Norjassa soittoharrastus ei jää nuoruuteen – kansainvälistä uraa tekevä kapellimestari toisi aikuisten harrastajaorkesterit Suomeen

40-vuotias Lieksan Vaskiviikko on ylpeyden aihe saman ikäiselle Tanja Carita Ikoselle.

kapellimestarit
Tanja Carita Ikonen kotonaan Sandvikassa, Norjassa.
Korsi Creative

Pankakoski on tehdastaajama Lieksassa. Pankakoski on kapellimestari Tanja Carita Ikosen synnyinpaikka. Pankakoski on myös Heino Kasken pianosävellys.

– Ryhti paranee. Tulee pala kurkkuun. Jonkun mielestä kliseinen, jonkun mielestä ylidramaattinen, mutta ei minusta. Pianistimieheni ajattelee varmaan eri tavalla, kuvailee Tanja Carita Ikonen tunteita, joita pianoteos hänessä herättää.

Ikosesta ei tullut Pankakoskella pianistia, vaan klarinetisti. Se oli vievä polku kaupungissa, jossa vietetään joka kesä puhallinmusiikin erikoistapahtumaa, Lieksan Vaskiviikkoa.

– Olisinko puhallinsoittaja, jos en olisi Lieksasta? En osaa sanoa. Lieksan nuorisopuhallinorkesteri oli niin kova juttu silloin kun olin pieni. Ainakaan ilman sitä en olisi soittaja.

Puhallinkapellimestari Tanja Carita Ikonen täytti tänä vuonna 40 vuotta. Samoin täyttää Vaskiviikko.

– Minusta tuntuu, että suomalaiset tai edes lieksalaiset eivät edes ymmärrä miten merkittävä Vaskiviikko on Lieksalle ja itse asiassa koko maalle.

Ikonen kertoo tavanneensa Unkarissa mestarikurssilla amerikkalaisen kapellimestarin, jonka ainoa tieto Suomesta oli Lieksan Vaskiviikko.

– Viime viikolla olin norjalaisten vaskisoitonopettajien kanssa samassa ruokapöydässä ja kertoessani olevani kotoisin Lieksasta, kaikki tiesivät missä Lieksa on.

Itä-Suomen kierros ennen Norjaa

Tanja Carita Ikonen kävi peruskoulun Pankakoskella ja Lieksassa. Musiikkilukio kutsui Kuopioon 16-vuotiaana ja konservatorion jälkeen myös työpaikka löytyi ensin Kuopiosta, sitten Iisalmesta ja Kajaanista. Soitonopettaja huomasi, että voisi osata vielä enemmän.

– Tuli sellainen tunne, ettei minulla ole tarpeeksi työkaluja tehdä työtäni.

Ikonen haki Sibelius-Akatemiaan ja valmistui puhallinkapellimestariksi. Se polku lähti viemään kohti Norjaa.

Tanja Carita Ikosen pianistipuoliso Teemu Ikonen oli jo opiskelemassa ja töissä Norjan Bergenissä. Muusikkoystävä, kapellimestariajan opiskelukaveri Maria Molund houkutteli Ikosta, silloista Räsästä, myös Norjaan, jossa on vahva puhallinorkesterikulttuuri.

– Norjassa on noin 2 400 puhallinorkesteria. Pelkästään Oslon alueella on jotain 165 orkesteria, Tanja Carita Ikonen valaisee.

Tanja Carita Ikonen
Tanja Carita Ikonen orkesteria johtamassa. Korsi Creative

Freelance-kalenterissa töitä vuoteen 2022

Vuodesta 2014 Tanja Carita Ikonen on asunut Norjassa. Ensin Bergenissä, nyt Oslon kyljessä Sandvikassa. Hänellä on useita orkestereita johdettavaan ja muutamassa orkesterissa pidempiaikainen taiteellisen johtajan sopimus.

Suomessa Ikonen käy muun muassa johtamassa sotilassoittokuntia. Ja opettamassa ja johtamassa Lieksan Vaskiviikolla, tietenkin.

