Kymmenet pyöräilijät kuolevat vuosittain, vaikka turvallisuutta voitaisiin parantaa – Mikko Huoposen tytär kuoli jäätyään auton alle vuosi sitten

Liikennekuolemia voitaisiin asiantuntijoiden mukaan vähentää muutamilla yksinkertaisilla muutoksilla.

Mikko Huoponen ajaa ammatikseen autoa. Hän kertoo, että tyttären onnettomuuden jälkeen hän ei uskaltanut kuukausiin ison auton rattiin, koska pelkäsi aiheuttavansa onnettomuuden. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Oululainen Mikko Huoponen kävi viime lokakuussa mökillään tuttavan kanssa keskustelua surullisesta aiheesta. Oman lapsen kuolemasta. Nainen oli menettänyt lapsensa.

– Sanoin hänelle, että sitähän ihminen aina pelkää, että menettää oman lapsensa. Se olisi pahinta, mitä voisi sattua, Huoponen kertoo.

Noin puoli tuntia kyseisen keskustelun jälkeen Huoposen puhelin soi. Puhelimessa oli hänen kaksoisveljensä, joka kertoi, että on tapahtunut onnettomuus.

Kuorma-auto oli törmännyt Huoposen 23-vuotiaaseen tyttäreen Milka Huoposeen. Veljen ystävä, joka oli sattunut onnettomuuspaikalle, oli ilmoittanut asiasta.

Milkan kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui Oulun keskustassa lokakuussa 2018. Kuva: Mikko Huoposen kotialbumi

Huoponen soitti ystävälle ja pyysi antamaan puhelimen jollekin pelastushenkilöstöön kuuluvalle. Hän kysyi, mikä tilanne on ja vastaus oli, että en tiedä vielä, mutta pahalta näyttää.

– Halusin kuulla sen niin, että ei näytä pahalta. Ja hoin sitä päässäni: ei näytä pahalta, kaikki tulee menemään ihan hyvin, ei ole tapahtunut mitään vakavaa.

Paikalla ollut ystävä oli viimeinen ihminen, joka piti Milkaa kädestä ennen tämän kuolemaa.

– Näin jälkikäteen mietin, valmisteliko joku ylempi taho minua sen aiemman keskustelun avulla Milkan kuolemaan.

Pyöräilijöiden määrä onnettomuuksissa kuolleista lisääntynyt

Onnettomuuksissa kuolee kymmeniä pyöräilijöitä ja jalankulkijoita vuosittain. Viimeisten kymmenen vuoden aikana yhteensä yli 550. Eniten onnettomuuksia tapahtuu siellä, missä asuu eniten ihmisiäkin, eli Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla.

Satakunnan alueen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan poliisijäsen Timo Auressalmi kertoo, että vaikka liikennekuolemien määrä on viime vuosina vähentynyt, on pyöräilijöiden osuus kaikista liikenteessä kuolleista hieman kasvanut.

Tarkkaa syytä sille ei tiedetä. Auressalmi arvelee sen johtuvan ainakin osittain siitä, että pyöräilijöiden määrä on viime vuosina lisääntynyt jonkin verran.

Samaan aikaan jalankulkijoiden liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet.

"En kokenut vihaa autonkuljettajaa kohtaan"

Mikko Huoposen tyttären hengen vienyt onnettomuus tapahtui Oulun keskustassa Albertinkadun ja Isokadun risteyksessä.

Huoponen kertoo, että sekä Milkalle että kuorma-auton kuljettajalle paloivat vihreät valot. Milka ajoi pyörällä suojatien yli suoraan, kuorma-auto kääntyi suojatielle vasemmalta. Alkoholilla ei ollut osuutta onnettomuuteen.

– Milka kuoli heti onnettomuuspaikalla pään ja rinnan seudulle kohdistuneisiin vammoihin. Kuorma-auton takapyörät tulivat hänen päältään. Ei siinä paljon mitään ollut tehtävissä.

Huoponen meni sama päivänä onnettomuuspaikalle. Hän tunsi vihaa. Ja surua.

– Suurin kysymys, joka pyöri mielessä oli, miksi minulle tapahtuu näin. Mitä pahaa minä olen tehnyt, miksi minulta otettiin tytär pois?

– En kokenut vihaa autonkuljettajaa kohtaan. Koin vihaa sitä tapahtumaa ja maailmankaikkeutta kohtaan. Ja jopa itseäni kohtaan.

