Ihmisverta saalistavan hyttysen tehokkuus perustuu haju- ja näköaistin yhteispeliin

Keltakuumehyttysille puettiin aivotutkimusta varten minikypärät. Monia vakavia tauteja levittävä laji on palannyt myös Eurooppaan.

hyttyset
Keltakuumehyttynen
Keltakuumehyttynen on levinnyt ihmisen mukana kaikille trooppisille ja subtrooppisille alueille. Jeffrey Arguedas / EPA

Maailman laajimmalle levinnyt hyttyslaji, keltakuumehyttynen, osaa muuttaa käytöstään, kun sen lempisaaliin eli ihmisen käytös muuttuu. Tuore yhdysvaltalainen tutkimus on selvittänyt tämän fiksuuden neurologisia perusteita.

Aedes aegypti -moskiitto eli keltakuumehyttynen tunkee veriapajille yleensä hämärän aikaan. Siksi sitä on ryhdytty torjumaan vuoteiden ylle viritetyillä hyttysverkoilla. Aedes aegypti on vastannut siirtymällä saalistamaan vasta aamulla, kun ihminen kömpii sängystä.

Viime vuonna toinen yhdysvaltalaistutkimus kertoi, että hyttyset oppivat välttämään läimäytteleviä ihmisiä. Kun ilma pantiin mekaanisesti värähtelemään samalla tavoin kuin ihmisen käden huiskeessa, hyttyset alkoivat yhdistää tuon mekaanisen šokin tietyn ihmisen hajuun ja ryhtyivät välttämään häntä.

Mikä tekee keltakuumehyttysistä tehokkaita ja joustavia saalistajia? Siihen yhdysvaltalaisen Virginia Tech (siirryt toiseen palveluun) -yliopiston tutkijat etsivät vastausta hyönteisten aivotutkimuksilla. Niissä saatiin uutta neurobiologista tietoa näkö- ja hajuaisteista, joiden avulla hyönteiset jäljittävät saaliinsa.

Tiedolle on tarvetta, sillä keltakuumehyttynen levittää viruksia, jotka aiheuttavat keltakuumeen lisäksi dengue-, zika- ja chikungunyakuumetta.

Keltakuumeviruksen vakavimmat seuraukset ovat sisäisiä verenvuotoja sekä maksa-, munuais- ja sydänvaurioita. Jopa puolet ankarimman tartunnan saaneista kuolee.

Vanhastaan tiedetään, että hyttynen haistaa saaliinsa pitkälti tämän hengitysilman hiilidioksidin perusteella. Hiilidioksidi saa myös supisuomalaiset sääsket suunnistamaan inisten ihmisen iholle. Sen sijaan näköaistin merkityksestä saalistuksessa on ollut niukasti tietoa.

Haju- ja näköviestit yhdistyvät hyttysen aivoissa, minkä takia uhrin paikallistaminen on niin tarkkaa, kertoo apulaisprofessori Clément Vinauger Current Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun tutkimuksen tuloksista.

Niiden mukaan hiilidioksidin haistaminen aktivoi aivojen näkökeskuksen neuroneja, ja ne puolestaan saavat hyttysen suuntaamaan kohti näkökentässään häämöttäviä hahmoja.

Vinaugerin tutkijaryhmä pääsi tulokseensa 3D-printterillä tehtyjen pienenpienten kypärien ansiosta. Kypäräpäiset hyttyset pantiin lentämään LED-valosimulaattoriin ja niille pölläyteltiin hiilidioksidia.

Hyönteisten reaktiot selvisivät seuraamalla siiveniskujen tiheyttä ja lentosuunnan muutoksia ja kiihtymistä.

Aivosolujen kalsiumin kuvantamisella puolestaan varmistui, että juuri hiilidioksidi laukaisee visuaalisen ärsykkeen.

Denguekuumeen oireet muistuttavat yleensä lievää influenssaa. Pahimmillaan tauti kuitenkin tunnetaan "luunkatkojakuumeena", koska nivel- ja lihaskivut voivat olla hyvin rajuja. Kuolleisuus on kausi-influessan luokkaa.

Keltakuumehyttysten levittämiä tauteja pyritään hillitsemään ennen kaikkea hyönteistentorjunta-aineilla, mutta hyttyset ovat vastanneet kehittämällä vastustuskykyä, joten tartunnat ovat alkaneet lisääntyä uudelleen.

