Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä on menty Suomessa paljon eteenpäin – "järkyttävän pitkät" oikeusprosessit silti häpeäpilkku

Hiljaisuuden muurin murtaminen on tärkeää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemisessä, sanovat asiantuntijat.

seksuaalirikokset
Kerrostaloja Helsingin Laajasalossa
Helsingin poliisi epäilee 1950-luvulla syntynyttä miestä lukuisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Poliisin mukaan seksuaalirikokset ovat tapahtuneet miehen kotona Helsingin Laajasalossa, missä hän on tarjonnut nuorille alkoholia ja huumaavia lääkkeitä.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Kun epäily Helsingin Laajasalossa lapsiin kohdistuneesta rikossarjasta tuli julkisuuteen maanantaina, yksi huomiota herättävä asia tapauksessa oli aika.

64-vuotiaan miehen tekemien seksuaalirikosten sarjan epäillään alkaneen jo vuonna 2006. Kuitenkin teot alkoivat paljastua poliisille vasta alkuvuodesta 2019. Tällä hetkellä mies on vangittu epäiltynä 25 rikoksesta.

Kenen tahansa oikeustajua koettelee ajatus lapsiin kohdistuvasta rikossarjasta, joka jatkuu yli kymmenen vuotta. Valitettavasti se on kuitenkin hyväksikäyttörikoksille ominaista. Tähän on monia syitä, joista osaan pystymme vaikuttamaan.

Olen nähnyt lasten hyväksikäytöstä rikosjuttuja, joissa on oltu hovioikeudessa seitsemän vuotta sen jälkeen kun rikos on tullut ilmi.

Julia Korkman

Mitä nuorempi uhri on, sitä vaikeampi hänen on ymmärtää tapahtunutta ja sen syitä. Lapsella ei myöskään ole välttämättä sanoja, joilla hän kuvaisi hyväksikäyttöä.

Ja vaikka vastuu hyväksikäytöstä on aina tekijällä, uhri tuntee usein häpeää. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun uhrikin on tehnyt jotain luvatonta, kuten mennyt hyväksikäyttäjän asuntoon alkoholin tai huumeiden toivossa.

– Jos lapsi tai nuori ei pysty ymmärtämään, miksi hän joutui rikoksen uhriksi, hän syyttää enemmänkin itseään kuin tekijää. Ja jos hän joutuu uudestaan seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, syyllisyys kasvaa entisestään: "Miksi en kertonut ensimmäisen kerran jälkeen?" kertoo erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen Pelastakaa lapset ry:stä.

Pahan salaisuuden murtaminen on ihan valtavan tärkeää.

Nina Vaaranen-Valkonen

Vaaranen-Valkonen kertoo erään lapsena seksuaalirikoksen uhriksi joutuneen kuvanneen sitä "elämääkin suuremmaksi häpeäksi". Terapiassa potilas kuitenkin sanoi oppineensa, että häpeää hoidetaan paljastumalla.

– Hän sanoi haluavansa, että kaikki tietäisivät sen. Pahan salaisuuden paljastaminen turvallisessa suhteessa, esimerkiksi psykoterapiassa, on ihan valtavan tärkeää toipumisen kannalta, Vaaranen-Valkonen sanoo.

Valtaosa seksuaalirikosten alaikäisistä uhreista on teini-ikäisiä tyttöjä. Uhreissa on kuitenkin myös poikia, ja heidän on kansainvälisten tutkimusten mukaan vieläkin vaikeampi puhua kokemuksistaan kuin tyttöjen.

– Se voi liittyä yhteiskunnan antamaan roolitukseen, jossa tytöt ovat aina uhreja ja miehet aina tekijöitä – vaikka näin ei aina ole, miettii oikeuspsykologian dosentti, Åbo Akademin tutkija Julia Korkman.

Julia Korkman
Julia Korkman Jani Laukkanen

Entistä harvempi tapaus vaietaan

Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa on kuitenkin tultu paljon eteenpäin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten paljastamisessa. Yksi syy siihen on nimenomaan häpeän ja hiljaisuuden muurin murtaminen.

