Saana-tunturille graniittiportaat ja Luostolle rappuset raudasta – "Toivottavasti kestävät seuraavat sata vuotta"

Ukko-Luosto saa 340-metriset teräsrunkoiset portaat lahonneiden puuportaiden tilalle.

Metsähallitus
maisema Luostolta itään
Ukko-Luosto on Luosto-tuntureiden korkein huippu, jonka rinteen peittävät pikkukivet tekevät siitä hankalan kiivetä. Pyhä-Luoston kansallispuistossa kävi viime vuonna yli 170 000 retkeilijää.Annu Passoja / Yle

Teräsrunkoa hitsaavan Metsähallituksen luontovalvoja Aarne Harjun työmaalta avautuu avara maisema. Silmä kantaa kymmenien kilometrin päähän Pyhätunturille ja vielä kauemmaksikin.

Kipuaminen työmaalle Ukko-Luoston ylärinteelle nostaa hien pintaan, vaikka heinäkuun toiseksi viimeisen päivän sää muuten vaatii pipoa ja kerrospukeutumista.

– Täällä ollaan irtokivien päällä, että tosi varovasti pitää suunnitella, mihin jalkansa laittaa ettei vyöry tuonne alas, Harju sanoo.

Sen verran vaivalloinen urakka on käsillä, että Harju toivoo porrasurakan olevan uransa viimeinen.

– Olen minä puusta rakentanut monet portaat ja ne on pitänyt aina kymmenen, viidentoista vuoden välein uusia. Toivottavasti nämä rautaportaat kestävät seuraavat sata vuotta.

portaat Luosto
Aarne Harjun (edessä), Matiss Blazman ja Janni Tuomisen työmaalle ei ohikulkija eksy. Maakotka käy silloin tällöin seuraamassa työn edistymistä.Annu Passoja / Yle

Tunturin rinteille lennätettiin toukokuussa helikopterilla teräsritilää 600 kilon paketeissa ja nyt niistä rakennetaan portaita parinkymmenen metrin päivävauhtia. Askelman pinta on puuta, koska teräsristikko on huomattu hankalaksi koiran tassutella.

Ukko-Luoston 340-metriset portaat valmistuvat näillä näkymin lokakuussa.

Lahoavat puuaskelmat vaihdetaan aikoinaan, mikä on tietysti verrattomasti helpompaa kuin koko portaiden purku ja uusien rakentaminen.

90-luvulla työllisyyttä hoidettiin rakentamalla taukopaikkoja

Samalla kun Ukko-Luosto saa 200 000 euron portaat, kymmeniä laavuja, nuotiopaikkoja ja lintutorneja puretaan eri puolilla Suomea. Metsähallituksella ei ole varaa ylläpitää läheskään kaikkia kohteitaan, ja vähimmällä käytöllä olevat joko puretaan tai annetaan yhdistysten, kuntien tai yksityisten ylläpidettäväksi. Metsähallitus aikoo valtakunnallisesti luopua noin viidenneksestä taukopaikoista, Lapissa osuus on vielä suurempi.

Yksin Peräpohjolan puistoalueella eteläisessä ja keskisessä Lapissa on satoja taukopaikkoja.

– Silloin 1990-luvun alussa Metsähallituksella oli velvoite työllistää porukkaa. Töissä oli isoja määriä työttömiä ja heillä teetettiin erilaisia rakenteita ympäri maakuntaa. Sellaisia pieniä yksittäisiä kohteita, kertoo Peräpohjolan alueesta vastaava Metsähallituksen Luontopalveluiden kenttäpäällikkö Olli Vainio.

Hän arvelee, että ylläpidon vaatimaa rahaa ja aikaa ei tuolloin laskettu.

Tilanne on muuttunut ja eikä pieni kenttätiimi nykyään ehdi joka paikkaan polttopuita hakkaamaan ja vessoja tyhjentämään.

Olli Vainio
Kenttäpäällikkö Olli Vainio kertoo selvittäneensä myös mahdollisuuksia Nepalin sherpojen palkkaamiseen porrastyömaalle. Sherpat ovat rakentaneet kiviportaita esimerkiksi Ruotsin Kebnekaiselle.Annu Passoja / Yle

Viime vuosien aikana parikymmentä kohdetta on Peräpohjolan alueella purettu ja saman verran siirretty muiden hoidettavaksi. Esimerkiksi Pellon kunta on ottanut vastuulleen Hirvaskosken laavun. Vainion käsissä on vielä puolen sataa kohdetta, joista pitäisi päästä eroon tavalla tai toisella. Sellaisia ovat esimerkiksi Luolajärven laavu Simossa ja kahdeksan Kairijoen taukopaikkaa Savukoskella.

– Nyt mietitään tosi tarkkaan, mitkä ovat ne alueet joista pidetään huolta, Vainio toteaa.

Huolta pidetään edelleen myös monista syrjäisistä taukopaikoista, mutta pääasiassa satsataan suosituimpiin retkeilyreitteihin. Pyhä-Luoston kansallispuisto kuuluu niihin yli 170 000:lla vuosittaisella kävijällään.

Myös suosittu Saana-tunturi saa kesän aikana graniitista tehdyt portaat huonokuntoisena purettujen puuportaiden tilalle. Saanan huipulla vierailee noin 25 000 henkilöä vuodessa.

"Sinnikkyydellä pääsee melkein joka paikkaan"

Luostolla perheensä kanssa retkeilevä järvenpääläinen Toni Kyösti pärjäisi ilman portaitakin ja huipulle hän vakuuttaa pääsevänsä, vaikka rappusia ei olisikaan.

– Totta kai, ei siinä mitään. Vähän vaan sinnikkyyttä niin kyllähän melkein joka paikkaan pääsee. Itse en portaita kaipaa, mutta monille muille se antaa mahdollisuuden tulla katsomaan näitä hienoja maisemia.

Suomessa etenkin päiväkohteiden helppoutta ja turvallisuutta mietitään enemmän kuin useimmissa maissa. Esimerkiksi Norjassa retkeilijöiden reittejä ei ole tavattu tasoittaa rappusilla. Norjan lomalta juuri palannut kenttäpäällikkö Olli Vainio kuvaa reittejä vaikeakulkuisiksi ja huonosti merkityiksi.

– Kyllähän täällä on pöytä katettuna, Vainio vertaa Norjan kokemuksia suomalaisretkeilijöiden olosuhteisiin.

Ukko-Luoston portaiden rakentajat lounastauolla.
Lounastauolla laskeudutaan Ukko-Luoston juurelle.Annu Passoja / Yle

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Lapissa korjataan nyt vain muutamia suojelualueiden reittejä – Metsähallitukselle luvattu tulevaisuudessa lisärahoitusta kunnostuksiin Saanan uusien portaiden materiaalit viedään tunturiin