Waterloon taistelukentältä odottamattomia löytöjä: Luut kertovat amputoinneista ja haupitsin ammus Napoleonin läpimurtoyrityksestä

Waterloosta on tätä ennen löydetty hädin tuskin lainkaan luita, sillä joukkohautoihin päätyneiden vainajien luurangot jauhettiin sodan jälkeen lannoitteeksi.

arkeologia
Sairaanhoitaja ja sotilaita eli esiintyjiä Napoleonin sodan viime vaiheita kuvanneessa näytöksessä Lignyssä Belgiassa kesäkuussa 2015.
Kun Napoleonin sodista oli vuonna 2015 kulunut 200 vuotta, tapahtumapaikolla järjestettiin joukkonäytelmä. Lika, veri ja kauhu puuttuivat. Julien Warnard / EPA

Napoleonin tappio Waterloon taistelussa Belgiassa kesäkuussa 1815 tiesi pistettä hänen yrityksilleen valloittaa Eurooppa. Arkeologiset kaivaukset kuitenkin osoittavat, ettei lyhyen mutta äärimmäisen rajun taistelun tulos ollut ilmiselvä, sanoo arkeologi Tony Pollard skotlantilaisesta Glasgow'n yliopistosta.

Hän johti Waterloo Uncovered (siirryt toiseen palveluun)-järjestön tämänkesäisiä kaivauksia, joissa tutkittiin brittien kenttäsairaalaa. Maalaistaloon Mont-Saint-Jeanin kylään perustetun sairaalan alueella ei ollut aiemmin tehty arkeologisia kaivauksia.

Kymmenien musketinkuulien, kolikoiden ja nappien lisäksi kaivauksissa löytyi useita jalan luita ja myös yksi katkaistu käsivarsi.

Joukossa on reisiluu, joka kertoo selvästi, mitä oli tapahtunut: polven yltä katkaistussa luussa on kirurgin sahan jäljet. Kenttäsairaalassa tehdyistä amputaatioista on ollut aikalaiskuvauksia mutta konkreettinen näyttö on puuttunut.

Luut löytyivät pieneltä alueelta. Waterloo Uncovered aikoo jatkaa sen kaivauksia tulevina kesinä, koska olettaa löytäneensä sairaalassa amputoitujen jäsenten jätekuopan.

Amputaatioita ilman nukutusta

Mont-Saint-Jeanin kenttäsairaalaan tuotiin yhden päivän aikana jopa kuusi tuhatta haavoittunutta, arvioi Pollard. 65 prosenttia heidän vammoistaan oli juuri raajoissa.

Niitä amputoitiin ilman nukutusaineita, sillä tehokasta anestesiaa ei ollut vielä kehitetty. Kipulääkkeistä oli kova pula, samoin puhtaasta vedestä.

Upseerit eivät ohittaneet rivimiehiä hoitojonossa mutta jäivät useammin henkiin siitä yksinkertaisesta syystä, että he olivat lähteneet taisteluun puhtaassa paidassa. Se oli edes jonkinmoinen suoja tulehduksilta.

Ajalleen tyypillinen hoitotapa oli omiaan lisäämään kuolemia. Tänään haavoittuineille annettaisiin verensiirtoja, mutta tuolloin iskettiin suonta – silloinkin, kun potilaalla jo oli paha verenhukka vammojensa vuoksi.

Haupitsin tulitus osui lähelle

Amputoitujen raajojen lisäksi tämän kesän kaivausten erityinen löytö on sairaalan tuntumasta paljastunut haupitsin ammus.

Räjähtämättä jäänyt ranskalaisammus todistaa, miten lähellä taistelu riehui, vain noin 600 metrin päässä sairaalasta.

– Ammus on todiste hetkestä, jolloin Napoleon luultavasti oli lähimmillään läpimurtoa, Tony Pollard kommentoi uutistoimisto Reutersille. (siirryt toiseen palveluun)

Historioitsijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, etteivät britit ehkä olisi päihittäneet ranskalaisia, elleivät preussilaiset joukot olisi ehtineet viime hetkellä apuun.