Viime vuosikymmenien aikana poliisille tehdyt ilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat yleistyneet. Järjestelmällisten lapsiuhritutkimusten mukaan hyväksikäyttötapaukset ovat kuitenkin samalla aikavälillä vähentyneet. Rautalangasta: rikoksia tapahtuu vähemmän, mutta niistä ilmoitetaan herkemmin.

– Lasten ja nuorten kanssa uskalletaan puhua seksuaalisuudesta, alastomuudesta ja kehosta enemmän kuin aikaisemmin. Myös netti on tarjonnut hyviä väyliä nuorille pohtia seksuaalisuutta, miettii Korkman kehityksen syitä.

Eräässä selvityksessä Korkman haastatteli keski-ikäisiä miehiä, jotka kertoivat joutuneensa lapsena miespuolisen papin hyväksikäyttämäksi. Miesten mukaan heillä ei tuolloin ollut edes sanoja sen kuvaamiseen, mitä oli tapahtunut. Nyt sanoja on.

Myös netti on tarjonnut hyviä väyliä nuorille pohtia seksuaalisuutta.

Julia Korkman

Nina Vaaranen-Valkonen kiittää kehityksestä myös poliisia, joka on onnistunut kouluttamaan henkilöstöään toimimaan tehokkaasti ja lasta kunnioittavasti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa selvittäessään.

– Meidän kaikkien vastuulla on, miten lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta puhutaan. Jos puhutaan, että se rikkoo koko loppuelämäksi eikä siitä voi toipua, miten oletamme että lapset ja nuoret uskaltavat kertoa siitä?

Helsingin kaupungin itäisen nuorisotyön aluepäällikkö Katri Kairimo sanoo maanantaina julkisuuteen tulleen tapauksen osoittavan, että seksuaalikasvatukseen ja -terveyteen pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Se koskee niin vanhempia, koulujen henkilökuntaa kuin nuorisotyöntekijöitä. Esimerkiksi nuorisotyön huono tavoitettavuus kesäaikaan on hänestä riski.

– Tämä on meille iso haaste. Nuorisotyön pitäisi pystyä toimimaan syys-, kevät- ja kesäkaudella.

"Tämä on meidän heikoin kohta"

Suomessa poliisi on saanut 2000-luvulla yhteensä yli 21 000 ilmoitusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapauksista on selvitetty lähes 77 prosenttia, mikä on paljon moneen muuhun rikollisuuden lajiin verrattuna.

Selvittäminen on kuitenkin työlästä. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten poliisilla oli vielä viime vuonnakin edelleen tutkittavana yli tuhat tapausta, jotka ovat tulleet poliisin tietoon kymmenen vuotta aiemmin.

Asiantuntijoiden mukaan järjestelmän suurin ongelmakohta on oikeusprosessin kesto.

– Olen nähnyt lasten hyväksikäytöstä rikosjuttuja, joissa on oltu hovioikeudessa seitsemän vuotta sen jälkeen kun rikos on tullut ilmi. Siinä on mennyt puolet lapsen elämästä, Korkman sanoo.

– Näkisin, että tämä on meidän heikoin kohta ja häpeäksi yhteiskunnalle.

Hyväksikäytön uhrille oikeuden ratkaisu voi edesauttaa toipumista. Kun oikeudenkäyntiä ja sen lopputulosta joutuu odottamaan vuosia, se on raskasta kaikille osapuolille. Tieto siitä voi jopa vaikuttaa siihen, haluavatko uhrit kertoa kokemastaan hyväksikäytöstä.

– Jos pitäisi itse aikuisena ajatella, että teen rikosilmoituksen ja siitä alkaisi 3–5 vuoden prosessi, jossa pitää koko ajan pitää mielessä itseen kohdistunut seksuaalirikos, se on aivan järkyttävän pitkä aika ja hidastaa toipumista. Kun kyse on lapsista ja nuorista, tilanne on suorastaan kestämätön. Siinä on meillä paljon tekemistä, Vaaranen-Valkonen sanoo.

Lue myös:

Mitä sanoisit, jos lapsesi tulisi kertomaan seksuaalisesta ahdistelusta? Tässä jutussa voit kokeilla – saat myös palautetta sanavalinnoistasi

Tuore tuomio valottaa, miten lapsen metsästäjä toimii verkossa: Olet kaunis ja ihana tyttö, rakastan sinua tavalla, jolla kukaan muu ei ole ennen rakastanut