Tapettu mies, hevonen ja koira – Ruotsista löytyi ainutlaatuinen viikinkiajan venehauta

Edellisestä venehautalöydöstä on Ruotsissa miltei viisi vuosikymmentä. Nykyajan menetelmillä saadaan paljon enemmän tietoa viikinkiajasta, myös nyt löytyneestä miehestä, jonka hengen näyttää vieneen miekka.

arkeologia
Kuopan pohjalle polvistunut tutkija kaapii maata luiden päältä.
Eläinosteologi Ola Magnell kaivaa haudasta hevosen luurankoa. Eläinosteologi on arkeologi, joka keskittyy tutkimuksissaan siihen, mitä eläinten luut kertovat ihmisten ja eläinten suhteesta. Arkeologerna, Statens historiska museer

Muinaisten hautojen löytyminen vanhan pappilan pihamaalta ei ehkä kuulosta isolta uutiselta, mutta Vanhan Uppsalan kylästä Ruotsista löydetyissä kahdessa haudassa ei ole mitään tavallista. Ne ovat viikinkiaikaisia venehautoja.

Hautoja ei tiedetty etsiä, vaan ne löytyivät, koska pappilan alueelle aiottiin tehdä lisärakennus ja arkeologit selvittivät, mitä tontilla mahdollisesti piili. Aluksi löydettiin myöhäiskeskiaikaiset kaivo ja kellari. Haudat olivat alempien kaivuukerrosten yllätys.

Molemmat ovat hyvin harvinaisia, mutta toinen on ainutlaatuinen, sillä se oli säilynyt kokonaisena. Toinen hauta oli kärsinyt vaurioita, ehkä kellaria kaivettaessa.

Hautojen uskotaan olevan 900-luvun paikkeilta. Aika tarkentunee jatkotutkimuksissa.

Harvojen hautajaiset

Merovingiajalla, noin vuosina 550–800, ja sitä seuranneella viikinkiajalla, 800–1050, ruumiit oli tapana polttaa. Venehautaukset olivat poikkeuksia. Niissä vainaja kaivettiin maahan veneessä ja hän sai yleensä mukaansa näyttävät hauta-aarteet.

Koko Ruotsista tunnetaan vain kymmenkunta venehauta-aluetta. Useimmat ovat Upplannin maakunnassa Tukholman pohjoispuolella. Edellisestä venehautalöydöstä on 46 vuotta. Tuokin hauta löytyi Vanhasta Uppsalasta.

– Vain pieni joukko sai tällaiset hautajaiset. Olettaa voi, että he olivat aikansa merkkihenkilöitä, koska haudat ovat niin harvinaisia, sanoo arkeologi Anton Seiler Arkeologerna-yrityksestä. (siirryt toiseen palveluun)

Ruotsin television SVT:n (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa Seiler kutsuu löytöjä sensaatioksi ja sanoo olevansa varma, ettei enää koskaan saa urallaan kokea vastaavaa.

Aseet mukaan hautaan

Ehjän haudan vainaja lepäsi veneen ahterissa. Kokassa tuonpuoleiseen lähtivät hänen hevosensa ja koiransa.

Tutkijat löysivät myös rauta- ja muita jäänteitä, jotka lienevät aikoinaan olleet ylelliset valjaat.

Mies sai mukaansa myös miekkansa, keihäänsä ja kilpensä sekä koristeellisen kampansa.

Hänen kallossaan on iso reikä, jonka vuoksi osteologi Caroline Arcini päättelee, että mies iskettiin hengiltä miekalla. Arcinin mukaan pään vamma on ollut niin suuri, että mies tuskin on toipunut siitä ja kuollut vasta myöhemmin jostakin muusta syystä.

Tutkija kumartuneena maasta paljastuneen pääkallon ääreen.
Osteologi Caroline Arcini tekee tuttavuutta viikinkivainajan kanssa. Arkeologerna, Statens historiska museer

Arkeologit ovat ehjästä haudasta erityisen innoissaan siksi, että vastaavaa ei ole ennen päästy tutkimaan tämän päivän menetelmillä.

Luvassa voi olla uutta tietoa hautajaisrituaaleista, ja saattaapa jopa selvitä, keitä vainajat olivat ja mikä oli heidän asemansa yhteisössä, Seiler ennakoi.

