Näin voit parantaa ilmastoraportin synkkiä lukuja – Ruoan heittäminen roskikseen ei ole pikkujuttu

Ruokahävikin hillitsemisellä myös kotikeittiöissä on iso merkitys taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, osoittaa IPCC:n tuore ilmastoraportti.

ilmastonmuutos
nainen syö lihaa
Osta ruokaa vain sen verran kuin syöt, kehottaa ilmastoraportti. AOP

Suomalaisessa kodissa keskimäärin joka kymmenes leipäpala, hedelmä tai vihannes päätyy roskiin, kertoo Kuluttaja-lehden organisoiman Hävikkiviikon (siirryt toiseen palveluun) verkkosivu.

Tomaatti nahistuu, leivän kantapala kuivuu, nakkien parasta ennen -päiväys umpeutuu, tai ruokaa tulee laitettua niin paljon, että sitä jää kaavittavaksi lautaselta tai kattilasta roskikseen.

Syyskuussa järjestettävä teemaviikko herättelee meitä kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tavoin siihen tosiasiaan, että kukin meistä hukkaa tänäkin vuonna keskimäärin 20–25 kiloa ruokaa.

Kaikkiaan Suomen kotitalouksista kertyy 120–160 miljoonaa kiloa hävikkiruokaa. Se kuormittaa luontoa ensin tuotantoketjussa, sitten jätteenä.

Koteihin ostetusta ruoasta kuusi prosenttia päätyy jätteeksi. Kukkaroihin se tietää reilusti yli sadan euron lovea vuodessa.

Tänä vuonna Hävikkiviikon erityisenä teemana ovat ruokahävikin ilmastovaikutukset. Ne vastaavat Suomessa noin sadan tuhannen henkilöauton hiilidioksipäästöjä.

Hävikkiä kasautuu näin: Alkutuotanto 12 %, teollisuus 20 %, kauppa 18 %, ravintolat 20 %, kodit 30 %

Luonnonvarakeskus

Ruokahävikki ei siis ole pikkujuttu, kuten toteaa myös IPCC:n eilen torstaina julkaistu raportti.

Maailmanlaajuisesti ruokaa menee hukkaan arviolta 1,3 miljardia tonnia vuodessa, ennen muuta täällä maapallon vauraassa puolikkaassa.

Kutakin suomalaista kohden tuhlaantuu kaikkiaan neljä kertaa se ruokamäärä, jonka hän itse panee jäteastiaan. Kolme neljännestä päätyy jätteeksi alkutuotannossa, tehtaassa, kaupassa tai ravintolassa.

Kokonaismäärä on tyypillinen eurooppalaiselle ja pohjoisamerikkalaiselle: keskimäärin 95–115 kiloa vuodessa. Aasiassa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa vastaava luku on vain 6–11 kiloa.

Myös hävikin syyt ovat erilaiset. Teollisuusmaissa hylätystä ruoasta 40 prosenttia on päätynyt jo kauppaan, ravintolaan tai kotiin asti. Kehittyvissä maissa vastaava osuus ei koskaan pääse alkutuotantoa pidemmälle.

Pientilojen tuottaman ruoan korjaamisen, säilytyksen ja kuljetuksen ongelmat katkaisevat siellä ruokaketjun helposti jo alkuunsa.

Suomen ruokaketjussa alkutuotannosta ravintoloihin ja kotitalouksiin kertyy ruokahävikkiä arviolta 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Luvussa ovat vain tuotteiden syömäkelpoiset osat, eivät esimerkiksi luut.

Luonnonvarakeskus

Ruoan hävikki on maailmassa lisääntynyt 1970-luvulta 40 prosenttia. Jokaista ihmistä kohden hukataan joka päivä noin 200 kilokaloria enemmän kuin niiden lapsuudessa, jotka nyt ovat pian viisikymppisiä.

200 kilokaloria on kymmenesosa keskikokoisen ihmisen päivittäisestä energiantarpeesta.

Länsimaissa, joissa kaksi miljardia ihmistä on ylipainoisia tai lihavia, voi kenties ajatella, että nuokin kalorit on parempi panna roskikseen kuin suuhunsa. Mutta maailmassa on myös 821 miljoonaa aliravittua ihmistä ja 151 miljoonaa nälkäistä pikkulasta, jotka eivät vartu normaalisti.

Näin on siitä huolimatta, että nykyisestä ruoantuotannosta riittäisi kylliksi syötävää kaikille maapallon asukkaille.

IPCC:n raportti on tyly sekä ruokaa hukkaaville että liikaa syöville. Kulutus, joka ylittää ravitsemustarpeet, on luonnon rasittajana vähintään yhtä iso haitta kuin ruoan laittaminen roskikseen, raportti suomii.