Vinauger jatkaa tutkimuksia täyttääkseen keskeiset aukot tiedoissa mekanismeista, jotka tekevät keltakuumehyttysistä tehokkaita tautien levittäjiä ja ennen muuta kyvykkäitä saaliin paikallistajia.

Vihreällä ledvalolla valaistu lieriömäinen laite.
Tällaiseen lentosimulaattoriin keltakuumehyttyset pantiin haistelemaan hiilidioksidia. Alex Crookshanks

Aedes aegyptin arvellaan päässeen aikoinaan ihmisen makuun Länsi-Afrikassa. Muutkin eläimet kelpaavat, mutta ihminen on sen suosikki, ja ihmisen siivellä se on matkustanut kaikkialle trooppisille ja subtrooppisille alueille.

Kun Afrikasta vietiin orjia Amerikkoihin 1400-luvulta alkaen, keltakuumehyttynen matkusti jo mukana. Aasian kauppareittejä kulki 1700- ja 1800-luvuilla ihmisten lisäksi myös Aedes aegypti. Erityisen laajalle se pääsi toisen maailmansodan aikana sotilaiden seuralaisena.

25:n viime vuoden aikana keltakuumehyttynen on kasvattanut asuinalueitaan entisestään.

Chikungunya on Suomessa tunnetun pogostantaudin sukulainen. Nivelkivut voivat olla ankaria, ja pahimmillaan virus voi aiheuttaa halvauksen tai aivotulehduksen. Kuolleisuus on 1–2 ihmistä tuhatta sairastunutta kohti kuten denguekuumessakin.

Mikään ilmasto- tai ympäristösyy ei estä keltakuumehyttystä selviämästä hyvin myös Euroopan eteläosissa, joissa lajia esiintyikin aina viime vuosisadan puoliväliin, kertoo Euroopan tartuntatautikeskus (siirryt toiseen palveluun) EDCD.

Laji on jo palannut osiin Etelä-Venäjää ja Georgiaa, Koillis-Turkkiin sekä viitisentoista vuotta sitten Eurooppaan Madeiran saarelle, jossa se on levittänyt denguekuumetta ihmisestä ihmiseen.

Keski- ja Pohjois-Eurooppaa keltakuumehyttysiltä suojelee talvien kylmyys, josta munat eivät selviä, mutta ilmastonmuutoksen takia Etelä-Eurooppa on yhä riskialttiimpaa. EDCD:n mukaan suurin riski on hyttysten pujahtaminen Madeirasta lähteviin lauttoihin tai lentokoneisiin.

Metsistä puiden koloista kaupunkeihin muuttanut Aedes aegypti viihtyy etenkin tiheästi asutetuilla alueilla, joilla vesi- ja jätehuolto ovat puutteellisia. Jo pelkkä pihalla lojuvaan autonrenkaaseen tai peltipurkkiin jäänyt vesitilkka tarjoaa hyvän paikan uuden sukupolven kuoriutumiseen.

Aikuisina keltakuumehyttyset ruokailevat ja lepäävät mieluiten sisätiloissa. Kauas kotoaan ne eivät omin siivin lähde, sillä niiden arvioidaan kykenevän lentämään enimmillään vain 200 metriä.

Zikaviruksesta koituu yleensä enintään lievää kuumetta ja nivel- ja lihaskipuja. Raskaana olevalle naiselle tartunta on kuitenkin vaarallinen, sillä se voi aiheuttaa sikiölle kehitysvaurion, muun muassa mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä. Riskin suuruutta ei ole kyetty arvioimaan pitävästi.

Ihminen on yrittänyt saada keltakuumehyttyset kuriin hyönteismyrkyillä. Toisen maailmansodan jälkeen DDT teki lajista selvää 22:ssa Afrikan valtiossa. Siellä missä myrkkyä lakattiin käyttämästä, hyttyskanta elpyi nopeasti. Amerikoissa kävi samoin.

Muitakin konsteja on yritetty. Keltahyttysalueille on tuotu hyttysiä syöviä eläimiä. Populaatioon on päästetty steriileiksi tehtyjä koiraita, jotta jälkeläisiä ei syntyisi. Hyttysiin on istutettu bakteereja, jotta ne tekisivät selvää viruksista. Tulokset ovat olleet laihoja.