Anna Järvinen tekee pitkästä aikaa uutta albumia: "Se on aina hirveän intuitiivinen prosessi"

Kesän ainoan keikkansa Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella tehnyt Järvinen päättää musiikillisen hiljaiselonsa.

Anna Järvinen
Anna Järvinen Työväen Musiikkitapahtumassa.
Olli Perttula / Yle

Anna Järvinen on hyväntuulinen, vaikka on hätää kärsimässä mustassa housupuvussaan. Perjantai-iltapäivällä mittari näyttää Valkeakoskella yli kolmeakymmentä astetta.

– Kaikki käyttäytyy niin kuin tämä uskomaton helle olisi jotenkin normaalia. Mä yritän vaan överleva - mitä se on suomeksi? Koitan pysyä elossa.

Paahteesta huolimatta Järvisestä on ihanaa olla Suomessa. Tänne on lähes jatkuva koti-ikävä, vaikka hän on asunut Ruotsissa kuusivuotiaasta lähtien. Se kuuluu Järvisen lauluissa.

– En tiedä, olenko koskaan tuntenut itseäni ruotsinsuomalaiseksi. Olen suomalainen, joka asuu Ruotsissa. Sydämestä ainakin puolet on Suomessa, siinä on surua mukana. Toisaalta kuulun kahteen kulttuuriin, toisaalta en kumpaankaan.

"Lampi täyttyi, piti tehdä taas lauluja"

Anna Järvinen on viimeisten kolmen vuoden ajan elänyt musiikillista hiljaiseloa. Hän on keskittynyt kahden tyttärensä kasvattamiseen ja päivätyöhönsä kieltenopettajana.

Esiintyminen Työväen Sivistysliiton satavuotisjuhlaklubilla Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa (siirryt toiseen palveluun) on ainoa keikka, jonka Järvinen tänä kesänä tekee.

– Mun keikkabuukkaaja on ollut mulle vähän ärtynyt. Se sanoi, että olen ainoa sen artisteista, joka ei halua soittaa, Järvinen nauraa.

Järvinen julkaisi kolme ensimmäistä levyään melko tiiviiseen tahtiin. Kaikki aika meni joko studiolla äänittämässä tai kiertueella. Jossain vaiheessa se alkoi väsyttää. Oli tauon aika.

– Ensimmäiset levyt tulivat niin nopeasti, koska mä olin odottanut niin kauan, että oli kauhean paljon sanottavaa. Viimeisimmän levyn aikoihin mun lapsista tuli teini-ikäisiä, ja elämä muuttui aika rajusti. En ehtinyt oikein ajatella.

Nyt arki on vähän rauhoittunut ja uuden musiikin tekemiseen on noussut tarve. Järvinen äänittää nyt kaikessa rauhassa uutta albumia, ilman tiukkaa aikarajaa.

– Tuntuu, niin kuin sisällä olisi sellainen lampi taas tullut täyteen, ja on pakko tehdä lauluja.

Ei mun ehkä enää tarvitse pelätä, että luovuus loppuu. Se joskus vain lepää, ja tulee sitten takaisin.

Muusikko Anna Järvinen

"Kaikki on tunnetta"

Anna Järvinen on monissa lauluissaan käsitellyt Suomen-ikäväänsä ja juuriaan. Nyt tekeillä oleva levy liikkuu enimmäkseen ruotsalaisessa maisemassa.

Mitään varsinaista teemaa albumilla ei ole, tai ainakaan Järvinen ei laulujen syntyvaiheessa sellaista ajattele.

– Sitä aina kirjoittaa siitä, missä sillä hetkellä on. Ehkä mä voin vasta vuoden päästä nähdä sen teeman. Nyt yritän vain sanoilla ja sävelillä kertoa omasta todellisuudestani.

Järviselle musiikin tekeminen on intuitiivinen prosessi.

– Mä oon tosi huono olemaan tietoinen silloin kun teen musiikkia. Mä oon hyväksynyt sen, että mä teen niin ja toiset voi tehdä toisella tavalla. Nytkään en oikein vielä tiedä, mitä mä teen.

Uudet laulut saavat alkunsa niin, että Järvinen soittelee kitaraa makuuhuoneessaan, tai istuu pianon ääreen etsimään oikeita säveliä kuvaillakseen tunnettaan.

– Sitten mä lähetän niitä mun kavereille, jotka osaa ihan oikeesti soittaa kitaraa ja pianoa ja kaikkea.

Suurin osa Järvisen levyn muusikoista on Dungen-yhtyeen jäseniä. He ovat soittaneet Järvisen kaikilla levyillä. Studioon mennään aina silloin, kun muilta kiireiltä ehditään, ilman paineita.

Järviselle on tärkeää työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät vaistonvaraisesti, mihin hän tähtää.

– Koska mulla ei ole musiikillista koulutusta, tarvitsen ihmisiä, joiden kanssa mulla on intuitiivinen kommunikaatio. En osaa verbalisoida sitä, mitä mä yritän tehdä. Kaikki on vain tunnetta.

Anna Järvinen
Anna Järvinen toivoo pian palaavansa Suomeen esiintymään.Olli Perttula / Yle

"Suomalaiset on jotenkin niin cooleja"

On ollut hetkiä, jolloin Anna Järvinen on kyseenalaistanut koko muusikonuransa. Ne hetket ovat onneksi menneet aina ohi.

– Silloin tällöin ajattelee, että nyt mä olen liian vanha, tai olen jo sanonut tämänkin. Jonkinlainen luova prosessi on kuitenkin käynnissä koko ajan. Ei mun ehkä enää tarvitse pelätä, että luovuus loppuu. Se joskus vain lepää, ja tulee sitten takaisin.

Taiteen tekeminen on Järviselle muutakin kuin säveltämistä.

– Se voi olla vaikka piirtämistä, maalaamista, tai kirjoittamista. Kaikki on sitä samaa prosessia. Everything is everything, niin kuin Lauryn Hill laulaa.

Viime vuosina Järvinen on käyttänyt iltojaan kirjoittamiseen, vaikka kirjoittaminen ilman musiikkia on hänen mielestään kauhean vaikeaa.

– Saa nähdä, tuleeko se ikinä valmiiksi. Se on jonkinlainen kirja, mutten tiedä, näytänkö sitä ikinä kenellekään.

Nyt on kuitenkin aika laulaa.

Suomalaiselle yleisölle Suomessa esiintyminen on aina erityinen kokemus; samaan aikaan ihana ja pelottava.

–Suomalaiset on jotenkin niin cooleja, enkä mä osaa tätä kieltä niin hyvin. Mä kunnioitan tosi paljon suomalaisia, jotka on ihan oikeesti suomalaisia.