Olisiko Suomi voinut harkita Karjalan ostamista Venäjältä vuonna 1991? Professori: "Aika utopistinen ajatus"

1990-luvun myyntisuunnitelmat eivät edenneet yhtä pitkälle kuin Kekkosen aiemmat neuvottelut Viipurin-vaihtokaupasta.

Karjalan tasavalta
Postipankki ja paloasema Sortavalan pääkadulla.
HS:n tietojen mukaan Venäjä suunnitteli Karjalan myymistä takaisin Suomelle vuonna 1991. Kuvassa Sortavala, joka oli yksi myytäväksi suunnitellun alueen kaupungeista.Heikki Haapalainen / Yle

Venäjä pohti vakavissaan Karjalan myymistä Suomelle Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, kertoi Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) sunnuntaina. HS:n haastatteleman, Venäjän silloisen varaulkoministerin Andrei Fjodorovin mukaan keskusteluista ei kuitenkaan kerrottu suomalaisille.

Venäjän uusi johto oli Fjodorovin mukaan laatinut heinäkuussa 1991 listan alueista, joissa voi nousta esiin autonomiaa vaativia ääriliikkeitä ja joiden asema pitäisi ratkaista kansainvälisesti. Listalla oli myös Karjala. Fjodorovin mukaan Venäjällä pelättiin karjalaista nationalismia.

Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessorin Timo Soikkasen mukaan ajatus on varsin kummallinen.

– Aika vaikealta tuntuu kuvitella, että Neuvostoliiton alla Karjalassa olisi syntynyt 1990-luvulla sellaisia ääriliikkeitä, Soikkanen sanoo.

Olisiko Suomi voinut tarttua tarjoukseen?

Vuonna 1991 Venäjän johto huomasi, että luhistuvan Neuvostoliiton kassa oli tyhjä. Tuolloin venäläiset laskivat Karjalalle 15 miljardin dollarin kauppahinnan.

Soikkasen mukaan ajatus siitä, että laman kynnyksellä keikkuva Suomi olisi kyennyt tarttumaan tarjoukseen, olisi ollut "aika utopistinen".

– Koko Suomi meinasi mennä nurin siinä 1990-luvun alussa. Siinä tilanteessa se summa olisi ollut käsittääkseni aika mahdoton.

Pitkälle aikavälille hajautettuna 15 miljardin dollarin maksu olisi kuulostanut Suomen kannalta realistisemmalta – mutta itänaapurille maksuajan myöntäminen olisi voinut olla vaikeaa.

– Ymmärrän, että kun murros oli käynnissä, rahat olisi tarvittu melkein heti. Sitä varten myymistä siellä varmaan ajateltiinkin. Kassa oli tyhjä.

Kekkonen pääsi lähelle Viipuria

Tuolloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen kertoi HS:n jutussa, ettei hän muista puhuneensa Fjodorovin kanssa Karjalasta.

Suomen pääministerinä huhtikuussa 1991 aloittanut Esko Aho kertoi Ylelle sunnuntaina, että hänkään ei ollut kuullut suunnitelmista aiemmin.

Helsingin Sanomat toteaa presidentti Mauno Koiviston kirjoittaneen muistelmateoksessaan puineensa Karjala-kysymystä Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa kesällä 1992. On kuitenkin vaikea sanoa, tiesikö hänkään vuoden 1991 suunnitelmista.

Koiviston edeltäjä, presidentti Urho Kekkonen pääsi tiettävästi pariinkin kertaan lähelle Karjalaa. Lähimmäksi hän pääsi 1960-luvun alkupuolella, jolloin hän hieroi vaihtokauppoja neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin kanssa.

– Se olisi ollut vaihtokauppa. Suomi olisi antanut pitkän alueen Inarijärven suunnasta ja saanut sitten Viipurin takaisin, Soikkanen sanoo.

Suunnitelmat kuivuivat kasaan, kun Hruštšov syrjäytettiin tehtävästään 1960-luvun puolivälissä. Hruštšovin seuraaja Leonid Brežnev ei ollut halukas neuvottelemaan asiasta.

Lue lisää:

Ajatus Karjalan myymisestä takaisin Suomelle oli Venäjän hätäratkaisu rahapulaan vuonna 1991, kertoo silloinen varaulkoministeri Andrei Fjodorov HS:lle (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat)

HS: Venäjä pohti Karjalan myymistä vuonna 1991, suomalaisille ei kerrottu