Haupitseria ladataan, takana jalkaväkeä lippuineen.
Tykkimiehet töissä Napoleonin sotien päättymisen 200-vuotisnäytöksessä vuonna 2015.Olivier Hoslet / EPA-EFE

Napoleonin armeija käytti lyhytputkisia haupitseja sekä kenttä- että piiritystykkeinä. Haupitsilla pystyttiin ampumaan epäsuoraa tulta rakennuksen, metsikön tai muun esteen yli.

Napoleonin sanoin "suuri määrä haupitseja on tarpeen, jotta vihollinen saadaan liikkelle kylistä ja murskataan linnakkeet".

Ammukset olivat yleensä räjähtäviä, ja haupitsilla lauottiin myös valaisuammuksia.

Erityinen kankaasta tehty ammus oli tarkoitettu rakennusten sytyttämiseen. Kankaan sisällä oli muun muassa tärpätistä, hartsista, talista ja rikistä tehtyä seosta, jota oli lähes mahdoton sammuttaa.

Arkeologi Stu Even Twitter-sivulla voit pyöritellä Waterloon kuusituumaisen eli 15,5-senttisen löydön 3D-mallia.

Waterloon alle puoli vuorokautta kestäneessa taistelussa kaatui tai haavoittui kymmeniä tuhansia ihmisiä. On laskettu, että taistelun jokaisena minuuttina osuman sai 90 sotilasta.

Yksi heitä hoitaneista lääkäreistä, Charles Bell, oli myös taiteilija. Häneltä on säästynyt useita kaunistelemattomia vesivärimaalauksia vammoista, joita hän työssään näki. Noita kuvia on katsottavissa Europeana-blogissa (siirryt toiseen palveluun).

"Tie oli tungokseen asti täynnä omia haavoittuneitamme ja ranskalaisia vankeja, ja ammuksen satelivat heidän päälleen. Yhden miehen käsivarsi roikkui vain lihaksen varassa, toisen pää oli sapeliniskun ruhjoma, ja yhdeltä oli ammuttu puolet kasvoista."

Apulaiskirurgi William Gibneyn muistelma kenttäsairaalaan johtaneesta tiestä

Harva vainaja pääsi omaan hautaan, saati kotimaansa multiin. Suurin osa päätyi joukkohautoihin tai ruumisroviolle, jotkut jätettiin niille sijoilleen. Samassa joukossa mätänivät tai poltettiin myös tuhannet kaatuneet hevoset.

Waterloo Uncovered on tehnyt kaivauksia neljänä kesänä, mutta kaatuneiden suuresta määrästä huolimatta luita ei ole tätä ennen löytänyt. Selitys ei ole kaunis, ainakaan tämän päivän mittapuulla.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä vainajia kaivettiin haudoista ja heistä tehtiin luujauhoa. Asialla uskotaan olleen ennen muuta englantilaisia lannoiteyhtiöitä, jotka laivasivat tonneittain luita Englantiin.

Jauho myytiin maanviljelijille, sillä aikalaislehden mukaan "luut, etenkin ihmisluut, ovat parempaa lannoitetta kuin melkein mikään muu aine".

"Leipsicista, Austerlitzista, Waterloosta ja muilta paikoilta, joilla verisen sodan päätaistelut käytiin, on lakaistu niin sankareiden kuin heidän ratsujensa luut. Ne on kerätty kaikkialta, laivattu Hullin satamaan ja sieltä Yorkshiren luunjauhajille, jotka ovat pystyttäneet höyrykoneita ja vahvoja laitteita murskatakseen luut puruksi. "  

Gentleman's Magazine -lehti, 1822; Leipzigin nimi on englantilaisessa aikalaismuodossaan

Yksi sotamies on saanut nimen

Waterloon taistelun jäljiltä on löytynyt vain yksi kokonainen luuranko. Se löytyi vahingossa vuonna 2012, kun Waterloo-museolle (siirryt toiseen palveluun) raivattiin parkkipaikkaa.

