"Uskaltaakohan niitä tunteja edes laskea" – 20 Whatsapp-ryhmää ja yli 20 viikkotuntia kentän laidalla eli erään kolmen lapsen futisvanhemman elämä

Perheenisä ja valmentaja Timo Kotilainen laskee, että lasten jalkapalloharrastus vie häneltä vähintään 10-20 tuntia viikossa, keväisin vielä enemmän. Töihin hän on ryhtynyt menemään jo aamuseitsemäksi, että ehtii iltapäiväksi kentälle.

Jalkapallovanhemmat
Timo Kotilainen valmentaa juniorijoukkuetta Tampereella Pirkkahallin kentällä.
Timo Kotilainen valmentaa juniorijoukkuetta Tampereella Pirkkahallin kentällä. Saara Tuominen

Teksti: Mari Uusivirta

Ensimmäiset junnut ovat Pirkkahallin kentällä yli puoli tuntia etukäteen. Autolastillinen kerrallaan nurmelle purkautuu lisää lapsia ja heidän mukanaan vanhempia. Pian alkavat tamperelaisen jalkapalloseura Ilveksen 2011 syntyneiden poikien edustusjoukkueen harjoitukset.

Neljä isävalmentajaa kokoontuu ennen harjoitusten alkua keskelle kenttää kuulemaan päävalmentajan sanaa ja suunnitelmia. Yhteensä heidän valmennettavanaan on 47 pelaajaa, tänään paikalle tulee kolmisenkymmentä. Isävalmentajia on kaikkiaan neljätoista.

Yksi heistä on Timo Kotilainen. Tänä kesäkuisena alkuiltana hän kiiruhti kentälle suoraan töistä, vaimon kyydillä. Kotilaisten kaikki kolme lasta harrastavat jalkapalloa.

Eilen julkaistun Ylen teettämän kyselyn mukaan vanhemmilta kuluu lasten harrastuksiin reilut 5 tuntia viikossa. Kyselyn tuloksista kerrotaan tässä.

Perheen kuopus Lauri, 8, ilmestyy paikalle vähän ennen tasaa kavereidensa kanssa. Hänen kyydistään on sovittu joukkueen kyytiryhmässä. Ryhmä perustettiin Kotilaisen ehdotuksesta.

Kun joukkue syksyllä aloitti, eivät pelaajat tunteneet toisiaan. He asuivat eri puolilla Tamperetta ja naapurikuntia.

Vanhemmilta kysyttiin lupa, ja lapset sijoitettiin kartalle. Samalla suunnalla olevat tulevat harkkoihin yhteisillä kyydeillä, ja jokainen tietää, mistä löytyy pelikaveri harkkojen ulkopuolella. Pihapeleistä Laurikin tulee.

Lukuisia viestiryhmiä, kehityslistoja harjoitusten jälkeen

Kyytiryhmä ei ole ainoa Whatsapp-keskustelu, joka Kotilaisen taskussa pirisee. Hän alkaa pyynnöstä laskea jalkapalloviestintään tehtyjä Whatsapp-ryhmiä. Pian määräksi selviää kaksikymmentä.

Myös Drive-dokumentit ovat kovassa käytössä Ilveksen vanhempien arjessa.

Isävalmentajat saavat Turuselta aina harjoituksia edeltävänä iltana Whatsapp-ryhmään ja Google Drive -kansioon pitkän listan harjoitusten kulusta. Se sisältää harjoitteet, aikataulut ja henkilökohtaiset kehityskohteet.

Tiedosto on monen sivun mittainen, ja se pitää opiskella ennen harkkoja.

Isävalmentajat kirjoittavat itse jokaisen pelin jälkeen Turuselle raportin pelaajien suorituksista. Siten Turunen voi suunnitella, mitä kenenkin pitää treenata lisää.

Raportin kirjoittamiseen vie muutaman tunnin pelireissun päälle.

Leinolan kentälle Kotilainen perusti kenttävastaavaksi ryhdyttyään oman Google-kalenterin. Se on kaikkien nähtävillä ja sen avulla kentälle saatiin järjestettyä 23 joukkueen harjoitukset viitenä päivänä viikossa.

