Näin julkisuuden henkilöt muistelevat Claes Anderssonia: "Hän oli rohkea"

Suomen pääministerinä vuosina 1995–2003 toiminut Paavo Lipponen (sd.) arvostaa Claes Anderssonia rohkeana poliitikkona ja puoluejohtajana.

Claes Andersson
Paavo Lipponen.
Paavo Lipposen mielestä Claes Andersson oli rohkea poliitikko ja puoluejohtaja.Jarno Kuusinen / AOP

Vasemmistoliiton puheenjohtajana Claes Andersson vei vuonna 1995 puolueensa mukaan Paavo Lipposen (sd.) ensimmäiseen hallitukseen. Lipponen muistelee Anderssonin poliittista toimintaa kunnioituksella.

– Claes Anderssonilla oli merkittävä rooli. Minun mielestäni häntä on aliarvioitu poliitikkona ja puoluejohtajana. Hän oli rohkea. Hän johti puoluettaan vaikeisiin ratkaisuihin. Vasemmistoliitto kannatti EMUun liittymistä hänen johdollaan. Hän oli merkittävä poliitikko ja ansaitsee suuren arvostuksen nimenomaan poliitikkona ja tietenkin kulttuuripersoonana, Lipponen luonnehtii.

Claes Andersson toimi Lipposen hallituksen kulltturiministerinä vuosina 1995–98. Hän joutui luopumaan ministerin tehtävästään, kun vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittu Suvi-Anne Siimes nousi ministeriksi.

Claes Andersson.
Claes Andersson toimi Paavo Lipposen hallituksen kulttuuriministerinä vuosina 1995-98.Mauri Ratilainen / AOP

Poliittisen uran päätyttyä Anderssonin ja Lipposen tiet erkanivat. Tieto Anderssonin kuolemasta tuli Lipposelle surullisena uutisena.

– Uutinen hänen kuolemastaan on järkytys. En ollut varautunut siihen juuri tänään. Tällaista se on tällä iällä, että ystäviä ja tovereita lähtee tuosta vierestä, 78-vuotias Lipponen pohtii.

Arhinmäki: Andersson oli renessanssinero

Vasemmistoliiton puheenjohtajana vuosina 2009–16 toiminut kansanedustaja Paavo Arhinmäki luonnehtii Claes Anderssonia humaaniksi poliitikoksi, joka oli paljon muutakin kuin poliitikko.

– Harva on niin monipuolinen: psykiatri, kirjailija, jazz-muusikko ja jalkapalloilija. Jos joskus puhutaan renessanssineroista, niin onhan tämä sellainen yhdistelmä.

– Minulla ei ole ollut varsinaisesti poliittisia esikuvia tai kummisetiä, mutta tänään aamulla mietin taas sitä, että vaikka ei ole ollut varsinaisia poliittisia esikuvia, niin jos joku pitäisi valita Suomesta, niin se olisi ehdottomasti Claes Andersson, Arhinmäki kuvaa suhdettaan Anderssoniin.

Paavo Arhinmäki eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 25. kesäkuuta 2019.
Paavo Arhinmäki luonnehtii Claes Anderssonia humaaniksi poliitikoksi, joka oli paljon muutakin kuin poliitikko.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Arhinmäki toimi kulttuuriministerinä vuosina 2011–14. Hän kertoo kutsuneensa heti alussa entiset vasemmistolaiset kulttuuriministerit Kalevi Kivistön ja Claes Anderssonin ministeriöön käymään asioita läpi.

– Meitä Clasun kanssa yhdisti intohimoinen suhde taiteeseen ja jalkapalloon. Nähtiin Clasun kanssa paljon myös jalkapallokenttien laidalla, Arhinmäki sanoo.

Arhinmäki kertoo olleensa säännöllisesti yhteydessä Anderssonin kanssa.

– Me pidettiin Claesin kanssa usein sellaisia tilaisuuksia, joissa oli ehkä vähän runoja, ehkä vähän jazzia, politiikkaa ja keskustelua taiteesta. Liian vähän on poliitikkoja, joilla on suuri intohimo taiteeseen ja kulttuuriin. Claes oli yksi heistä, Arhinmäki muistelee.

Arhinmäen mukaan yhteistä tapaamista yritettiin järjestää myös viime kevään aikana.

– Claes kirjoitti keväällä näytelmää. Hän oli siitä eduskuntavaalien jälkeen yhteydessä ja toivoi, että olisin tullut yhteen keskustelutilaisuuteen, johon en valitettavasti päässyt, Arhinmäki kertoo.

"Hän osasi sanoittaa ihmismieltä"

Claes Andersson oli paitsi poliitikko myös kirjailija ja muusikko. Hän aloitti kirjoittamisen jo 1960-luvulla ja julkaisi yli parikymmentä runokokoelmaa ja lisäksi useita romaaneja ja tietokirjoja. Syksyllä WSOY julkaisee kolmannen osan omakohtaisesta Oton elämää -romaanisarjasta. Seuraavaksi Jätkäsaari! - teoksessa ikääntynyt kirjailija, jazz-pianisti, psykiatri ja entinen poliitikko muuttaa Espoosta Helsinkiin ja kuvaa ikääntyvän ihmisen elämää.