Tarkempia yksityiskohtia onnettomuudesta ei ole vielä annettu julkisuuteen, koska tapauksen oikeudenkäynti on vielä edessä.

Mikko Huoposen Milka-tytär jäi kuorma-auton alle suojatiellä, jota jalankulkija kuvassa ylittää. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Risteykset ovat tyypillisin paikka joutua onnettomuuteen pyöräilijänä tai jalankulkijana, kertoo Liikenneturvan Jyväskylän osaston yhteyspäällikkö Leena Piippa. Niissä seurauksetkin yleensä ovat vakavimmat, koska risteyksessä törmäys tapahtuu useimmiten auton kanssa.

Risteykset ovat vaaran paikkoja erityisesti siksi, että moni ei tiedä, kenen pitäisi väistää ja ketä.

Usein onnettomuuden taustalla on Piipan mukaan havaintovirhe, arviovirhe tai tulkintavirhe. Eli ei joko nähty toista osapuolta tai on arvioitu toisen toimivan eri tavalla kuin hän toimii. Ja jos toinen risteykseen tulija ei noudatakaan liikennesääntöjä, on sitä vaikea ennakoida.

Nuoren ihmisen kuolema pyörällä tai jalan liikkuessa ei kuitenkaan ole erityisen tyypillistä. Yleensä jalankulkija tai pyöräilijä, joka kuolee onnettomuudessa, on iäkäs, yli 65-vuotias.

– Useimmiten esimerkiksi pyöräonnettomuudet ovat sellaisia, että ihminen jostain syystä kaatuu.

Kyseessä voi olla esimerkiksi sairauskohtaus, kuljettaja on humalassa tai jonkun muun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.

Alkoholi mukana suuressa osassa onnettomuuksista

Monesti onnettomuudessa kuollut jalankulkija tai pyöräilijä on ollut humalassa: yhteensä noin viidesosassa kuolemaan johtavista onnettomuuksista. Jalankulkijoiden osalta jopa useammin, lähes neljäsosassa tapauksista.

– Se on todella iso määrä. Ja olipa syy kummassa hyvänsä – jalankulkijassa tai pyöräilijässä tai moottoriajoneuvon kuljettajassa – niin alkoholi kuitenkin heikentää toimintakykyä, Timo Auressalmi sanoo.

Sen sijaan kevyen liikenteen osallisen puhelimen käyttö tai musiikin kuuntelu liikenteessä ollessa liittyy hyvin harvoin onnettomuuksiin, joissa pyöräilijä tai jalankulkija menettää henkensä. Se on Auressalmen mukaan jopa hieman yllättävää.

– Olisin kuvitellut, että se saattaisi vaikuttaa enemmän. Mutta ehkä ne, jotka kuuntelevat musiikkia, ovat nuorta väkeä, joilla pää pyörii paremmin liikenteessä ja jotka tekevät havaintoja muilla aisteillaan.

Kuolemia voitaisiin ehkäistä nykyistä paremmin

Vaikka pyöräilijöiden kuolemaan johtavien onnettomuuksien määrä on junnannut samoissa lukemissa jo vuosikymmenen, niitä olisi kuitenkin mahdollista vähentää haastateltujen asiantuntijoiden mukaan entisestään.

Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistisen mukaan erityisesti risteyksien turvallisuutta pitäisi parantaa.

– Siinä meillä on vielä Suomessa todella paljon tehtävää.

Timo Auressalmi on samaa mieltä. Liikenneympäristön rakentamisessa ja suunnittelussa pitäisi hänen mielestään kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kevyeen liikenteeseen.

Hänen mukaansa kaupunkeihin olisi hyvä rakentaa enemmän korotettuja suojateitä, jotka pakottaisivat autot hiljentämään. Lisäksi leveämmille väylille tarvittaisiin keskisaarekkeita, jottei koko ajorataa tarvitsisi ylittää yhteen putkeen. Risteysalueilta olisi myös hyvä poistaa kaikki näköesteet, kuten kasvillisuus.

Pyöräliiton Matti Koistisen mukaan punaiseksi maalatut pyöräbaanat ovat yksi keino parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta. "Ne viestivät, että siinä liikkuu pyöräilijöitä enemmän ja kiinnittävät muiden tielläliikkujien huomion", Koistinen sanoo. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Molemmat, sekä Koistinen että Auressalmi peräänkuuluttavat nopeusrajoitusten laskemista taajamissa. Heidän mielestään sillä ehkäistäisiin tehokkaasti niin kuolemaan johtavia onnettomuuksia kuin kaikkia muitakin onnettomuuksia.