Parhaimmillaan kentällä treenaa yhtä aikaa yli sata pelaajaa. Jos kalenteri näyttää tyhjää, kuka tahansa saa mennä potkimaan.

Iltaharjoituksia viidesti viikossa ja päälle itsenäinen harjoittelu

Pian koko joukkue on kasassa kentällä.

Pihapelien lisäksi kahdeksanvuotias Lauri on tyypillisen kesäpäivän tapaan vetänyt aamutreenit ja vapaaehtoiset maalivahtitreenit. Iltaharjoituksia on viisi kertaa viikossa ja kaiken yhteisen päälle tulevat omatoimiset harjoittelut.

Joukkueen pelikausi kestää 11 kuukautta. Pelaajilla peleihin menee suunnilleen joka toinen viikko yksi ilta, koska kaikki eivät pelaa kaikissa peleissä.

Futisfaijan viikkorytmi ei lasten, tai "tulevien Veikkausliiga-pelaajien", vauhdille kalpene.

– Uskaltaakohan niitä tunteja edes laskea, Kotilainen sanoo nauraen, mutta laskee kuitenkin.

Keväällä, ennen pelikauden alkua, Kotilainen vietti kentällä viikon jokaisen illan.

Futis-Liigan joukkueiden kanssa yhteensä parikymmentä tuntia.

Laurin joukkueen kanssa kuutisen tuntia.

Siihen sitten päälle pelit: yhdeksän tuntia viikossa.

Siitä voi laskea.

Kotilainen päätyy siihen, että futis vie 10-20 tuntia viikossa, vähän vuodenajan mukaan vaihdellen. Keväällä varmasti enemmän. Tosin tähän laskukaavaan ei kuulu kaikki kentän ulkopuolella tehtävä vapaaehtoistyö.

– Kyllä tätä täytyy harrastaa, Kotilainen sanoo ja nauraa.

Harrastuksen lisäksi täytyy käydä oikeissa töissä. Niihin Kotilainen on ruvennut menemään aamuseitsemäksi, että ehtii iltapäiväksi kentälle.

Isä valmentaa kahta joukkuetta ja vastuita on muitakin

Kuuluu vihellys.

– Jättäkää pullot vielä tähän! Kotilainen ohjeistaa lämmittelemään säntääviä futaajia.

– Nopeasti tuonne noin! Jos on viimeinen, joutuu juoksemaan.

Harkkojen alku on tärkeä. Jos se menee härdelliksi, on kallisarvoisesta harjoitusajasta helposti iso osa hukattu. Futis-Liigassa alku on vieläkin tärkeämpi, koska harjoitusaika on edustusjoukkuetta lyhyempi.

Perheen muut lapset, 11-vuotias Konsta ja 13-vuotias Emilia, pelaavat Ilveksen korttelisarjassa, Futis-Liigassa. Siinä pelaa kesäisin yli 3000 pelaajaa. Talvella harjoituksissa käy noin 400. Niissäkin Kotilainen on valmentajana.

Pointti-kaupunkifestivaalilla keskustellaan tänään lauantaina 3. elokuuta klo 13 siitä mitä lasten harrastukset vaativat vanhemmilta. Katso suorana tästä linkistä.

Kotilaisten harrastus alkoi, kun Emilia hurahti jalkapalloon täysillä 8 vuotta sitten, ja isää pyydettiin joukkueen valmentajaksi. Kotilainen kertoo, että usein tyttöjen joukkueeseen on vaikeampi saada valmentajia kuin poikien joukkueeseen.

Emilian joukkueella tuota ongelmaa ei ollut, ja Kotilaisilla futis oli ihan ensimmäisenä isän ja tyttären yhteinen juttu.

Siitä se sitten lähti, ja vastuita on kertynyt lisää pikkuhiljaa.

Nyt Kotilainen valmentaa kahta Futis-Liigan joukkuetta ja toimii Futis-Liigan Idän alueen aluepäällikkönä. Hän siis auttaa alueen yhdyshenkilöitä ja valmentajia järjestelyissä ja kaikessa, mitä toiminnan pyörittämisessä tarvitaan.

Laurin joukkueelle Kotilainen on valmentamisen ohella rahastonhoitaja. Lisätään laskuihin kirjanpito ja muiden vanhempien laskuttaminen.

