Muistatko legendaarisen Tirran nakkarin? Grillinpitäjä on nähnyt Loviisankadun rappion ja tähtiloiston

Lahden Loviisankadulla on nähty maan kirkkaimmat näyttelijätähdet, kuumimmat artistit ja nuhjuisimmat laitapuolen kulkijat.

kaupunkikulttuuri
Stip tease -valomainos Tirra-ravintolan seinällä
Marjo Pirilä/Yle

Marja Hokkanen katsoo haikeana kadun puolelta Loviisankatu kahdeksaa. Siitäkin huolimatta, että Hokkanen joutui usein todistamaan kadun synkempää puolta, pahoinpitelyitä, henkirikoksia ja surullisia ihmiskohtaloita.

Hän seurasi lähes kaksikymmentä vuotta pahamaineisen lahtelaiskorttelin elämää nakkikioskin ikkunasta. Marjan grilli, "Grilli-Manix", tunnetaan paremmin Tirran tai Torven grillinä läheisten kapakoiden mukaan.

– Tässä oli mun elämää kuusitoista vuotta. Vieläkin alkaa itkettää, kun luovuin tästä.

Hokkanen kertoo suoraan myös ikävistä muistoista.

– Kerran kiinnitin huomioni naiseen, joka istui tuossa rappusilla. Hänet oli ilmeisesti heitetty ulos Tirrasta ja hän istui ja vääntelehti tuossa huonovointisen näköisenä. Laitoin nakkarin luukut kiinni ja menin katsomaan.

Nainen piteli vatsaansa ja pian Hokkanen huomasi, että naiselta valui lapsivedet kadulle. Hokkanen hälytti ambulanssin, joka ei halunnut ottaa humalaista naista kyytiinsä. Lopulta nainen sai taksikyydin sairaalaan.

Myöhemmin nainen kertoi Marjalle synnyttäneensä kuolleen lapsen.

– Hänellä ei ollut kaikki ihan kunnossa. Eihän normaali ihminen mene juomaan umpikänniä tuollaisessa tilassa.

Marja Hokkanen seisoo Loviisankadulla paikassa, jossa hänen omistamassa grilli sijaitsi.
Marja Hokkanen näki omistamansa grillin ikkunasta Loviisankadun laitapuolta.Marjo Pirilä / Yle

Hokkasella on myös paljon hyviä muistoja Loviisankadulta. Monet Tirran ja Torven asiakkaat tulivat vuosien varrella Marjalle tutuiksi, ja tutut asiakkaat pitivät myös Marjan puolia tiukoissa tilanteissa.

– Olin antanut eräälle taideopiskelijalle luvan maalata kioskini seinät. Kun hän oli maalamassa, kävi vakioasiakkaani hänen kimppuunsa: "Et sotke Marjan kioskia".

Kaikkiaan Marja Hokkanen seurasi grillin ikkunasta Loviisankadun elämää kymmenen vuotta. Ensin palkollisena ja pian omassa yrityksessään. Kymmenessä vuodessa kadulla tapahtui iso muutos.

– 80-luvulla oli vielä työpaikkoja. Ihmisillä oli rahaa laittaa syömiseen ja juomiseen. Tirraan ja Torveen oli pitkät jonot. Ihmiset tulivat Asko-Upon tehtailta työpäivän päätteeksi ottamaan kaljan ja lukemaan päivän lehden. Ja illalla, kun strippari alkoi esiintyä, tultiin katsomaan sitä.

Torvi ja Tirra
Tirra ja Torvi sijaitsevat Lahden rautatiesaseman läheisyydessä, Loviisankatu 8:ssa. Meeri Niinistö / Yle

1990-luvulla kaikki muuttui: kadulle ilmestyivät lapset

1990-luvun laman jälkeen meno muuttui. Jonoja ei enää ollut, vakiporukka oli vanhentunut ja kulki rollaattoreilla Tirraan. Nuoret olivat tulleet kadulle ja päihteiden käyttö oli paljon rajumpaa.

– Tässä alkoi pyöriä syrjäytyneitä nuoria, jotka eivät olleet koulussa tai töissä.

Marja ei yllättynyt, sillä jo aiemmin oli näkyvissä mitä tuleman pitää. Kun naiset alkoivat viihtyä baarissa, kadulle ilmestyivät myös lapset.