Runoilija Jyrki Kiiskinen on suomentanut useita Anderssonin runokokoelmia. Yhteistyö alkoi sattumalta kustantajan juhlissa, kun Andersson kyseli sopivaa suomentajaa runoilleen. Andersson ei tuolloin tiennyt, että hänen runojensa ansiosta Jyrki Kiiskinen kiinnostui runoudesta.

– Luin alle parikymppisenä yhden Anderssonin 80-luvulla kirjoittamista kokoelmista. Se vaikutti minuun niin syvästi, että innostuin runoista, ja voi varmaan sanoa, että se sai minut ryhtymään runoilijaksi.

Runoilija Jyrki Kiiskinen.
Runoilija Jyrki Kiiskinen on suomentanut useita Anderssonin runokokoelmia. Seppo Sarkkinen / Yle

Kiiskinen kuvailee Anderssonin runoja monikerroksisiksi.

– Ne ovat pinnalta katsoen arkista jutustelua, mutta äkkiä eteen avautuu ulottuvuuksia, joissa hän onnistuu tuomaan esiin ihmismielen oudot syvyydet. Varmasti tämä taito tulee psykiatrin työstä. Hän osaa sanoittaa ihmismieltä.

Kiiskisen mukaan Andersson kulki runouden saralla omia polkujaan. Häneen eivät vaikuttaneet kirjalliset muotivirtaukset.

– Hän oli runoudessaan syvästi humaani ja vilpitön. Aivan kuten ihmisenä.

Kiiskinen tulee kaipaamaan työlounaita Claes Anderssonin kanssa.

– Hänen kanssaan oli aina mukava ja hauska tehdä yhteistyötä. Hän oli minulle isähahmo. Ihailin häntä monin tavoin.

Tulossa oli vielä useita esiintymisiä jazzpianistina

Claes Andersson työskenteli loppuun asti kulttuurin parissa. Kirjoittamisen lisäksi hänen elämäänsä kuului jazz. Hän oli taitava jazzpianisti ja tulossa oli vielä useita esiintymisiä laulaja Julia Korkmanin kanssa. Heidän oli määrä esiintyä muun muassa Turun musiikkijuhlilla elokuussa.

– Vielä samana päivänä, hänen hakeuduttuuan jo sairaalaan juttelimme pitkään tulevista keikoistamme. Hän oli niistä hyvin innoissaan ja pohti sovituksia, kertoo Korkman.

– Vaikka hänen ikäisensä ihmisen poismenon ei kenties pitäisi olla suuri järkytys, on tämä silti suuri suru. Valtavan suuri. Ikäerosta huolimatta hän oli minulle hyvin läheinen ystävä.

Julia Korkmanin ja Claes Anderssonin yhteistyö alkoi sattumalta yhteisen ystävän hautajaisissa nelisen vuotta sitten. He esiintyivät siellä yhdessä, Korkman lauloi ja Andersson soitti pianoa. Yhteistyö sujui niin hyvin, että he päättivät jatkaa esiintymisiä.

Pian mukaan saatiin myös kontrabasisti Robi de Godzinsky ja trumpetisti Teemu Mattsson. Ohjelmistossa oli muun muassa sävellyksiä, joiden tekstinä oli Anderssonin runoja. Monissa pohditaan juuri vanhuutta ja kuolemaa.

Kokoonpano teki levyn ja esiintymispyyntöjä alkoi tulla yhä enemmän.

– Meillä oli Claesin kanssa heti vahva sielujen sympatia. Olimme kiinnostuneita hyvin samanalaisista asioista. Claes tosin oli sellainen moniosaaja, varsinainen renessanssi-ihminen. Hän oli kiinnostunut hyvin monista asioista.

Korkman on ammatiltaan oikeuspsykologian dosentti ja laulaminen on hänelle harrastus. Keikkamatkoilla hän pani merkille, miten paljon ihmiset pitivät Anderssonista, ja miten helppo ihmisten oli lähestyä häntä.

– Hän oli hyvin rakastettu ihminen.

Jazzyleisö jää kaipaamaan myös Claes Anderssonin kesäisiä esiintymisiä Storyvillessa Helsingissä Eduskuntatalon kupeessa. Hän esiintyi siellä säännöllisesti yhdessä Pentti Mutikaisen ja Reiska Laineen kanssa.

Claes Andersson on itse kirjoittanut omasta elämästään, mutta hänestä on tekeillä myös elämäkerta. Toimittaja Riitta Kylänpään kirjoittaman elämäkerran julkaisee Siltala ja sen on määrä valmistua ensi vuoden syksyyn mennessä.

Claes Andersson ja Julia Korkman Anne Flinkkilän haastattelussa