Autolla ajaja ehtii reagoida ja havainnoida ympäristöään huomattavasti paremmin, jos hän ajaa kolmeakymppiä, verrattuna siihen, jos hän ajaisi viittäkymppiä.

Mikko Huoponen kertoo, että oman tyttären kuolema onnettomuudessa on muuttanut hänen omaa liikennekäyttäytymistään. Hänestä on tullut aiempaa varovaisempi, etenkin autolla kääntyessä.

Huoponen ajaa itse ammatikseen autoa. Mies kertoo, että meni monta kuukautta ennen kuin hän pystyi onnettomuuden jälkeen ajamaan isommalla autolla. Hänelle tuli auton ratissa pelkotiloja ja paniikkikohtauksia.

– Pelkäsin, että aiheuttaisin itse onnettomuuden.

Moni pyöräilijä ei tiedä väistämissääntöjä

Liikenneturvallisuudesta huolehtimista ei voida kuitenkaan täysin vyöryttää liikennesuunnittelijoiden tai moottoriajoneuvon kuljettajien vastuulle. Myös pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla on oma vastuunsa turvallisuuden takaamiseksi liikenteessä.

Pyöräliiton Matti Koistisen mukaan tärkein asia on ajokunto. Hän kertoo, että yksinään sellaisissa onnettomuuksissa, joissa pyöräilijä jostain syystä kaatuu ja sen seurauksena kuolee, kolmasosa on ollut päihtyneenä.

– Jokaisen pyörällä liikkeessä olevan kesän terassikaudella kannattaisi muistaa: jos on tullut vähän otettua, kannattaa ottaa taksi alle, kun lähtee kotiin, eikä sitä fillaria.

Toinen tärkeä asia on liikennesäännöt. Moni pyöräilijä ei Timo Auressalmen mukaan tiedä väistämissääntöjä.

Pyöräilijä ei ole etuajo-oikeutettu tullessaan suojatielle lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta. Pyöräilijän ei esimerkiksi tarvitse väistää autoa silloin, kun autoilijalla on kärkikolmio tai stop-merkki. Eikä silloin, kun pyöräilijä on ajamassa suoraan, mutta autoilija on kääntymässä.

– Myös kypärän käyttö, huomioliivit ja heijastavat materiaalit edesauttavat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden havaittavuutta ja sitä kautta pienentävät riskiä joutua onnettomuuteen.

Viimeinen matka

Aina, kun Mikko Huoponen saapuu Oulun keskustaan, hän menee onnettomuuspaikalle. Tai ainakin ajaa sen ohi. Se on hänen mukaansa osa surutyötä.

Osa surutyötä oli myös Milkan valmisteleminen viimeiselle matkalleen. Laitetut kynnet ja ripset olivat Huoposen mukaan Milkalle tärkeä asia. Siksi mies pyysi sukulaista laittamaan ne tyttärelle. Ja meikkaamaan kasvot. Huoponen itse harjasi tyttärensä hiukset ja valikoi vaatteet.

– Halusin laittaa tyttäreni nätiksi. Se oli henkisesti äärettömän raskasta, mutta myös lohdullista. En halunnut, että kukaan muu tekee sitä. Halusin itse saatella lapseni hautaan.

Milkalle jäi kaksi siskoa ja kaksi velipuolta. Heistä Huoponen on kantanut onnettomuuden jälkeen enemmän huolta.

Mies kertoo, että käy teini-ikäisten lastensa kanssa usein läpi liikennesääntöjä. Heidän perheessään on arkipäivää kehottaa varovaisuuteen liikenteessä.

– Pelottaa, että heille tapahtuisi jotain samanlaista kuin Milkalle.

Oletko sinä kokenut turvattomuutta tai läheltä piti tilanteita pyörällä kulkiessasi? Keskustele aiheesta klo 22.00 saakka!

Juttua korjattu 9.8.2019 klo 11.12: Jutussa Timo Auressalmi esiteltiin jutussa aiemmin virheellisesti Onnettomuustietokeskuksen edustajana. Hän on Satakunnan alueen liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan poliisijäsen. Onnettomuustietoinstituutti organisoi Satakunnan tutkijalautakunnan toiminnan ja huolehtii tutkijalautakuntien keräämistä tiedoista.

Lue myös: