"Tubettajista tykätään, koska meidät tunnetaan" – Tubettaja Mmiisas perää persoonia myös perinteiseen mediaan, katso Päivän Pointti -keskustelu videolta

Tubettajat Mmiisas, Herbalisti ja Soikku kohtasivat kolmen suuren median päätoimittajat Ylen Pointti-festivaalilla Helsingissä.

Pointti-kaupunkifestivaali
Tubettajat haastavat päätoimittajat
Tubettajat haastavat päätoimittajat

Helsingin keskustassa, yhä uutuuttaan kiiltävän pääkirjasto Oodin edustalla, vietetään jo toista päivää Pointti-kaupunkifestivaalia. Festivaaliin kuuluu Päivän Pointti -niminen keskustelu, jossa tänään puhuttiin median murroksesta. Tubettajien kanssa asiaa puntaroivat Yle Uutisten päätoimittaja Jouko Jokinen, Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi sekä Iltalehden päätoimittaja Erja Yläjärvi.

Kekustelun juontajat, Yle Kioskista tuttu Emma Karasjoki ja uutisjuontaja Matti Rönkä, kertoivat alkuun tubettajien tilaajamääristä. Soikulla eli Sonja Hämäläisellä niitä on yli 200 000, Herbalistilla eli Juuso Karikuusella 300 000 kun taas Suomen suosituinta tubettajaa MMiisasia eli Miisa Rotola-Pukkilaa seuraa 400 000 tilaajaa.

Päätoimittajien mielestä tilaajia ei voi suoraan verrata lehtien tai Ylen lukija- ja katsojalukuihin, mutta luvut panevat pohtimaan, miten perinteinen media tavoittaa nuoria.

– Uudesta polvesta kasvaa uusia tarinankerrontatyylejä, joita kaikki seuraavat, kertoo päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän kehottaa ajattelemaan ajassa taaksepäin, vaikkapa Hesarin Nyt-liitettä. Se oli aikoinaan vallankumouksellinen ja uusi media. Nyt osa sen kerrontatavoista on uinut perinteisen median käyttöön.

– Samalla tavalla tubettajien tavoista kertoa tulee ennen pitkää mainstreamia.

Yle Uutisten päätoimittaja Jouko Jokinen sanoo, että Ylellä on käytössään monta erilaista kanavaa, joissa on runsaasti erilaisia ilmaisumuotoja. Hänen mielestään tubettajilla on kuitenkin paljon annettavaa.

– Esimerkiksi rentous. Nytkin jännittää niin kauheasti, nauraa Jokinen.

Iltalehden päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan tubettajat ovat iltapäivälehdille myös jotain muuta kuin median uudistajia.

– Meidän näkökulmastamme tubettajat ovat myös julkkiksia, joita seurataan. Tubettaminen on ollut olemassa jo jonkin aikaa ja se on ilmiö, josta iltapäivälehdet kertovat, Yläjärvi sanoo.

Jos tubettaja itkee, kenen on vastuu?

Tubettajien vastuu omista videoistaan kiinnosti sekä päätoimittajia että yleisöä. Kaikki kolme kertoivat toimintansa ytimen olevan siinä, mikä on henkilökohtaisesti tärkeää. Vastuu tilaajista kasvaa ajan myötä.

Herbalisti kertoo katsojien huomaavan pienetkin asiat. Hänen käsivarttaan oli kerran raapinut kissa ja joku seuraajista huolestui tubettajan viillelleen itseään.

– Tein sitten videon viiltelystä ja moni sai siitä tukea ja turvaa. Tässä jotenkin konkretisoitui, miten paljon vaikutusta videoilla voi olla, Herbalisti tuumii.

Hän katsoo kuitenkin pääasiassa olevansa viihdyttäjä.

– Mun taiteeni on videoiden tekeminen. Teen kaiken alusta loppuun itse ja se on mun juttu.

Myös Soikku ja Mmiisas kokevat tubettamisen lähtevän täysin omasta persoonasta ja kiinnostuksen kohteista. He tiedostavat olevansa suurennuslasin alla.

– Olen ehkä nuoremmille roolimalli ja samanikäisille vertaistuki, Mmiisas sanoo.

– Itse koen positiivisuuden olevan mun videoiden tärkein anti, Soikku kertoo.

Kuka välittää tietoa ja mitä se on?

Matti Rönkä kääntyy päätoimittajien puoleen ja kysyy, kenen vastuulla on tiedonvälittäminen. Jos nuoret eivät seuraa perinteistä mediaa, pitäisikö vastuun olla vaikkapa tubettajilla.

Kaius Niemen mukaan yhteiskunnan pitää pitää huolta siitä, että nuoret ovat mukana ylipäänsä kaikilla elämänaloilla. Jos tubettajat vastaavat tunnepuolesta, voivat perinteiset mediat tarjota punnittua tietoa ja nämä kaksi risteävät luontevasti.

Iltasanomien Yläjärven mielestä on tärkeää katsoa, kuka tässä yhteiskunnassa saa äänensä kuuluviin. Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että naiset pitää saada ääneen.

