Kiinaan muuttaneella Renny Harlinilla on nyt monta rautaa tulessa: "Kaipaan Los Angelesista vain yhtä asiaa"

Harlin vieraili tänä viikonloppuna Helsingissä ensimmäisen kansainvälisen menestyselokuvansa tiimoilta.

Renny Harlin
Renny Harlin
Fani ottamassa selfietä Renny Harlinin kanssa.Jussi Mankkinen / Yle

Helsinkiläisen Cinema Orionin edessä kiemurtelee pitkä jono. Ihmisillä on mukanaan videoelokuvien kansia, joiden joukosta pilkahtelevat muun muassa nimet Die Hard 2, Deep Blue Sea sekä Cliffhanger. Joillakin on yllään t-paitoja, joiden kuvastoissa elehtii Freddy Krueger.

Cinema Orion, Renny Harlin, fani
Renny Harlinin faneja jonottamassa signeeraustilaisuuteen Cinema Orionin edessä. Jussi Mankkinen / Yle

Elokuvaohjaaja Renny Harlin seisoskelee elokuvateatterin aulassa portaiden yläpäässä, jakaa nopeaan tahtiin nimikirjoituksia, hymyilee rennosti ja poseeraa kymmenissä ja taas kymmenissä yhteiskuvissa. Kohta esitettäisiin vuoden 1988 Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias -elokuva, jossa kauhuhahmo Freddy Krueger sarjamurhaa viattomia teinejä toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla.

– Nelonen on ehdottomasti kaikkein paras Elm Street -osa, siinä on mielikuvituksellisimmat erikoistehosteet ja jännittävimmät kohtaukset – se on täydellistä kauhuviihdettä. Voisi jopa sanoa, että Renny Harlin teki Freddy Kruegerista ikään kuin kauhun James Bondin, Harlinia tapaamaan tullut elokuvafani Ville Lähde analysoi.

Ville Lähde
Ville Lähteen mielestä Painajainen Elm Streetillä 4 on täydellistä kauhuviihdettä. Jussi Mankkinen / Yle

Absurdi kokemus

Painajainen Elm Streetillä 4 oli elokuva, joka nosti Harlinin A-sarjaan ja teki tästä kansainvälisen ohjaajatähden. Sitä ennen hän oli kokeillut siipiään elokuvissa Jäätävä polte ja Vankila, mutta kummastakaan elokuvasta ei ollut läpimurroksi.

Painajainen Elm Streetillä 4:ää oli todella pelottavaa tehdä. Se oli ensimmäinen Hollywood-elokuvani, ja sen mittasuhteet olivat täysin erilaiset, kuin mihin olin aiemmin tottunut. Pohdin joka ikinen päivä, että jokohan saan tänään potkut, Harlin muistelee Ylelle.

Koko prosessi oli muutoinkin vähintään haastava – Yhdysvalloissa jylläsi nimittäin tuolloin käsikirjoittajien lakko.

– Meillä ei ollut elokuvassa lainkaan varsinaista käsikirjoitusta ja siihen piti keksiä uutta tarinaa päivä kerrallaan. Mietimme lounastauolla repliikkejä ja pohdimme, mitä näyttelijät sanoisivat iltapäivällä. Olihan se melkoisen absurdi tapa tehdä elokuvaa, Harlin hymyilee.

Renny Harlin, Cinema Orion
Renny Harlin delegaatioineen saapumassa fanitapaamiseen. Taustalla vilahtaa myös Harlinin nykyinen naisystävä Kay Huang. Jussi Mankkinen / Yle

Absurdiutta lisäsi sekin, että vilkkaan mielikuvituksen omaavan Harlinin omia painajaisia hyödennettiin elokuvan pelottelujaksoissa. Hän raaputteli niitä paperille sarjakuviksi ja esitteli niitä elokuvan tuottajalle.

Painajainen Elm Street 4:ssä otettiin iso riski, koska sitä tehtiin melkeinpä komediallisesta otteella. Olin sitä mieltä, että koska kyseessä oli jo sarjan neljäs elokuva, sitä ei voinut enää myydä sellaisenaan – sen täytyi erottua edeltäjistään selvästi ja siihen piti saada tuore näkökulma. Riski kuitenkin kannatti ja elokuva menestyi hyvin.

Harlinin mielestä ei ole ihme, että Painajainen Elm Streetillä -sarja ja veitsisorminen Freddy Krueger ovat iskostuneet pysyvästi populaarikulttuurin kuvastoihin.