– Kun miehet kävivät täällä, sen jotenkin ymmärsi, mutta kun kuvioihin tulivat naiset, ilmestyivät lapset kadulle odottamaan äitejään ja ruokarahaa.

Kettingit Torvessa
Torven sisustus on nähtävyys. Kettingit ovat kolisseet Torvessa vuosikausia.Marjo Pirilä /Yle

Marja Hokkanen kertoo muistojaan Tapani Ripatin ja työryhmän kirjassa Loviisankatu 8, joka julkaistiin elokuun alussa.

Kapakoiden kunniakas historia: "Täällä kokoontui yksi heimo"

Tirra oli pahimmillaan "kuoleman odotushuone", jossa virtsan ja oksennuksen haju vuorottelivat. Sillä on kuitenkin kunniakas perinne lahtelaisena kulttuuriravintola. Tirra toimi aiemmin laadukkaana teatteriravintolana viereiselle Pikkuteatterille, jossa on näytelty yhtäjaksoisesti 1900-luvun alkupuolelta lähtien.

Toimittaja Tapani Ripatti työryhmineen on sukeltanut koko korttelin historiaan ja löytänyt sieltä Lahden kaupunkikulttuurin syntyjuuret.

– Kun Lahti sai kaupunkioikeudet, oli mahdollista perustaa kirjapaino. Kirjapainon omistaja halusi hienon julkisivun toiminnalleen, ja niin rakennettiin Loviisankatu kahdeksan jugendrakennus vuonna 1911, kertoo Ripatti.

Pikkuteatterissa esiintyivät monet tähdet, oopperat ja teatteriseurueet Helsingistä ja Viipurista. Rakennus tuhoutui osin talvisodan pommituksissa, mutta talossa on säilynyt yhä paljon alkuperäistä. Teatterista on välitön yhteys Tirraan ja aikoinaan näyttelijät livahtivatkin näyttämön takaa ravintolan puolelle.

Nykyisessä työpaikassani on akateemisesti koulutettua väkeä, mutta ei siellä ole sellaista lojaalisuutta, empaattisuutta eikä sympaattisuutta, mikä näillä kadunkulkijoilla oli luonnostaan.

Marja Hokkanen

Tirrassa ja Torvessa oli aluksi valkoiset pöytäliinat ja ruokatarjoilu. Pikkuhiljaa kaikesta hienostelusta luovuttiin ja myöhemmin etenkin Torvi tuli tunnetuksi tahallisen tylystä palvelustaan. Tirra ja Torvi ovat vetäneet puoleensa syrjäytyneiden lisäksi etenkin taideopiskelijoita.

–Täällä on käynyt kulttuurin tekijöitä, kokijoita ja ihailijoita punkkareista drum and bass dj:hin asti, kertoo Tapani Ripatti.

Muotoiluinstituutin opiskelijat ottivat paikan omakseen. Myös Kansanopiston teatterilinjalaiset ovat viihtyneet rosoisissa kapakoissa. Kun opiskelijoilla ei ollut rahaa ostaa olutta, he myivät piirustuksiaan Torvessa.

– Jotkut ovat sanoneet, että täällä kokoontui yksi heimo. Jos koulussa oli kiusattu tai he olivat yksinäisiä, he kokivat, että täällä heidät hyväksyttiin sellaisenaan. Joku sanoi, että tämä on soiva tilataideteos, mutta yhtä hyvin tämä voisi olla lausuva tilataideteos tai maalaava tilataideteos, sanoo Ripatti.

kaupungin äänet lahti
Tirrassa soi edelleen live-musiikki. Elokuun alussa Lahdessa järjestettiin Kaupungin äänet -festivaali, ja Tirran lavalle nousi Pasa. Juha Heikanen / Yle

Marja Hokkanen näkee kaikki ihmiset samanarvoisena. Joitakin elämä vain on kohdellut kovemmin.

Toisaalta hän näki kadulla myös sellaista sydämellisyyttä toista ihmistä kohtaan, jota "paremmissa piireissä" ei välttämättä näe.

– Nykyisessä työpaikassani on akateemisesti koulutettua väkeä, mutta ei siellä ole sellaista lojaalisuutta, empaattisuutta eikä sympaattisuutta, mikä näillä kadunkulkijoilla oli luonnostaan.

Kuuntele haastattelu Areenasta: Kertomuksia Loviisankadulta

Kuuntele: Pikkuteatterin entinen valo- ja äänimies Arto Vuorinen esittelee jugendtalon aarteita