Lähihoitajat avautuvat vanhustenhoidon huutavasta sijaispulasta: "Vuorolistat on saatava täyteen mihin hintaan hyvänsä"

Vaikein tilanne on kotihoidossa. Lähihoitajien liiton mukaan hoitajien jaksaminen on saavuttanut lakipisteensä.

sairaanhoitajat
Iäkäs nainen ja hoitaja istuvat saman pöydän ääressä
Lähihoitaja Auni Järvinen sanoo työtahdin Hattulan kotihoidossa olevan kohtuullinen. Yhteistyö Helgan kanssa sujuu hyvin.Ville Välimäki / Yle

– Ehdinkö käydä tässä välissä vessassa, huikkaa lähihoitaja Auni Järvinen ennen haastattelua.

Lähihoitaja Hanna Jokista naurattaa. Kysymys on hoitajille kuulemma tyypillinen. Asiakkaiden hoidosta ei tingitä, vaan mieluummin haukataan leivät autossa ja käydään vessassa vasta kun on pakko.

Hoitoalan kohut seilaavat mediahuomion aallonharjan ja aallonpohjan välillä.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Hanna Jokisella on teoria.

– Olen tullut siihen tulokseen, että vanhustyö ei kiinnosta, koska tämä ei ole tarpeeksi tuottavaa. Vanhustenhoito vie resursseja enemmän kuin tuo, joten tähän ei kannata satsata muuta kuin välttämätön, sanoo Jokinen.

Vuorolistalla kikkailua

Hämeenlinnan seudulla sijaisten saaminen on kiven alla, ja heistä käydään kovaa kilpailua. Vakituiset sijaiset tuuraavat kesälomia ja lyhytkestoisista sijaisista on huutava pula.

Siksi lyhytkestoisiin sijaisuuksiin päätyy Jokisen mukaan myös kouluttamatonta ja alalle sopimatonta väkeä.

Kaksi naista seisoo pihalla ja katsoo kameraan.
Lähihoitajat Auni Järvinen ja Hanna Jokinen pitävät työstään mutta ovat huolestuneet hoitajatyön tulevaisuudesta.Ville Välimäki / Yle

– Lähihoitajan koulutuspaikka irtosi melkein kaikille hakijoille, ja se näkyy nyt. Yksityisillä palvelukodeilla on kovat ukaasit sille, että vuoroissa on tarpeeksi väkeä. Joten vuorolistat on saatava täyteen mihin hintaan hyvänsä, kertoo Jokinen.

– Vaaratilanteita on jo syntynyt. Tänä kesänä ensimmäisen vuoden opiskelija on jakanut lääkkeitä, vaikkei se ole luvallista. Ihmisten vastuissa on epäselvyyksiä, sanoo Hanna Jokinen.

Suuri ongelma on myös virkavastuulla olevan esimiehen puuttuminen virka-ajan ulkopuolella. Käytännössä tämä johtaa siihen, että tavallinen rivihoitaja joutuu ottamaan vastuulleen kollegan palkkaamisen vaikka edessä olevaan yövuoroon.

Yle selvitti maaliskuussa, kuinka suuret hoivayhtiöt pyörittivät haamuhoitajajärjestelmää.

Alhainen mitoitus aloittaa ongelmat

Vaikeaa on muuallakin kuin vain Hämeessä.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry:n puheenjohtaja Silja Paavola sanoo monen ongelman kiertyvän liian alhaiseen henkilöstömitoitukseen. Kun sijaispoolia ei lähtökohtaisesti ole, sijaishenkilöstö tulee käytännössä sijaisfirmojen kautta. Siellä henkilöstön vaihtuvuus voi olla suuri, ja ongelmia syntyy.

– Jos henkilöstöä olisi riittävästi, kenenkään ei tarvitsisi soitella sijaislistoja läpi oman työn ohella tai iltaisin. Tämä on kierre, jonka ainoa ulospääsy on inhimillinen henkilöstömitoitus, toteaa SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola.

Paavolan mukaan vaikeita vuosia on ollut jo monta, mutta nyt lakipiste hoitajien jaksamisen suhteen on saavutettu. Vuorolistoilla esiintyy edelleen nimiä, joiden käytön ei pitäisi olla mahdollista.

– Jos hoitaja sanoo jäävänsä äitiyslomalle eikä halua tehdä mitään vuoroja tai sijaisuuksia ja silti löytyy vuorolistoilta, niin siinä ei ole kyse tietokatkoksesta vaan vuorolistan pakkotäyttämisestä, toteaa SuPerin puheenjohtaja.

Kotihoidossa eniten painetta

SuPerin Hämeenlinnan puheenjohtajan Hanna Jokisen mukaan vaikein sijaistilanne on kotihoidossa. Siellä näkyy suoraan, kun sairaalat purkavat leikkausjonojaan ja potilaat kotiutetaan mahdollisimman pian.

Laitospaikkojen purkaminen ja ajatus mahdollisimman pitkästä kotona asumisesta on kasannut kotihoidon paineet huippuunsa.

Hattulan kotihoidossa lähihoitajana työskentelevä Auni Järvinen on tehnyt työtään kymmenen vuotta. Hän pitää työstään, mutta toteaa, että hoitajan arki ei päätöksiä tekevien arvolistalla näy.

Pitkähiuksinen nainen istuu pihalla
Lähihoitaja Auni Järvinen pitää työtään tärkeänä ja haluaa tehdä hoitotyötä tulevaisuudessakin.Ville Välimäki / Yle

– Hoitajia pitäisi palkata lisää, ja se tarkoittaa rahaa. Jos meidän esimies esittää, että tarvitsemme pari hoitajaa lisää, niin budjettineuvotteluissa se lisäys sitten leikataan pois. Se on konkreettinen näyttö meille siitä, kuinka paljon työtämme oikeasti arvostetaan, toteaa Auni Järvinen.

Pelko potkuista

Hoitajien saaminen haastatteluun omilla kasvoillaan on vaikeaa. Hoitajat pelkäävät sijaisuuksien loppuvan, jos alan ongelmia kommentoi omilla kasvoillaan. Moni haluaa olla myös solidaarinen työnantajaa ja asiakkaitaan kohtaan.

Hoitajilla on mahdollisuus tehdä nimettömiä ilmiantoja, mutta Jokisen mukaan monet pelkäävät potkuja, jos epäkohtia tuo esiin.

– On hoitajia, jotka sanovat työnantajalle, että "tästä on kerrottava Aviin", tai muuta vastaavaa. Mutta vastapuoli on voinut uhata määräaikaisuuden loppumisella tai jopa potkuilla, kertoo Hanna Jokinen.

Hoitaja voi pelätä myös hankalaksi työntekijäksi leimaantumista. Hoitoalaa on perinteisesti pidetty kutsumusammattina, mitä se Jokisen mukaan myös on.

– Kutsumus on ammattilaisuutta. Mutta ei se sitä tarkoita, että hoitaja tekee kahden tai kolmen ihmisen työt, eikä se näy palkassa mitenkään.

Lue lisää:

Yle Uutisten artikkelit vanhustenhoidosta

Hoitajilla huoli vanhusten hoitotarpeiden huomioimisesta – "Miten tämä on voinut mennä näin päälaelleen?"

”Olen niin pettynyt kuin olla ja voi” – vanhustenhoitajat pelkäävät parannusten jäävän vähäisiksi hoivakohun laannuttua