Veneistä on säästynyt rautaisia niittejä ja jonkin verran puuosia. Suurempi oli arviolta ainakin seitsemän metrin mittainen.

– Myös veneiden rakenteiden tutkiminen on tärkeää muun muassa sen selvittämiseksi, olivatko veneet vanhoja vai rakennettiinko ne hautajaisia varten, sanoo arkeologi Lena Beronius Jörpeland.

Osa esineistä tulee syksyllä näytteille Historialliseen museoon Tukholmaan.

Virostakin on löytynyt venehautoja

Uppsalan yliopistossa (siirryt toiseen palveluun) ja Historiallisessa museossa on meneillään kymmenvuotinen tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on tuoda esiin viikinkien retkien todellinen tarina niitä ympäröivien kliseiden ja stereotypioiden keskeltä, kertoo Vikingafenomenet (siirryt toiseen palveluun)-projektia johtava arkeologian professori Neil Price.

Vikingafenomenet, "viikinki-ilmiö", keskittyy vaiheeseen, jolloin merovingiaika oli muuttumassa viikinkiajaksi. Venehaudat ovat tutkimuksille keskeistä aineistoa. Projekti kestää vuoteen 2026.

Mukana on tutkijoita myös Tallinnan yliopistosta, sillä Ruotsissa tehtyjen löytöjen lisäksi aineistona ovat Virossa Saarenmaan Salmessa kymmenkunta vuotta sitten paljastuneet kaksi venehautaa 700-luvulta.

– Näyttää siltä, että retki virolaisia vastaan meni pieleen. Moni menetti henkensä. He vaikuttavat tulleen Keski-Ruotsista, ehkä peräti Valsgärdestä tai ainakin sen kulttuurin piiristä, mikä antaa hyviä mahdollisuuksia verrata heidän elämäänsä kotona ja matkoilla, Price sanoo.

Vanhan Uppsalan lähellä sijainneesta Valsgärdestä on löydetty kaikkien aikojen suurin venehauta-alue. Sinne haudattiin ylimystöä yli 500 vuoden ajan. Aluetta on soviteltu jopa tarujen Valhallaksi, jossa taisteluissa kaatuneet soturit juhlivat ylijumala Odinin kanssa.

Maakuopassa on kampa, kilpi vielä maan peitossa keskikohdan kohoumaa lukuun ottamatta.
Kampa ja maasta pilkistävä kiven kupura Vanhan Uppsalan pappilan pihassa. Arkeologerna, Statens historiska museer

Parin aluksen laivasto kasvoi nopeasti

Yksi tutkimuksen kysymyksistä on, miten viikinkiretket alkujaan organisoitiin. 700- ja 800-lukujen Skandinaviassa ei ollut kansallisvaltioita, oli vain lukuisia pieniä kuningaskuntia, heimoja ja poliittisia ryhmiä. Yhden keskus olivat Vanha Uppsala ja Valsgärde.

Nämä ryhmät kasvoivat pikku hiljaa, kamppailivat keskenään ja sulautuivat 300 vuotta kestäneellä viikinkiajalla. Niistä syntyivät vähitellen Ruotsi, Norja ja Tanska, Price sanoo.

Vikingafenomenet-projektin tutkijoita pohdituttavat monet asiat, jotka tekivät viikinkien matkoista mahdollisia: Miten laivat rakennettiin, ja kuinka kauan se kesti? Mitä matkoilla syötiin, ja mistä ruoka saatiin? Mitkä olivat sukupuolten roolit? Miten orjuus vaikutti yhteiskuntaan? Entä yhteydet muuhun kuin kristittyyn maailmaan?

Pricen mukaan laivoja näyttää olleen aluksi vain muutamia. Jo 840-luvulla niitä oli useiden lähteiden perusteella 200 tai jopa 400. Jos niitä oli satoja, niillä lähti merille tuhansia ihmisiä, Price laskee.

Jos viikinkilaivastossa ei purjehtinut vakiintunut porukka, vaan väkeä tuli ja meni, liikehdinnästä on vaikea saada kiinni niin tutkijoiden kuin selvästi aikoinaan myös viikinkien vastustajien – ja siksi viikingit olivat niin voitokkaita, Price päättelee.