Ruokahävikki on lisääntynyt 50 vuodessa niin, että kymmeneltä ihmiseltä hukkaantuva lisämäärä riittäisi elannoksi yhdelle ihmiselle.

Kun ihmiskunta aloitteli maanviljelystä kahdeksan tuhatta vuotta sitten, ihmisiä oli arviolta viisi miljoonaa. Kesti vuoteen 1800, ennen kuin ensimmäinen miljardi meni rikki.

Tällä hetkellä meitä on 7,7 miljardia, ja vaikka kasvuvauhti on lähes puolittunut sitten 1960-luvun, kymmenen miljardia tullee täyteen vuoteen 2055 mennessä. IPCC-raportin yksi keskeinen kysymys onkin, miten meidät kaikki ruokitaan tuhoamatta planeettaamme.

Ihmiskunta on jo ottanut käyttöönsä miltei kolme neljännestä maapallon jäättömästä maapinta-alasta.

Ruokaketju aiheuttaa yli neljänneksen ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä, ja samaan aikaan kolmannes alkutuotannosta päätyy ruokaketjun varrella hävikiksi tai muuten jätteeksi, raportissa todetaan.

Näiden tosiasioiden vaikutusta ilmastonmuutokseen ei ole huomioitu kylliksi, asiantuntijat sanovat.

Mies kantaa vesimelonia pois jäterekasta.
Filippiiniläismiehet keräsivät syötäväksi kelpaavaa ruokaa roskien joukosta jäterekasta Manilassa toukokuussa 2011.Joskua Mark E. Dalupang / EPA

Yksi maankäytön keskeinen ongelma ovat monokulttuurit, yhden ainoan viljelykasvin suosiminen laajoilla alueilla. Monokulttuurit ovat omiaan tuhoamaan hiilinieluina toimivia metsiä.

Tyypillinen monokulttuurikasvi on soija, yksi maailman yleisimmistä viljelykasveista, yleinen rehun raaka-aine. Soijalla on kysyntää, koska lihan kysyntä on kasvanut. Niinpä metsistä raivataan yhä useammin soijapeltoja.

Tuontisoijalla ruokitaan Suomessakin eläimiä, ja tänne myös tuodaan lihaa, joka on peräisin soijaa syöneistä eläimistä. Yksi kilo tuotettua lihaa vaatii monta kiloa soijaa, joka sinällään on myös ihmisravintoa.

Jos mutkat vetää suoriksi, voi sanoa, että suomalaisesta ruokapöydästä roskikseen heitetty pihvinpuolikas on osasyy Amazonin sademetsien katoamiseen.

Suomen kotien hävikkiruoasta tulisi vuodessa täysi lasti noin 7 800 rekka-autoon.

Luonnonvarakeskus

Tavoitteena ruokahävikin puolittaminen

EU-komissio aikoo lähivuosina täsmentää, miten unionissa päästäisiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen eli kauppojen, ravintoloiden ja kotitalouksien ruokahävikin puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä.

EU:n viimevuotinen asetus (siirryt toiseen palveluun) määrää jäsenmaat raportoimaan ensi vuodesta alkaen, kuinka paljon ruoanjätettä niissä kertyy. Suomessa L (siirryt toiseen palveluun)uonnonvarakeskus alkoi runsas vuosi sitten vetää hanketta kansallisen seurantajärjestelmän kehittämiseksi koko ruokaketjussa.

Hävikkiä hillitsevän tiekartan (siirryt toiseen palveluun) on määrä valmistua tämän vuoden lopulla. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaneen uutta laisäädäntöäkin, mutta ratkaisuja on jo nyt tarjolla itse kullekin.

Luke listaa ruokahävikin syiksi muun muassa sen, että monet eivät osaa tai viitsi suunnitella etukäteen, mitä ja miten paljon aikovat syödä. Lisäksi tähteet jäävät helposti hyödyntämättä.

Vinkki hävikin vähentämiseksi on myös sen muistaminen, ettei parasta ennen -päiväys tarkoita samaa kuin viimeinen käyttöpäivä. Ellei maito tai kananmuna haiskahda, päiväys ei tee siitä jätettä.

Lihaostoksilla sen sijaan kannattaa puntaroida kunnolla, montako pihviä grilliporukka todella syö. Vanhassa lihassa voi jyllätä sairastuttava määrä mikrobeja, joita silmä ei näe eikä nenä haista.

Lue myös:

Ilmaston lämpeneminen hätyyttelee maa-alueilla jo 1,5 asteen rajaa – Suurraportti: Kasvava ihmiskunta tärvelee maata ja hotkii liikaa lihaa

Turvepellot ja karjatalous suuria päästölähteitä, metsät nettonielu – Yle seurasi IPCC:n erikoisraportin Suomen julkistustilaisuutta

Lähteet: Yle, AFP