Tanja Carita Ikosta viehättää Norjassa se, ettei puhallinmusiikkiharrastus jää nuoruuteen, vaan aikuiset soittavat yhtä lailla. Ja jos eivät soita, huolehtivat, että orkesterin harjoituksissa kapellimestarin ei tarvitse järjestellä nuotteja tai tuoleja. Vanhemmat ovat mukana lastensa harrastuksessa.

Kouluissa on omat orkesterit, joissakin useitakin. Melkein kaikki jatkavat kouluorkestereista aikuisorkestereihin.

– Se on luonnollinen jatkumo, johon Suomessakin voisi miettiä ratkaisuja, ettei soittoharrastus jäisi nuoruuteen.

Puhallinmusiikki soi Norjassa erityisesti toukokuun 17. päivä, Norjan itsenäisyyspäivänä. Kaikkialla maassa on tuolloin paraateja, joissa orkesterit soittavat.

Erämaan lumo löytyi Norjassa

Mutta palataan taaksepäin, 1990-luvulle ja Lieksaan. Pinta-alaltaan Suomen suurimpiin kuuluvassa kunnassa on paljon metsää ja saloa. On Patvinsuon kansallispuisto seutuineen, jonka sanotaan olevan Lapin eteläpuoleisen Suomen suurin erämaa. Lieksassa on luontoa, jossa samoilla. Mutta teini-ikäistä Tanja Caritaa ne eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

– Mieheni Teemu on Sallasta kotoisin ja hän vei minut retkeilyn pariin. Nykyään pyrin vuorille patikoimaan ja talvella hiihtämään aina kun on mahdollista. Norja on tehnyt minusta sellaisen kuin norjalaiset ovat, ulkoilmaihmisen.

Myös ammatin muuttuminen orkesterissa soittavasta muusikosta orkesterin edessä seisovaksi kapellimestariksi on lisännyt hiljaisuuden kaipuuta. Partituurin lukeminen on yksinäistä työtä.

– Ja onhan se varmaan ikäjuttu myös, keski-ikää kun lähestyy, niin tulee kaikkea tällaista, nauraa Tanja Carita Ikonen.

Yhtä juhlaa

Pianisti Teemu Ikonen soittaa vaimolleen toivekappaleena Heino Kasken Pankakosken erikoistilanteissa. Häitään pariskunta vietti vuosi sitten ja samalla Räsäsestä tuli Ikonen.

Tanja Caritan syntymäpäivä oli jo, mutta 40-vuotistuplajuhlat tulevat elokuussa ystävä-kapellimestari Maria Molundin kanssa.

– Heinä-elokuu on yhtä juhlaa, kun ensin on Vaskiviikko ja sitten suuret syntymäpäiväjuhlat.

Lieksaan Tanja Carita Ikonen palaa aina mielellään. Lieksan Vaskiviikko on ollut hänelle valtava mahdollisuus kokea musiikkia kuuntelijana. Hän suorastaan ahmi konsertteja ollessaan nuori, kun siihen oli kotipaikkakunnalla mahdollisuus.

– Tuskin missään olisin päässyt kokemaan sellaisia huippukonsertteja muuten. Tänä vuonna viikon ohjelma on suorastaan säkenöivä. On etuoikeus olla siinä joukossa.

Tanja Carita Ikonen itse opettaa ja johtaa Vaskiviikon musiikkileirin seitsikko- ja yhtyekurssilaisia. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon. Vaskiviikon perjantaina, vajaan viikon jälkeen, orkesteri jo soittaa yleisölle.

Kapellimestari Ikonen haluaa, että hänen ohjauksessaan soittajassa tapahtuu kehitystä. Sitä hän toivoo itsessäänkin tapahtuvan. Lieksan Vaskiviikko on yhtälailla kehityskelpoinen keski-ikää lähestyvä tapahtuma.

– Tunnen suurta ylpeyttä, että Lieksa on saanut kehitettyä ja säilytettyä korkeatasoisen vaskifestivaalin. Siihen on tarvittu kaikkia taiteellisista johtajista joka ikiseen talkoolaiseen. Upeaa, että kotikuntani on vaskisoiton suurvalta!