– Huomaan, että nuorten asioita kertoo usein poliisi. Tai voi se olla myös rehtori tai terveydenhoitaja. Nuorten pitäisi päästä paljon enemmän itse ääneen mediassa. Miksi haetaan aina joku aikuinen kommentoimaan, Yläjärvi pohtii.

Ylen Jokinen on huomannut, että nykyinen nuorten sukupolvi on edellistä aktiivisempi ja valveutuneempi. Heitä kiinnostavat monet asiat, kuten ilmastonmuutos ja sen vaikutukset.

Sekä tubettajat että päätoimittajat rypistävät otsaansa ajattelulle, jossa puhutaan nuorista yhtenäisenä joukkona. Kaikkia nuoria ei voi tavoittaa samoilla jutuilla ja keinoilla.

Persoonat esiin myös tiedotusvälineissä

Mmiisaksen mielestä perinteiset mediat voivat tuntua nuorista etäisiltä

– Teidän pitäisi nostaa kasvoja, että katsojat ja lukijat tuntisivat persoonan. Vähän niin kuin Yle Kioski tekee. Meistä tubettajista tykätään, koska meidät tunnetaan. Me ollaan ihmisiä ja meillä on kasvot. Siksi meihin luotetaan.

Suurten medioiden edustajat eivät silti koe oloaan uhatuiksi. Myös mediamaailma uudistuu. Kaius Niemi muistuttaa, että Hesari täyttää pian 100 vuotta. Ja, jos tuntuu siltä, että se on ollut aina sitä yhtä ja samaa, kannattaa lukea vaikkapa lehtiä 1980-luvulta.

Erja Ylätalo pohtii, missä media mahtaa sijaita vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä. Nyt tuntuu siltä, että koko maailma on kännykässä. Vielä 20 vuotta sitten niin ei ollut, joten varmaan pian taas on tulossa muutos, jota teknologia osaltaa jouduttaa.

Kuka maksaa tubettajalle?

Matti Rönkä muistuttaa, että tubettajilla on kaupallisia yhteistyökumppaneita, joista tilaajat eivät välttämättä tiedä. Onko se uhka?

Päätoimittajat tuntuvat luottavan suomalaisiin tubettajiin. Tubettajat itsekin kokevat olevansa valtavan sosiaalisen paineen alla. Jos ylilyöntejä tulisi, yleisö huomaisi kyllä.

Soikku pohtii, että ei enää lähtisi mukaan muutamiin kaupallisiin yhteistyökuvioihin, joihin joskus on tullut sorruttua.

Turvallisuudentunteeseen ei kannata kuitenkaan jäädä lillumaan. Valeuutiset ja valevideot ovat jo arkipäivää. Ja kaupallinen vaikuttaminen kulkee siinä mukana.

– Uhkana voi olla vaikka se, että jokin valtio halua vaikuttaa tubettajan kautta, jakaa omaa agendaansa ja on valmis maksamaan siitä, muistuttaa Jokinen.

Yläjärven mielestä myös media voi joutua valeuutisten uhriksi. Tai mediaa voidaan käyttää hyväksi laittomasti. Jouko Jokinen kertoo tapauksesta, jossa Matti Röngän naamalla markkinoitiin kryptovaluuttaa. Mitä vain voi feikata ja se tuntuu pelottavalta.

– Yle ei julkaise mitään Youtubessa, sillä alusta on vähän epävarma. Vaikka onhan se todella kätevä, Jokinen sanoo.

Päätoimittajille Suomi ja sen mediamaailma näyttäytyy paitsi sivistysvaltiona, myös aika lailla kahtiajakautuneena.

– Noin viisi vuotta sitten ilmaantui joukko, jonka mielestä meillä on aina jokin agenda mielessä. He ovat ihmisiä, jotka keskustelevat omilla foorumeillaan ja suhtautuvat epäluuloisesti mediaan.

Jokisen mielestä Ylen tehtävä on rakentaa siltaa näiden kahden maailman välille.

Hyvän video ei synny menestyksen perässä juoksemalla

Tubettajat pohtivat vielä, miten pärjätä tubettajana. Omana itsenään pitää esiintyä, rajat oman elämän ja tube-elämän välillä kannattaa vetää ja rahankiilto silmässä ei tule hyvää jälkeä. Vastuukysymys nousee esille jälleen.

– Seuraajiin pitää rakentaa luottamus. En voi heitellä mitään. Jos sanon vaikka, että olen keksinyt polkupyörän, joku senkin uskoo, nauraa Mmiisas.

– En ehkä aina ole tsekannut kaikkia faktoja, mutta en myöskään missään nimessä halua itselleni sellaista mainetta, että puhun mitä vain, Soikku pohtii.

Herbalistinkin mielestä tubettajan pitää olla perillä siitä, mitä puhuu.

– Ainahan voi korjata virheet, mutta korjaus ei välttämättä tavoita kaikkia.

Jos päättää ryhtyä menestyneeksi tubettajaksi, lähtökohta on aika huono. Pää kylmänä ja sydän lämpimänä kiteyttää konkari Matti Rönkä.