"Voi hellanlettas sentään!" Pikkuinen Klaara-kana ilahduttaa muistisairaita vanhuksia Espoossa ja on esimerkki ilmiöstä, joka vain jatkaa kasvuaan

Monissa vanhusten asumisyksiköissä asuu tai vierailee säännöllisesti eläimiä. Kyse on green care -ajattelusta, jossa luontoelementeillä lisätään ihmisten hyvinvointia.

vanhustenhoito
Kanaa pidetään sylissä.
Eläimiä käytetään apuna esimerkiksi vanhustenhoidossa, koska niiden katsotaan lisäävän hyvinvointia. Tässä kuvassa ollaan espoolaisessa muistipalvelukeskuksessa.Matti Myller / Yle

Espoossa Viherlaakson muistipalvelukeskuksen pihalla kuuluu iloinen puhe ja naurun sorina. Asukkaat ja päivätoiminnan asiakkaat istuvat puutarhatuoleilla ja katselevat aitauksessaan touhuavia kanoja.

Hoitaja nostaa yhden kanoista, Klaaran, Sirkka Kujasen syliin.

– Voi hellanlettas sentään, kun sinä oot pikkuinen, Kujanen sanoo ja silittää kanaa lempeästi.

Kana kotkottaa aikansa ja rauhoittuu sitten syliin. Vieressä istuvat Teuvo Termonen ja Ahti Alanne pohtivat, miten kana voi olla niin rauhallinen. Omat lapsuudenmuistot kanoista ovat toisenlaisia.

Yhdessä hoidetaan kanoja ja leivotaan piirakkaa

Palveluvastaava Heidi Leppänen seuraa tapahtumia tyytyväisenä vierestä. Hän on iloinen siitä, että keskukseen päätettiin rakentaa pieni kanala. Nyt siellä on eläimiä jo toista kesää.

Palveluvastaava Heidi Leppänen,  Viherlaakson muistipalvelukeskus.
Palveluvastaava Heidi Leppäsen mukaan kanoista on monenlaista hyötyä ikäihmisille.Yle

Leppäsen mielestä eläimet ovat yksi parhaista keinoista tukea ihmisten toimintakykyä. Asukkaat lähtevät mielellään ulos, kun mennään katsomaan ja hoitamaan eläimiä yhdessä. Kanat ovat hyvin eläväisiä, joten niiden katseleminen antaa paljon jutun juurta ja herättää muistoja.

Ja niiden munista on mukava laittaa yhdessä ruokaa.

– Monenlaista piirakkaa, kääretorttua ja munakasta on tehty. Meidän oma luomukanala tuottaa hyvinkin munia, Leppänen kertoo.

Lampaita on kiva silitellä

Helsingin Roihuvuoren palvelukeskuksen pihalla puolestaan asuu kolme lammasta: äiti Pilvi sekä karitsat Muru ja Mörkö.

Niiden aitauksen reunalla istuu pyörätuoleissaan palvelukeskuksen asukkaita. Aitauksen sisällä häärii pieni poika, joka hoitaa lampaita isoäitinsä kanssa.

Pyörätuolissa istuva nainen rapsuttaa lammasta.
Aino Salmi nauttii lampaiden silittelystä.Matti Myller / Yle

Aino Salmi katselee heitä ja muistelee, miten heilläkin oli kotona yksi iso pässi. Ja miten äiti kutoi villasukkia ja opetti hänetkin kehräämään. Kun joku kolmesta lampaasta tulee lähelle, Salmi silittää.

– Kun ne tulevat tuohon viereen, niin ne ovat kivoja. Se on niin pehmoista se villa, hän sanoo.

Lampaiden perässä tulevat myös lapset

Roihuvuoreen tuli kesälampaita ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Ensimmäisenä vuonna vasta opeteltiin karitsojen hoitoa, ja pienet eläimet pääsivät karkaamaankin aidan raosta.

Sen jälkeen rakennettiin parempi aita, eikä suurempia ongelmia ole enää ollut. Hoito sujuu nykyään jo rutiinilla.

Palvelupäällikkö Päivi Ahosela, Roihuvuoren palvelukeskus.
Palvelupäällikkö Päivi Ahosola arvostaa sitä, että lapset tulevat katsomaan lampaita.Yle

Roihuvuoressa arvostetaan erityisesti sitä, että lampaat houkuttelevat paikalle myös paljon muuta elämää, erityisesti lapsia. Kun keskus etsi vapaaehtoisia lampaidenhoitajia, infotilaisuuden sali oli täpötäynnä ja lampaiden hoitokalenteri täyttyi saman tien.

– Se, että talossa ja tässä ympäristössä näkyy nuoria ja lapsia, on ilo kaikille. Ennen kaikkea asukkaille, sanoo palvelupäällikkö Päivi Ahosola.

"Green care" -ajattelu on lisääntynyt

Eläinten läsnäolo vanhustenhoidossa on osa niin sanottua green care -ajattelua, jossa luontoelementtejä käytetään ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen. Sitä hyödynnetään vanhustyön lisäksi esimerkiksi lastensuojelussa, mielenterveystyössä ja työhyvinvoinnin ylläpidossa.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin johtaja Sami Kurki kertoo, että green care -ajattelu on lisääntynyt selvästi viiden viime vuoden aikana.

– Onhan se varmasti sellaista, mitä intuitiivisesti aika monet suomalaiset ovat tienneet todeksi jo pitkään. Mutta tällainen ammatillisesti kunnianhimoisempi palveluiden tuottaminen ja suunnittelu on ollut kasvussa.

Alan toimijat ovat käyneet opintomatkoilla esimerkiksi Norjassa ja Hollannissa, jossa toiminnassa ollaan jo vähän meitä edellä. Suomessa esimerkiksi vanhustyön järjestöt kouluttavat säännöllisesti vapaaehtoisia green care -toimintaan ja erilaisten kaverieläinten vierailut ovat monissa asumisyksiköissä jo arkipäivää.

Kana ihmisen sylissä.
Kanat viihtyvät sylissä Espoon Viherlaakson muistipalvelukeskuksessa.Matti Myller / Yle

Roihuvuoressa ja Viherlaaksossa ei enää edes mietitä, etteikö eläimiä olisi. Enemmän pohditaan sitä, mitä eläimiä seuraavaksi hankitaan.

Heidi Leppänen kannustaa lämpimästi muitakin yksiköitä ryhtymään samaan.

– Kaikenlaiset eläimet tuottavat älyttömästi iloa meidän ikäihmisille.