– Pohjimmiltaan idea tyypistä, joka tappaa unissa teinejä on aika sairas, mutta Freddy on kieroutuneine huumorintajuineen omanlaisensa persoona. Hänessä on kulttisankarin ainesta, Harlin toteaa.

Renny Harlin, Cinema Orion, fani
Renny Harlin jakamassa nimikirjoituksia. Jussi Mankkinen / Yle

Monta rautaa tulessa

Painajainen Elm Streetillä 4 oli Renny Harlinille näytön paikka. Monet odottivat ja toivoivat hänen palaavan maailmalta maitojunalla kotikonnuille, mutta Harlin ei antanut periksi.

– Ajattelin, että mieluummin kuolen kuin nielen tappioni.

Sittemmin Harlinista on tullut kansainvälisesti kaikkien aikojen menestynein suomalainen elokuvaohjaaja, joka paininut jo vuosikymmeniä täysin omassa sarjassaan. Harlinin värikkääseen uraan mahtuu niin hittejä kuin hutejakin, mutta nyt hän elää voimakasta nousukautta, jonka pontimena on ollut Kiina.

Harlin muutti viisi vuotta sitten Pekingiin, josta käsin hän on tehnyt nopeaan tahtiin kolme elokuvaa, Jackie Chanin tähdittämän Skiptracen (2016), samannimiseen peliin perustuvan näyttävän fantasiaelokuvan Legend of the Ancient Swordin (2018) sekä tänä syksynä ensi-iltansa saavan Bodies at Restin.

Renny Harlin, Cinema Orion
Renny Harlin poseeraamassa faneilleen. Jussi Mankkinen / Yle

Jo Skiptrace oli täysosuma, joka tuotti maailmanlaajuisesti 130 miljoonaa euroa.

– Eteeni tulee käsikirjoituksia ja yritän tehdä niistä sellaisia tarinoita, jotka viehättäisivät itseäni – että niitä olisi kiva tehdä ja että yleisön olisi niitä kiva katsoa, Harlin kiteyttää toimintafilosofiaansa.

Viime vuonna Harlin perusti oman, Hongkongissa ja Pekingissä vaikuttavan Extraordinary Entertainment -tuotantoyhtiön ja tällä hetkellä hänellä on varsin monta rautaa tulessa.

– Minulla on useampikin elokuva vaiheessa ja kehittelemme montaa tuotantoa samanaikaisesti: jännityselokuvaa, avaruusseikkailua, ihmissuhde-elokuvaa, animaatiota ja televisioalan töitä, Harlin luettelee.

Suunnitelmissa on myös kiinalais-suomalaisen elokuvan tekeminen.

– Kyseinen Suomessa toteutettava projekti on vielä osittain salainen. Toivon kuitenkin, että kulttuuripiirit sekä Kiinassa että Suomessa ryhtyvät yhteistyöhän ja auttavat rahoituksessa.

Fani, Renny Harlin, Cinema Orion
Fani ottamassa Renny Harlinista valokuvaa. Jussi Mankkinen / Yle

Kulttuurieroista johtuvia törmäyksiä

Elokuvien teko Kiinassa on Harlinin mukaan ollut pääasiassa ongelmatonta, mutta välillä tulee kulttuurieroista johtuvia yhteentörmäyksiä.

– Ensimmäinen yllätys oli se, että Yhdysvalloissa elokuvaprosessi ja kaikki siihen liittyvät asiat, kuten kuvaussuunnitelmat, aikataulut ja budjetit suunnitellaan hirveän tarkasti, mutta Kiinassa elokuvanteko on enemmän improvisaatioluonteista.

Myös henkilöohjauksessa on toisinaan tullut eteen yllättäviä tilanteita. Harlinin mukaan esimerkiksi kiinalainen huumorintaju, kuten elekielikin, eroaa sanottavasti amerikkalaisesta.

– Viimeisimmässä elokuvassani mies- ja naispääosanesittäjä löytävät jossakin vaiheessa toisensa. Ohjasin heitä, että nyt juoksette toistenne syliin, pistätte kädet toistenne ympärille ja näytätte siltä, että teillä on ollut toisianne valtavan ikävä. He molemmat totesivat, että emme kyllä täällä Kiinassa noin tekisi – voisimme kätellä, mutta ei sen enempää.

