Analyysi: Paniikissa pyörivä keskusta on Rinteen hallituksen heikoin lenkki

Keskustan on saatava nopeasti rivinsä järjestykseen tai Antti Rinteen (sd.) hallitukselle ei voi luvata pitkää ikää, arvioi politiikan toimittaja Pekka Kinnunen.

Suomen Keskusta
Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni yrittävät nostaa keskustan upoksissa olevaa nokkaa veden pinnan yläpuolelle.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Hallituspuolue keskusta on joutunut yli satavuotisen historiansa pahimpaan kriisiin. Eduskuntavaalien murskatappio ja kannatuksen mureneminen ovat aiheuttaneet keskustan riveissä paniikkia, ja keskustasta on tullut Antti Rinteen (sd.) hallituksen koliikkivauva.

Keskustan edustajat ovat olleet kesällä, hallituksen alkutaipaleella, vihreiden kimpussa muun muassa pakolaispolitiikasta, metsien hakkuista (siirryt toiseen palveluun) ja tuotantoeläinten kohtelusta (siirryt toiseen palveluun).

Pääministeri Rinne on yrittänyt tasoitella keskustan ja vihreiden nokkapokkaa, mutta hallituksen kuherruskuukausi meni jo tappeluksi.

Pääministerin näkökulmasta huolestuttavaa on, että hallituskumppanit ovat löytäneet vihollisen toisistaan eivätkä oppositiosta.

Rauhoittaako uusi johto keskustan?

Keskustan kipuilun voi odottaa hieman rauhoittuvan, kun syyskuun alussa Kouvolassa kokoontuva ylimääräinen puoluekokous on valinnut Juha Sipilän (kesk.) tilalle uuden puoluejohtajan.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) kisaavat ennakkokyselyjen mukaan tasavahvasti puoluejohtajan paikasta. Kouvolassa valittavalla keskustajohtajalla on vajaa vuosi näytön aikaa, sillä sääntömääräinen puoluekokous on edessä jo ensi kesänä.

Keskustan johtajavalinnalla ei todennäköisesti ole välitöntä vaikutusta Rinteen hallituksen jatkomahdollisuuksiin. Sekä Kaikkonen että Kulmuni ovat sitoutuneet hallitusyhteistyöhön, mutta uuden puoluejohtajan on saatava nopeasti puolueväki yhtenäisenä hallituksen politiikan tueksi.

Omien kehumisessa mallia kokoomuksesta

Paras lääke puolueväen rauhoittamiseen olisi puolueen kannatussyöksyn pysäyttäminen. Hallituksen politiikasta pitäisi löytyä keskustan kannattajille mieluisia käytännön tuloksia.

Keskustan uuden johtajan on tehtävä myös iso, poliittinen suunnan valinta, jolla voi olla pitkäaikaistakin vaikutusta poliittisiin asetelmiin. Demarijohtajana Antti Rinne on puhunut koko 2020-luvun kestävästä hallitussuunnasta.

Hallituspuolueena voi menestyä vain puolustamalla täysillä hallituksen politiikkaa ja tukemalla hallituskumppaneita. Omien kehumisessa keskusta voisi ottaa mallia kokoomuksesta, joka on aina osannut kerätä hallitusvastuussa rusinat pullasta.

Keskustalle tilanne on outo ja uusi. Viime vuosikymmeninä keskusta on noussut kolme kertaa pääministeripuolueeksi opposition kautta. Vain Matti Vanhanen (kesk.) onnistui voittamaan vaalit pääministerinä keväällä 2007 ja silloinkin hallituspohja meni uusiksi.

Rinne tarvitsee keskustan ja vihreät

Antti Rinne otti hallituksen muodostajana valtavan riskin, kun hän valitsi kevään eduskuntavaaleissa murskatappion kärsineen keskustan mukaan hallitukseensa. Hallitusneuvotteluissa Rinne tuli ainakin puoliväliin keskustaa vastaan, mutta jatkossa joustavuudella on rajansa.

Antti Rinne
Demaripääministeri Antti Rinne joutuu tasapainoilemaan keskustan ja vihreiden välissä. Pekka Sipola / EPA

Pääministerinä Rinteeltä vaaditaan valtakunnansovittelijan hermoja, kun hän yrittää pitää sekä keskustan että vihreät tyytyväisinä. Vasemmistoliitto ja RKP ovat onnellisia jo hallituspaikasta.

Yksinkertainen päässälasku kertoo, että Rinteen keskustavasemmistolaisella hallituksella on eduskunnan enemmistön tuki vain, jos sekä keskustan että vihreiden eduskuntaryhmät tukevat hallituksen politiikkaa.

Vihreiden nousu muuttaa voimasuhteita

Tulevaisuuden politiikan valta-asetelmien kannalta ei ole vailla merkitystä, että vihreiden suosio näyttää olevan edelleen nousussa, mutta keskusta elää jälleen kerran vaaran vuosia.

Auringonlaskun puolueeksi monta kertaa ennustettu keskusta selvisi 1970-luvun kriisistään vahvojen johtajien ja nousevien nuorten voimilla. Tuskin kukaan osasi silloin ennustaa, että 2000-luvun alkuvuosina keskustalla olisi eniten pääministerivuosia.

Kilpailua poliittisen keskustan äänistä kiristää sosiaaliliberaalien vihreiden valtakunnallinen laajeneminen. Protesti- ja populistiliikkeistä keskusta onnistui 1970-luvulla hallitusvastuussakin pysäyttämään Veikko Vennamon SMP:n, mutta Jussi Halla-ahon perussuomalaiset on paljon laajempi uhka.

Keskustan vaalimenestys on pomppinut

Laajeneva ilmiö 2000-luvun vaaleissa on ollut äänestäjien nopea liikkuvuus. Erityisen liikkuvia ovat olleet juuri keskustan äänestäjät.

Kevään 2007 eduskuntavaaleissa keskusta keräsi äänistä 23,1 prosenttia. Neljä vuotta myöhemmin äänisaalis romahti 15,8 prosenttiin. Keväällä 2015 keskustaa äänesti 21,1 prosenttia ja viime kevään vaaleissa ääniosuus oli enää 13,8 prosenttia.

Keskustan uusi johto joutuu miettimään, miten keskusta vastaa 2020-luvulla kiristyvään kilpailuun liikkuvista äänestäjistä, houkuttelee uusia äänestäjiä eri puolilla maata ja onnistuu myös säilyttämään äänestäjiensä luottamuksen.

Uudelle keskustalle tämä voisi tarkoittaa oman poliittisen kasvutilan raivaamista ja selkeää rajanvetoa oikealle kokoomukseen ja perussuomalaisiiin.

Lue myös:

Keskustan kannatus valui perussuomalaisille ja puolueiden painoarvo kasvanut – Yle keräsi tuoreimpien eduskuntavaalitutkimusten tuloksia yhteen

Sopivatko keskusta ja vihreät samaan hallitukseen? "Voimme tulla toimeen", uskoo keskustan Joonas Könttä