Uusi idea puunhakkuiden tilalle – vuokraisitko metsänomistajalta itsellesi oman hiilinielun?

Lappilainen suurmetsänomistaja Tuomo Marttila laskee nollaavansa oman perheensä jäsenten lisäksi 600 muun suomaisen päästöt.

hiilinielut
Avohakuuta ja jatkuvan kasvatuksen metsää
Hakkuu vai suojelu? Mitä jos metsänomistaja saisi tuloja muuten kuin puuta myymällä? Kuvituskuvassa avohakkuu.Mikko Savolainen / Yle

Simolaiset Tuomo ja Pirkko Marttila ovat kartuttaneet metsäomaisuutta määrätietoisesti vuosikymmeniä. Kasvavaa metsää on nyt peräti 1500 hehtaaria.

Pariskunta on luottanut metsän arvoon pysyvyyteen, vaikka markkinaodotukset ovat vaihdelleet viime vuosina taajaan. Metsäsektorin piti olla jo auringonlaskun ala, kun paperin kysyntä väheni. Nyt näyttää jälleen valoisalta. Suomeen on viritteillä useita sellutehdashankkeita ja puulle olisi jälleen kysyntää.

Puulle on ilmaantunut myös uusi käyttötarkoitus. Sen halutaan jäävän metsään hiilinieluksi.

Hiilinieluna metsän arvo onkin suorastaan mittaamaton. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat hiukan alle 60 miljoonaa tonnia vuodessa, ja metsiemme puut ottavat kolmasosan tuosta määrästä hiilidioksidia ilmasta ja varastoivat sen hiilenä itseensä.

Yksityiset omistavat valtaosan metsistä

Metsien omistuspohja tekee tilanteesta ristiriitaisen. Tavalliset ihmiset omistavat Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan Suomen metsämaasta 60 prosenttia ja hiilinielun kannalta tärkeästä puuston kasvusta peräti 70 prosenttia.

Suomessa on vähän yli 300 000 metsälöä, eli saman omistajan hallussa olevat metsät ja metsätalousmaat. Jos kaikki omistajat ja aviopuolisot lasketaan, niin metsänomistajia on hieman yli 600 000.

– Siinähän jää vielä viisi miljoonaa muitakin, kuin metsänomistajia, Tuomo Marttila sanoo.

Ilman omaa metsää oleville hän haluaa tarjota vaihtoehdon.

Marttilan metsä kasvaa uutta puuta 6000 kuutiometriä vuodessa. Tuomo Marttila laskee, että kaikkiaan hänen metsänsä nollaavat oman perheen päästöjen lisäksi 600 muun suomalaisen hiilidioksidipäästöt. Tästä on syntynyt ajatus vuokrata metsää hiilinieluksi, kohtuullisella vuokrahinnalla.

– Vuokra on sata euroa kahden hehtaarin alasta vuodessa, mikä riittää kattamaan keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöt.

Metsän vuokraaminen hiilinieluksi tuo helposti mieleen ajatuksen, että metsänomistaja perii vuokran ja hakkauttaa metsän heti kohta perään. Tähän Marttila vastaa hoitavansa metsiään niin, että niiden sidontakyky kasvaa koko ajan ja metsän voi vuokrata vaikka kymmeniksi vuosiksi.

"Ei sitä ole huvikseen ostettu"

Marttila on markkinoinut hiilinielua muutaman kuukauden, mutta asiakkaita ei ole vielä löytynyt. Vuokratuottoa tärkeämpää Marttilalle on metsänomistajien näkökulman tuominen hiilinielukeskusteluun. Hankintakulujen lisäksi metsän saaminen hyvään kasvuun on vaatinut paljon työtä.

Nielujen vuokraamisesta on ollut myös negatiivista palautetta.

– Jotkut ovat verranneet sitä anekauppaan, mutta se ei ole sitä, vaan vastuunjakoa kaikille. Metsiin on pantu paljon rahaa, että ne tuottavat. Ei niitä ihan huvikseen ole ostettu, Marttila huomauttaa.

Tuomo Marttila.
Tuomo Marttila tarjoaa omia metsiään vuokralle hiilinieluksi jopa vuosikymmeniksi.Kyösti Vaara / Yle

Lapin alueelle on suunnitteilla kaksi puuta käyttävää tehdasta. Metsä Groupin biotuotetehdas Kemiin ja Boreal Bioref -yhtiön sellutehdas Kemijärvelle. Metsänomistajat pelkäävät metsien jäävän käsiin, jos teollisuuden investoinnit kaatuvat Suomen hiilinielutavoitteiden vuoksi. Marttila näkee nielujen kasvattamisen vaihtoehtona hakkuille.

– Siinähän olisi juuri metsänomistajalla mahdollisuus valita, että mitä tekee. Jos hän saisi sen tuoton jostakin muualtakin, niin voi miettiä, että hakkaako vai suojeleeko.

Professori: Metsää pitäisi jättää hakkaamatta vuosikymmeniksi

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että todellisia ilmastovaikutuksia saadaan vasta, kun metsää jätetään hakkaamatta vuosikymmeniksi.

Hän suhtautuu hiukan varauksellisesti metsien vuokraukseen, mutta kannattaa jonkinlaista hiilinielutukea kaikille metsänomistajille, jotka jättävät metsänsä pystyyn.

– Täytyy löytää keinoja, joilla nielun ylläpitämistä edistetään. Siihen voi ihan hyvin liittyä metsänomistajille tulevia korvauksia. On huomattava, että jos metsänomistaja myy puuta tuotannollisiin tarkoituksiin, niin siitä määrästä ei voi myydä nieluna.

Ollikainen pelkää myös hiilivuotoa. Eli naapuri myykin puut kun joku toinen jättää ne metsään hiilinielukorvauksen vuoksi. Hiilinielusta maksaminen nostaisi puun kysyntää ja hintaa, koska puuta olisi markkinoilla tarjolla vähemmän.

–Tällöin naapurin kannattaa myydä puuta enemmän, eikä nielu kasva, Ollikainen toteaa.

Rahareikiä on joka tapauksessa tiedossa

Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, millaisia summia toisaalta teollisuus ja toisaalta hiilinielusta huolestuneet tahot ovat valmiita laittamaan peliin. Teollisuus on investoimassa miljardeja tehdashankkeisiin.

Mutta mitä tapahtuisi, jos merkittävä osa Suomen metsistä olisi varattu hiilinieluksi? Karsisiko se tehdashankkeiden määrää? Metsillä on nyt arvoa, mikä markkinatalouden sääntöjen mukaan saa näkyä myös metsän hinnassa.

Suomella on joka tapauksessa edessään visainen ongelma ja rahanmenoa. Vaikka Suomen metsät ja laajemmin koko maankäyttösektori on luonnontieteellisesti merkittävä hiilinielu, voi siitä tulla EU:n laskennassa päästölähde. Näin käy, jos Suomi ei pääse kasvavien hakkuiden vuoksi EU:ssa Suomelle asetettuihin tiukkoihin hiilinielutavoitteisiin. Tällöin ylimenevä osa lasketaan päästöksi ja Suomi voi joutua maksamaan miljardien sakot.

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Hakkuumäärät ylitetään Suomessa vuosi toisensa perään – Kuinka paljon puuta ja rahaa tarvitaan, jos massiiviset selluhaaveet toteutuvat?

Kaavilaismiehen yritysidea syntyi, kun keskustelu metsien hiilinieluista kiihtyi: "40 vuotta vanha koivikko ei ole tuonut minulle senttiäkään"