Vainajan henkilöllisyydestä oli aluksi vain niukkoja johtolankoja. Univormusta jäljellä olleet muutamat langat osoittivat hänet joko britti- tai preussilaisten joukkojen sotilaaksi. Taskussaan hänellä oli ollut sekä saksalaisia että ranskalaisia kolikoita ja metallilusikka.

Eniten vinkkiä antoi mukaan hautaan pantu pieni puulaatikko, jossa näkyivät nimikirjaimet C.B. Puhdistuksessa niiden eteen ilmestyi myös F, kertoo brittiläinen Waterloo-järjestö Project Hougoumont. (siirryt toiseen palveluun)

Tutkijat ovat jokseenkin varmoja, että kyseessä oli hannoverilainen sotamies Friedrich Brandt. Sen puolesta puhuvat niin miehistöluettelot kuin luurangon kyttyrä, jollaisen Brandtilla tiedetään olleen.

Brittien joukoissa taistellut Brandt oli kaatuessaan 23-vuotias. Kuolinsyytä ei tarvinnut päätellä: kylkiluiden välissä oli musketinkuula.

Nuoret hampaat olivat haluttuja

Luujauhon lisäksi Waterloon kaatuneilta haluttiin hampaita varakkaiden tekohampaiksi. Proteeseille oli kysyntää, sillä sekä sokerin kasvanut kulutus että muotiin tullut happovalkaisu tuhosivat hampaita.

Proteeseihin istutettiin norsun-, mursun- ja virtahevonluusta tehtyjä tekohampaita, mutta ihmishampaat olivat halvempia ja kestävämpiä. Köyhät antoivat vedättää niistä suustaan myydäkseen ne proteesintekijöille.

Waterloon kaatuneiden nuoret, terveet hampaat olivat ilman muuta houkutteleva apaja.

Britannian hammaslääkäriliiton museon (siirryt toiseen palveluun) kokoelmissa ja useissa muissakin eurooppalaisissa museoissa on näitä "Waterloon hampaiksi" kutsuttuja proteeseja.

Arkeologiajärjestö auttaa veteraaneja

Waterloo Uncovered -järjestö perustettiin neljä vuotta stten auttamaan sotilaita, jotka kärsivät posttraumaattisista stressihäiriöistä palveltuaan Afganistanissa ja Irakissa. Tämän kesän kaivauksille osallistui brittien lisäksi hollantilaisia.

Järjestön perustajat Mark Evans ja Charlie Foinette opiskelivat arkeologiaa ennen liittymistään armeijaan. He palvelivat Afganistanissa rykmentissä, jolla oli ollut keskeinen rooli Waterloon taistelussa.

Waterloo valikoitui kohteeksi myös siksi, että Evans ja Foinette olivat todenneet ällistyksekseen, miten vähän sitä oli tutkittu arkeologisesti

Aivan kuin Pompejista olisi kyllä tiedetty mutta siellä ei olisi koskaan kaivettu, he tuumivat ja onnistuivat saamaan hankkeeseensa mukaan yksittäisten arkeologien ja historioitsijoiden lisäksi yliopistoja ja sponsoreita.

Hankkeella oli myös kiire, sillä löydettävä hävisi häviämistään. Taistelukentästä on tullut peltoa, jonka auraukset ovat tehneet tuhojaan. Lisäksi sotamuistojen etsijät metallinpaljastimineen ovat käyneet omin päin tonkimassa aluetta.

Keltaisiin huomioliiveihin pukeutuneita ihmisiä poistamassa maan pintakerrosta. Taustalla köynnösten peittämä kiviseinä.
Kaivaukset alkamassa entisen kenttäsairaalan paikalla. Waterloo Uncovered

Waterloo Uncoveredin kaivauksissa on löytynyt kaikkiaan 2 200 esinettä. Tänä kesänä ihmisjäänteiden löytyminen muutti heti kaivausten tunnelman, kertoo Tony Pollard.

– Waterloossa vuonna 1815 kärsineiden ihmisten ja Waterloo Uncoveredin veteraaniryhmän välillä oli yhtäkkiä voimakas side. Ryhmässämme on veteraaneja, joilta on amputoitu raajoja.