Sitten tulee vielä Ilveksen kehitysryhmän jäsenyys, minkä puitteissa mietitään esimerkiksi vuorojakoihin pieniä parannuksia, jotka tekevät harrastamisesta helpompaa. Ja ai niin, lisäksi Kotilainen vastaa Leinolan kentän toiminnasta, muun muassa vuorojärjestelyistä.

Perheen kalenteria ja kuskauksia miettiessä ei pidä unohtaa, että Emilialla ja Konstalla on futiksen lisäksi myös musiikkiharrastuksia.

– Mutta tämän joukkueen valmentaminen on helppoa, kun aivot asuu tuolla, Kotilainen sanoo ja viittaa kentällä harjoituksia johtavaan Jouko Turuseen.

Hän on Ilveksen palkkaama juniorivalmentaja, Laurinkin joukkueen päävalmentaja, joka huolehtii joukkueen kokonaiskehityksestä – ja niistä Drive-dokumenteista.

Koska vapaaehtoiset valmentajat "eivät ole ihan UEFA-tasoa", valmentaa Turunen näissä tavallisissa valmennuksissa myös heitä. Harkkojen jälkeen isät saavat tärkeää palautetta omista suorituksistaan.

Kotilaisen mielestä päämäärätietoisen päävalmentaja tekee toiminnasta ammattimaista ja kehittää isävalmentajien osaamista huimaa tahtia.

– Olen salakuljettanut täältä hyviä harjoitteita Futis-Liigaankin, Kotilainen sanoo.

Talkootyö pitää kustannukset alhaalla

Sitten Kotilainenei enää ehdi juttelemaan. Hänen pitää osallistua valmentamiseen. Pelaajat on jaettu kolmeen ryhmään, ja kaikki tekevät eri harjoitusta.

Hän ajautuu melkein maalivahdiksi, mutta sitten hyökkäysharjoitusten syöttökoneeksi.

Kun maalia kohti vedetyt pallot ovat päätyneet suurimmilta osin läheiseen ojaan, Kotilainen huikkaa pari sivusta katsovaa vanhempaa hakemaan ne.

Juuri hetkeä aiemmin Kotilainen on kertonut harkoissa riittävän aina tekemistä kaikille joutilaille. Etenkin Futis-Liigassa. Aina on siirrettäviä maaleja tai läpikulkijoilta valvottavia sivurajoja.

Yhteishenki on sen verran hyvä, että muita uskaltaa tarvittaessa käskeä apuun.

Valmentavat vanhemmat on vapautettu muista talkoovastuista, esimerkiksi Pirkkahallin talvivuoroista tai myyjäisistä. Talkootyö on tärkeää, jotta harrastuksen kulut saataisiin pidettyä kohtuullisina. Se on myös koko seuratoiminnan kulmakivi, koska vapaaehtoiset pyörittävät harrastustoimintaa.

Kesken syöttämisen ja kannustusten huutelun Kotilaisen puhelin soi. Hän vastaa sekä potkii, ja toinen isävalmentaja jatkaa pelaajien ohjeistamista.

– Vihreä paita ja shortsit. Sukat ja lenkkarit, mutta ei suojia, hän vastaa soittajalle.

Kun harkat päättyvät, Kotilainen kertoo, että tänään on kertynyt 10 000 askelta. Eikä kello ole vielä edes puolta kuutta.

Ja nyt on enää tunti aikaa siirtyä Tammelan stadionille. Siellä isot ilvekset kohtaavat Kokkolan Pallo-Veikot. Kotilainen menee paikalle joukkuetovereiden kyydillä.

Kotilaisen päälliköimän alueen kasvatit saattavat pelaajat kentälle, ja hänen pitää olla paimentamassa heitä oikeaan suuntaan. Yksi saattajista on Konsta, joka nyt onneksi tietää, mitkä vaatteet pukea.

Sitten isä-Kotilaisella on vielä "yksi pikku asia" hoidettavana VIP-aitiossa, minkä jälkeen voi keskittyä otteluun. Sillä tänäänkin on paljon pelissä.

"Ilves on nyt Veikkausliigan kakkossijalla, mutta tänään se muuttuu."