Renny Harlin, Cinema Orion
Renny Harlin Cinema Orionin fanitapaamisessa. Jussi Mankkinen / Yle

Toisinaan kulttuurierot kulminoituvat Kiinassa kielellisiin ongelmiin.

Bodies at Restin miespääosan esittäjä tuli Hongkongista ja naispääosan esittäjä Pekingistä. Toinen puhui kantonia ja toinen mandariinia. Käytännössä he eivät ymmärtäneet sanaakaan toistensa puheesta ja kuitenkin heidän piti näytellä kohtauksissa yhdessä.

Kiinalaisessa ja suomalaisessa mentaliteetissa taas on yhteisiäkin piirteitä.

– Suomalaiset saattavat olla pikkuisen hiljaisia ja ujoja, ja kiinalaiset ovat vähän samanlaisia. Mutta kun tutustutaan paremmin ja tullaan ystäviksi, tunneside on pysyvä ja vahva. Lisäksi suomalaisuus on Kiinassa etu: suomalaisia pidetään Kiinassa luotettavina ja hyvinä työntekijöinä. Amerikkalaisuuteen suhtaudutaan vähän eri tavalla.

Renny Harlin, Cinema Orion
Renny Harlin pitämässä Painajainen Elm Street 4:n avajaispuhetta. Jussi Mankkinen / Yle
Renny Harlin, Cinema Orion
Yleisöä odottamassa Cinema Orionissa Painajainen Elm Streetillä 4 -elokuvan alkamista. Jussi Mankkinen / Yle

Yhdysvaltoja ei ole ikävä

Harlinin mukaan etenkin amerikkalaiset suhtautuvat toisinaan nyky-Kiinaan hyvinkin ennakkoluuloisesti.

– Amerikkalaiset eivät oikein tunnu tajuavan, kuinka vahva ja sivistynyt maa Kiina tällä hetkellä on. Omista elokuvapiireistäni tulee silloin amerikkalaisia vierailemaan Kiinaan, ja heillä on usein sellainen vanhanaikainen kuvitelma, että Kiinassa kyykitään lähinnä riisipelloilla. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi Pekingin katukuvassa näkyy enemmän Ferrareita kuin Los Angelesissa.

Harlin kehuu myös kiinalaisen elokuva-alan työmentaliteettia.

– Kiinassa kuvausryhmät tekevät töitä seitsemän päivää viikossa. Ihmiset tietävät, että jos elämässä haluaa onnistua ja saavuttaa jotakin, pitää sen eteen todellakin tehdä töitä.

Renny Harlin
Renny HarlinJussi Mankkinen / Yle

Harlinin mukaan jokaista maata voi arvostella erilaisista asioista, myös Kiinaa.

– Itse koen, että Kiina on upea ja vapaa maa. Kun amerikkalaiset poliitikot usein kehuvat, että Yhdysvallat on niin loistava maa ja sitä sun tätä, minun on aina tehnyt mieli sanoa heille, että tulkaa käymään Suomessa ja katsokaa, millä tavalla yhteiskunnan jäsenistä pidetään huolta, oli sitten kyse koulutuksesta tai terveydenhuollosta. Minulla on paljon enemmän kriittiistä sanottavaa Yhdysvalloista kuin Kiinasta.

Harlin asui Los Angelesissa kolmekymmentä vuotta. Ikävä on oikeastaan vain yhtä asiaa.

– Se on meren läheisyys. Olen merellinen ihminen ja se että pääsi veneilemään tai saattoi ajella polkupyörällä rantabulevardia pitkin oli hienoa. Muutoin olen ihan yhtä onnellinen, tai oikeastaan olen tällä hetkellä onnellisempikin Kiinassa kuin Yhdysvalloissa.

Mutta palataan Kiinasta ja Yhdysvalloista vielä hetkeksi Helsinkiin Cinema Orionin edustalle. Mitä fanit vielä toivoisivat Renny Harlinin elokuvauralta?

– No, haluaisin että Renny palaisi vielä kerran juurilleen ja tekisi aitoamerikkalaisen toimintaseikkailun Die Hard 2 - ja Cliffhanger-tyyliin. Sellaisen, jossa veripanokset posahtelevat ja päät räjähtelevät. Sellaista kunnon meininkiä, jossa Elm Street kohtaa Die Hardin, Ville Lähde summaa.

Renny Harlin, sormus
Renny Harlinilla on kummankin käden sormissaan näyttäviä sormuksia. Jussi Mankkinen / Yle