Napoleonin suosikkikenraali löytyi Venäjältä

Waterloon lisäksi ammattimaisia kaivauksia on tehty tänä kesänä myös toisella Napoleonin sotien tantereella.

Tässä kuussa ranskalais-venäläinen arkeologiryhmä kertoi löytäneensä yhden Napoleonin suosikkikenraaleista, hänen lapsuudenystävänsä, Venäjällä vuonna 1812 kaatuneen Charles Étienne Gudinin.

Gudinin sydän tuotiin heti kuoleman jälkeen Pariisiin, mutta arkun sisällä ollut luuranko löytyi Smolenskista puiston tanssilavan perustuksista, tutkijat kertoivat uutistoimisto Reutersille (siirryt toiseen palveluun).

Gudinille kävi kuten monille Waterloossa kolme vuotta myöhemmin: hänenkin toinen jalkansa amputoitiin. Luurangolta puuttuu jalka.

Myös monien aiempien haavoittumisten jäljet osoittavat, että kyseessä on Gudin. Tutkijat pyrkivät vielä varmistamaan sen DNA-kokeilla.

Napoleonin katastrofaalisella Venäjän-sotaretkellä Gudinin hengen vieneet vammat aiheutti kanuunankuula, mutta useimpien kohtaloksi koitui pakkanen, nälkä tai tartuntatauti.

"Virtuaalinen kasvojensiirto" pahoin runnellulle

Viime vuosikymmenellä venäläistutkijat löysivät Kaliningradista 12 joukkohaudasta satoja Napoleonin aikaisia vainajia. Heidän aikanaan alue oli Itä-Preussiin kuulunut Königsberg.

Ranskalaiset tutkijat päättivät vastikään antaa kasvot yhdelle Königsbergin uhreista.

Tutkimusartikkelin pääkirjoittaja paleoantropologi Dany Coutinho Nogueira pariisilaisesta PSL-yliopistosta sanoo heidän halunneen kunnioittaa niitä satoja tuhansia nuoria miehiä, jotka joutuivat Euroopan tuonaikaisiin sotiin.

– Hän kärsi paljon, kuoli kaukana omaisistaan eikä koskaan palannut kotiin, Coutinho Nogueira perustelee.

Samalla muistettiin heitä, jotka hoitivat haavoittuneita toivottomaltakin vaikuttaneissa tilanteissa. Kammottavasti loukkaantuneelle miehelle annettiin huolenpitoa, hoitoa ja huomiota, vaikka joukot oli pakotettu vetäytymään, tutkijat sanovat.

Piirroskuva Napoleonista ratsullaan ja marssivasta jalkaväestä.
Napoleonin joukot kärsivät suurtappion Venäjällä. Vain sata tuhatta yli puolesta miljoonasta sotilaasta pääsi vetäytymään hengissä. Thomas Wallace Cox (1887): The Boy Traveller in the Russian Empire

Mies arvioitiin 24–27-vuotiaaksi, ja kallon ja leuan vammat kertoivat rajusta iskusta, joka oli lähtöisin ratsumiehen painavasta sapelista.

Vamma oli ehtinyt osin parantua, kun mies kuoli puolitoista kuukautta myöhemmin, ehkä kirppujen levittämään juoksuhautakuumeeseen tai kenties lavantautiin, joka tuohon aikaan riehui Köningsbergissä.

Hän sai tutkijoilta kasvonsa takaisin "virtuaalisella kasvojensiirrolla". Sen pohjana käytettiin kallon ja kasvojen ehjän puolikkaan peilikuvaa ja vertailuhenkilöä, nuorta ranskalaismiestä.

Geneettisiä tutkimuksia ei tehty, joten hiusten ja silmien ruskea väri valittiin sen mukaan, mikä oli tyypillisintä ranskalaisille sotilaille. Tutkimatta ei tosin voi tietää, oliko vainaja ranskalainen, sillä Napoleonin joukoissa oli paljon sotilaita muualtakin Euroopasta.

Tutkimus julkaistiin viime talvena International Journal of Osteoarchaeology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä. Kuvan lopputuloksesta näet LiveScience-lehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Korjattu 2.8. Königsbergin nimi oikeaan muotoon