämän laivan lankkulattia on suhteellisen ehjä ja ruuma on havaittavissa. Myös monet ikkunoista ovat ehjiä.

Sukeltamaan lähdetään aina, jos joku jäsenistä haluaa. Mikäli sää ei mahdollista merellä sukeltamista, löytyy alueelta paljon vanhoja louhoksia ja kaivoksia. Yksi tällainen on esimerkiksi Kaatialan kaivos Kuortaneella.

Sukeltajia vedessä
Itämeressä sukeltaminen on erilaista kuin turistilomalla sukeltaminen kirkkaissa vesissä. 12 metrin syvyydessä lepää myös Lionel-hylky.Juha Peltola

"Yhtäkään tuntia en vaihtaisi pois"

Yksi Suupohjan sukeltajien – ja mahdollisesti jopa Suomenkin – aktiivisimmista sukeltajista on kurikkalainen Anneli Salmela.

Kun sukeltajalle kertyy vuoden aikana keskimäärin 30-40 sukellustuntia, viettää Salmela veden alla reilut 100 tuntia.

– Yhtäkään tuntia en vaihtaisi pois.

Salmela hurahti vedenalaiseen maailmaan vuonna 2009 snorklatessaan Egyptin lomalla. Sukelluskurssin hän suoritti pian matkan jälkeen kotikaupungissaan.

Salmela sukeltaa niin kesällä kuin talvellakin. Parhaimmillaan hän on sukeltanut 34 asteen pakkasessakin.

– Pinnan alla vesi on plussalla. Sen jälkeen, kun pään panee pinnan alle, ei tästä maanpäällisestä tiedä paljon tiedä. Silloin unohtuu kaikki, mitä täällä yläpuolella tapahtuu.

Hyväkuntoisia hylkyjä

Kaskisten edustalla on kymmenkunta hylkyä, joista suurin osa on löytynyt sattumalta. Suupohjan sukeltajien suosikkeja ovat kaksi rahtihöyrylaivaa, Lionel (siirryt toiseen palveluun) ja Tamarind (siirryt toiseen palveluun).

Norjalainen rahtihöyrylaiva Lionel upposi vuonna 1907 matkallaan Vaasasta Kaskisiin. Lionel törmäsi kovassa tuulessa Strömmingsbottenin kiviin ja upposi meren syvyyksiin. Onnettomuudesta selvittiin ilman henkilövahinkoja, sillä miehistö pelastautui Sälgrundin majakalle.

Tänä päivänä hylky on suosittu sukelluskohde.

– Siellä on hienoja yksityiskohtia, luukkuja, ikkunoita, telegrammi on paikoillaan. Se ei ole kuitenkaan helppo kohde. Siellä pitää olla aikaa ja malttaa katsella. Siellä ei ole kaikki tarjottimella, kun sä menet sinne. Se on sitä löytämisen iloa, Salmela kertoo.

Pekka Anttila pukeutumassa sukelluspukuun
Pekka Anttila valmistautuu jälleen yhdelle sukellukselle. Hän löysi Lionelin hylyn vuonna 2011.Merja Siirilä / Yle

Kurikkalainen Pekka Anttila löysi Lionelin vuonna 2011. Hylkyä etsittiin monta vuotta. Aluksi sukeltajat löysivät toisen rautarunkoisen Tamarind-höyrylaivan, joka oli uponnut 1899.

Viimein löytyi myös Lionel.

– Kun hylkyä on vuosikaudet etsitty ja etsitty ja sitten kun se lopulta löytyy, niin kyllähän se on aivan ainutlaatuinen tunne, Anttila sanoo.

Anttila on sukeltanut itse kolmenkymmenen vuoden ajan. Jo pienenä Jacques-Yves Cousteaun seikkailuja ihailleena hän hakeutui sukelluskurssille Vaasassa opiskellessaan.

Anttila on kokeillut myös laskuvarjohyppyä, mutta vesi voitti ilman.

Ei matkamuistoja

Muinaisjäännösrekisterissä on tiedot yli 2000 vedenalaislöydöstä, joista noin 750 on rauhoitettuja muinaisjäännöksiä (siirryt toiseen palveluun). Muinaisjäännökseksi kutsutaan hylkyjä tai hylkyjen osia, joiden voidaan olettaa uponneen yli 100 vuotta sitten.

Haaksirikkopaikkojen sekä hylkyjen lisäksi vedenalaista kulttuuriperintöä ovat myös vedenalaiset rakenteet, kuten satama- ja puolustuslaitteet sekä kalastukseen liittyvät rakenteet, veden alle jääneet asuin- ja hautapaikat, uhripaikat sekä erilaiset irtolöydöt.

Anttilan mukaan nykypäivän sukeltajat kunnioittavat hylkyjä. Toisin oli 1990-luvulla, jolloin oli tavallista ottaa mukaan matkamuistoja. Nyt hylyt saavat olla rauhassa ryöstelyltä.

Lionel-hylkyä suojellaan myös vahingoilta. Siksi aluksen lähelle ei ankkuroida.

Turvallisuus ennen kaikkea

Sukellusvanhin huolehtii ja kirjaa tarkkaan pöytäkirjaan sukelluksen tietoja: kuka menee veteen kenen kanssa, kuinka kauan kukin aikoo olla veden alla, lähtö- ja saapumisajat.

Vedessä voi helposti tapahtua onnettomuuksia ja liian varovainen ei voi olla. Suupohjan sukeltajat ovat välttyneet suuremmilta onnettomuuksilta.

Esimerkiksi nousun kanssa pitää olla varovainen. Noustessa pintaan täytyy kolmen metrin syvyydessä pysähtyä viettämään kolme minuuttia. Näin vältytään sukeltajantaudilta.

Lionel-alus Kaskisten edustalla
Ahtojäät ovat rikkoneet Lionel-alusta vuosien saatossaJuha Peltola

Mainettaan paremmat vedet

Suomen sukelluskohteet ovat mainettaan paremmat.

Vaikka moni innostuu sukeltamisesta ulkomaiden kirkkaissa vesissä, ei sukeltajien mukaan kotimaan vesiä sovi yhtään väheksyä.

– Moni ei ymmärrä, että kun ajetaan merelle, näkyvyys paranee huomattavasti, Pekka Anttila toteaa.

Anttila itse kuvailee Suomessa olevia hylkyjä maailman parhaiksi. Koska Itämeressä ei ole puuhylkyjä syövää laivamatoa, löytyy Suomesta yli 300 vuotta vanhoja hylkyjä.

– Niitä ei oikeastaan mistään muualta merestä löydy, Anttila kertoo.

Helppoa sukeltaminen ei kuitenkaan Suomen vesissä ole. Salmelan mukaan erityisesti pimeys ja kylmyys tekevät sukeltamisesta fyysisestikin rankempaa. Esimerkiksi heinäkuun alkupuolella vesi oli 20 metrin syvyydessä vain muutaman asteen lämpöisen puolella.

– Etelässä kirkkaissa vesissä on helppo sukeltaa. Ne ovat sopivia ehkä sellaiselle, jolle kaikki pitää olla valmista, mutta itseäni kiehtovat hyvällä tavalla haastavammat olosuhteet, Salmela kertoo.

Sukeltajat ovat liikkuvaisia ja yhteistyö muiden seurojen kanssa pelaa. Tälläkin kertaa mukana on sukeltajia muista seuroista.

– Kaikki ovat tervetulleita, Anttila toteaa.

Lue lisää, mitä merten syvyydet kätkevät:

Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo

Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja