Jenni Nurmi opiskeli työn ohessa uudelle uralle – Näin tekee meistä yhä useampi, jos jatkuva oppiminen on seuraava jättiuudistus

Elinikäisestä eli jatkuvasta oppimisesta halutaan Suomen seuraava iso muutos, joka mullistaisi ajattelumme opiskelu- ja työajasta.

elinikäinen oppiminen
Jenni Nurmi asfalttityömaalla Nokialla
Jenni Nurmi seurasi Nokialla työmaalla hanketta, jossa testataan energiateollisuuden sivuvirroista kehitettyä sideainetta, joka voi pidentää tien elinkaarta. Jani Aarnio/Yle

Jenni Nurmi, 30, pääsi suoraan lukion jälkeen Turun kauppakorkeakouluun, josta hän lopulta valmistui vauva-arjen keskellä. Muutamaa vuotta myöhemmin Nurmi oli vakitöissä controllerina mukavassa työyhteisössä. Silti oma työ tuntui pyörivän liikaa laskentataulukoiden ympärillä.

Jo kauppakorkeassa Nurmella oli herännyt ajatus, että infrarakentamisen alalla voisi olla hänelle sopiva aukko.

– Ymmärrän urakoitsijoita, koska isäni ja veljeni pyörittävät maanrakennusalan yritystä, mutta voisin hyödyntää aiemman koulutuksen kaupallista osaamista ja yhdistää nämä vahvuudet, Nurmi kertoo.

Keväällä 2018 Nurmi aloitti työn ohessa infrarakentamisen rakennusmestarin polkuopinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Jo muutaman kuukauden opintojen jälkeen Nurmi pääsi kiertotalousyritys Ecolanille. Nykyään hän on infraliiketoiminnan päällikkö.

– Siinä auttoi, että oli uudet opinnot ja pystyi osoittamaan, että haluan siirtyä infra-alalle töihin.

"Kohtalon kysymys"

Tulevaisuudessa Nurmen kaltaiset työntekijät eivät ole poikkeus vaan sääntö.

Jo pitkään on puhuttu siitä, että yksi koulutus ei enää riitä koko työuralle. Tämänhetkiset tutkinnot eivät välttämättä vastaa sitä, mitä työelämässä tarvitaan 2050-luvulla. Osaamista on päivitettävä, laajennettava ja syvennettävä tai alaa vaihdettava kokonaan.

Siksi Suomessa ja muualla maailmassa asiantuntijat ja poliitikot ovat rummuttaneet elinikäisen eli jatkuvan oppimisen tärkeyttä. Tämänkin jutun haastateltavat kutsuvat jatkuvaa oppimista "hyvinvointiyhteiskunnan perushaasteeksi", "kriittiseksi pisteeksi" ja "kohtalon kysymykseksi".

Eikä syyttä, sillä toteutuessaan kunnolla jatkuvan oppimisen uudistus mylläisi Suomen koulutusjärjestelmän, sosiaaliturvan, kouluttautumisen työttömänä sekä ylipäänsä sen, missä ja kenen kustannuksella opimme.

Antti Rinteen hallitus on kirjannut jatkuvan oppimisen edistämisen myös hallitusohjelmaan.

Koska kyse on valtavasta, ministeriöt ja hallituskaudet ylittävästä kokonaisuudesta, aiotaan uudistusta varten perustaa kolmikantainen ryhmä koulutusjärjestäjille sekä parlamentaarinen ryhmä, johon kuuluvat kaikki eduskuntapuolueet.

Mitä hallitusohjelma esimerkiksi lupaa jatkuvan oppimisen uudistuksesta?

  • Rahoitusta varattu 15 miljoonaa euroa. Tarkka jako eri hankkeille sovitaan budjettiriihessä syyskuussa.
  • Oppisopimuskoulutusta kehitetään uudelleenkoulutus- ja aikuiskoulutusväylänä.
  • Kehitetään opintovapaata ja aikuiskoulutustukea.
  • Parannetaan työttömien mahdollisuuksia opiskella sivutoimisesti työnhaun ohessa.
  • Lisätään muunto-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia.
  • Kehitetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
  • Lisäksi 5 miljoonaa euroa korkeakoulujen yhteistyö- ja alustamallin luomiselle.
  • Korkeakoulujen 5 miljoonaa menee muun muassa verkko-sivustojen luomiseen, minkä avulla kursseja voisi suorittaa enemmän verkossa ja samalla sivustolla eri yliopistoista.

Millaisia ongelmia työuran aikaiseen kouluttautumiseen ja jatkuvan oppimisen uudistukseen liittyy?

1. Hyvin kouluttautuneet kouluttautuvat lisää

Suomalaiset ovat kansainvälisesti verrattuna aktiivisia kouluttautujia: noin puolet työikäisistä osallistuu aikuiskoulutukseen.

Koulutus kuitenkin kasaantuu. (siirryt toiseen palveluun) Työuransa aikana kouluttautuvat ne, joilla on jo hyvä pohjakoulutus. Naiset kouluttautuvat innokkaammin kuin miehet.

Keskiverto aikuiskoulutukseen osallistunut onkin julkisella sektorilla tai isossa yrityksessä ylempänä toimihenkilönä työskentelevä, korkeakoulutettu nainen.

– Kaikilla ei välttämättä ole aikanaan ollut hyviä kokemuksia koulumaailmasta, toteaa Riikka Heikinheimo, joka johtaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n koulutus ja osaaminen -ryhmää.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoo, että mitä pienempi yritys, sitä vaikeampaa työntekijöiden on irrottautua koulutuksiin. Yritysten koot pienenevät, joten jatkossa pieniä ja keskikokoisia yrityksiä on aiempaa enemmän.

2. Vaikeinta aikuiskoulutuksen kehittäminen on yliopistoille

Aikuisopiskelijat käyttävät korkeakoulujen maksutonta tutkintokoulutusta lisäkoulutuksena, mikä vie opiskelupaikkoja nuorilta, joilta puuttuu ensimmäinenkin tutkinto.

Ammatillisessa koulutuksessa aikuisopiskelijat ovat kuitenkin jo arkipäivää. Silti SAK:n Jarkko Eloranta toivoo avoimen ammattikoulun perustamista.

Viime vuosina lakimuutoksilla on selkeytetty mahdollisuutta suorittaa tutkinnon osia niin ammatti- kuin korkeakouluissa.

Esimerkiksi ammattikouluissa muutos on mahdollistanut sen, että opiskelija voi suorittaa omalle työuralle parhaiten sopivan kokonaisuuden yhdestä tai useasta tutkinnon osasta. Aiemmin opiskelijat ovat hakeneet suorittamaan koko tutkintoa ja keskeyttäneet tehtyään haluamansa kurssit. Tämä on näkynyt keskeyttämistilastoissa ja vienyt paikkoja tutkinto-opiskelijoilta.

Suurimman työn joutuvat tekemään yliopistot. Korkeakoulutettuja edustavan työmarkkinajärjestö Akavan johtava asiantuntija Ida Mielityinen toteaa, että oman koulutusalan opinnot harvoin vastaavat osaamisen kehittämisen tarpeisiin.

– Tutkintopolut noudattelevat edelleen pääosin kapeita tieteenaloja, vaikka asiantuntijoiden urapolut vievät usein kauaksi omalta tieteenalalta. Tarvitaan uudenlaisia osaamiskokonaisuuksia tieteenalojen rajapinnoilta ja yhdistelminä.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja Petri Lempinen ja Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin toiminnanjohtaja Leena Wahlfors kertovat, että korkeakouluissa tehdään nyt töitä sen eteen, että uusia mahdollisuuksia markkinoidaan ja tuotteistetaan oikein.

– Työelämässä oleville täytyy osata kertoa koulutusten sisällöt eri tavalla kuin tutkinto-opiskelijoille. Täytyy myös havaita, miten eri alojen sisällöistä voi koota kokonaisuuksia, joita työelämässä oleville ihmisille voi tarjota, Lempinen sanoo.

Tällaisia vaihtoehtoja korkeakouluissa on tutkintojen ulkopuoliselle, työuranaikaiselle koulutukselle:

  • Avoin yliopisto tai ammattikorkeakoulu saa maksaa enintään 15 euroa per opintopiste. Esimerkiksi yksi viiden opintopisteen kurssi on korkeintaan 75 euroa. Tarjonta voi kuitenkin olla syventävää osaamista haluavalle suppeaa: se on keskittynyt tietyille aloille ja perusopintoihin.
  • Erikoistumiskoulutukset maksavat enintään 120 euroa per opintopiste. Esimerkiksi yksi viiden opintopisteen kurssi maksaa enintään 600 euroa. Erikoistumiskoulutukset eivät kuitenkaan ole löytäneet paikkaansa kaikilla aloilla korkeakouluissa.
  • Täydennyskoulutuksista peritään kaikki korkeakouluille aiheutuvat kustannukset. Summat vaihtelevat, mutta ne pyörivät usein tuhansissa euroissa.

3. Oppimista koulunpenkin sijasta työpaikoilla

Milka Peltomäki
Milka Peltomäki on kouluttautunut useita kertoja työuransa aikana. Hän kiittelee mahdollisuuksia suorittaa koulutuksia monimuoto-opetuksena, jossa suurin osa opiskelusta tapahtuu verkossa. Erityisesti työttömänä joustavuus helpotti työnhakua.Katja Halinen / Yle

Asiantuntijat haaveilevat, että tulevaisuudessa työelämässä tapahtuvaa oppimista tunnustettaisiin paremmin tai koulutusjärjestäjät tulisivatkin työpaikoille pitämään koulutuksia.

Tällä hetkellä opiskelu ja osaamisen päivittäminen vaativat usein työpaikalta poistumista koulunpenkille ja mahdollisesti opintovapaata.

Milka Peltomäki, 32, kouluttautui uudelle alalle oppisopimuskoulutuksella, kun hän aloitti valtakunnallisen nuorisojärjestön pääsihteerinä vuonna 2012. Sitä ennen Peltomäki oli opiskellut ammattikorkeakoulussa agrologiksi ja työskennellyt vakuutusalalla pari vuotta.

– Pääsihteerin työhön kuului hallintoa, taloutta, viestintää ja markkinointia. Aika nopeasti huomasin kaipaavani leveämpiä hartioita.

Peltomäki suoritti oppisopimuskoulutuksella viestintäpalvelujen sihteerin ammattitutkinnon.

– Tykkään eniten joustavista tavoista opiskella työn tai harjoittelun kautta. Oppisopimuskoulutus on ihan suosikkini. Suurin hyöty oli se, että ammatillinen itsevarmuus kasvoi, Peltomäki kertoo.

Tällä hetkellä Peltomäki kertoo olevansa unelmatyössään. Markkinoinnin koordinaattorina it-alalla toimivalla Elinarilla Peltomäki on ensimmäistä kertaa päässyt keskittymään pelkkään markkinointiin.

Ennen paikan saamista Elinarilta Peltomäki oli jonkin aikaa työttömänä. Hän kertoo miettineensä tuolloin pitkään, lähtisikö ammattikorkeakouluun, mutta usean vuoden opiskelu ilman opintotukea ei tuntunut kannattavalta.

Äitiysloman sijaisuuden loputtua Peltomäki on jo suunnitellut aloittavansa markkinointiassistentin vuoden kestävät opinnot.

4. Koulutusjärjestäjät: Resurssit eivät riitä

Suurin vääntö tulevissa keskusteluissa on raha: kuka maksaa ja kuinka paljon.

Puolueet, työmarkkinajärjestöt ja koulutusjärjestäjät ovat yhtä mieltä siitä, että Suomeen tarvitaan jatkuvan oppimisen uudistus. Keinoista ei kuitenkaan ole vielä päästy yksimielisyyteen, minkä takia hallitusohjelmassa ei oteta kantaa moneen kriittiseen kysymykseen.

EK ei halua kasvattaa työnantajien kustannuksia. Etlan selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan työantajat maksavat tällä hetkellä ison osuuden työntekijöiden koulutuskuluista.

Jotta korkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset voisivat järjestää yhä enemmän koulutusta työelämässä oleville, ne vaativat lisää rahoitusta.

– Vaikka ikäluokat pienenevät, ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärät ovat nousseet erityisesti yli 20-vuotiaiden opiskelijoiden osalta tuhansilla vuosittain. Tarve kasvaa jyrkästi, ja resurssit eivät ole kasvaneet vaan päinvastoin pienentyneet, toteaa toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys Amkesta.

Korkeakoulut arvostelevat päättäjiä siitä, että niiltä vaaditaan yhtä aikaa yhä useamman nuoren ja työikäisen kouluttamista, mutta samalla rahalla kuin ennenkin.

5. Opiskelun maksullisuus vaikea aihe

Jenni Nurmen avoimen ammattikorkeakoulun polkuopinnot ovat maksaneet muutaman satasen. Milka Peltomäki on maksanut oppisopimuskoulutuksella tehdystä ammattitutkinnostaan noin satasen.

– Jos olisin työttömänä ja kyseessä olisi kalliimpi kurssi, miettisin kyllä pitkään, otanko riskin, että käyttäisin useita tuhansia euroja koulutukseen, jonka jälkeen ei ole takeita työllistymisestä, Peltomäki pohtii.

Työttömien lisäksi maksulliset koulutukset ovat erityisen vaikeita itsensätyöllistäjille, joilla ei ole työnantajaa tukemassa kouluttautumista sekä matalapalkka-alojen työntekijöille, joille pienetkin summat ovat iso osa palkasta.

– Maksullisuudesta ei ole uskallettu keskustella kunnolla. On aiheellista kysyä, että jos joku suorittaa tutkintoa ja hänellä on merkittävää taloudellista kapasiteettia tai hän suorittaa kolmatta tai neljättä tutkintoa, onko mahdollisuutta ottaa koulutuksesta enemmän maksua. Tästä pitäisi keskustella ja luoda pelisäännöt, sanoo Veli-Matti Lamppu Amkesta.

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on todennut (siirryt toiseen palveluun), ettei se kannata toisen tutkinnon maksullisuutta, sillä se luo vain enemmän esteitä jatkuvalle oppimiselle.

6. Heikostikoulutettujen motivoimiseen ei ole ratkaisuja

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi keväällä selvityksen (siirryt toiseen palveluun), jossa tarkasteltiin eri maiden tapoja suunnata rahoitus koulutusjärjestäjien sijaan suoraan ihmisille opintosetelien tai -tilien kautta. Näin ihminen saisi kannustimen ja mahdollisuuden päättää itse, mitä haluaa opiskella.

Asiasta keskusteltiin myös hallitusneuvotteluissa, mutta erimielisyyksien takia opintoseteleistä ei tehty kirjauksia ohjelmaan.

Työryhmän selvitystä on kritisoitu liian pintapuoliseksi ja kiireellä tehdyksi. Mikään taho ei täysin tyrmää erilaisia opintosetelivaihtoehtoja, mutta monien mielestä syvällisemmille selvityksille ja kokeiluille on tarvetta.

Miltä näyttää jatkuvan oppimisen täydellinen maailma?

Täydellisessä maailmassa kaikki nuoret suorittaisivat vähintään toisen asteen opinnot. Mahdollisimman moni jatkaisi suoraan korkeakouluihin ilman välivuosia.

Alempi korkeakoulututkinto olisi laaja-alainen, mutta nopeasti suoritettavissa.

– Yhä useampi suorittaisi nopeammin kanditutkinnon, tekisi sitten muutaman vuoden töitä ja sen jälkeen vasta opiskeltaisiin lisää, kun oma suunta työelämässä on selvinnyt, selittää Akavan Ida Mielityinen.

– Opintoihin palattaisiin työelämässä toistuvasti hakemaan kulloinkin tarvittavaa osaamista. Tämä olisi iso muutos, johon pitäisi sovittaa monta asiaa yhteiskunnassa, sanoo EK:n Riikka Heikinheimo.

Kokonaisten tutkintojen sijaan osaamista haettaisiin enemmän tutkinnon osista tai lyhyistä koulutuksista, jotta työuralla suuntautuminen olisi joustavampaa ja tehokkaampaa.

Tällaiseen maailmaan tähtäävät myös viime vuosien valintauudistukset ja tiukennukset tutkintojen suoritusajoissa.

Jatkuvan kouluttautumisen avulla yhä useampi pysyisi työelämän myllerryksessä mukana.

– Kysymys osaamisesta on ihan keskeinen hallituksen työllisyystavoitteelle, sanoo SAK:n Jarkko Eloranta.

"Innostavaa, että ehtii kokeilla eri juttuja työuran aikana"

Jenni Nurmi ja Milka Peltomäki ovat molemmat vasta kolmekymppisiä. Työuraa on jäljellä vielä hyvän aikaa.

Nurmi aikoo hakea polkuopintojen jälkeen suorittamaan koko rakennusmestarin tutkinnon, mutta juuri nyt uuden alan työt ovat vieneet mennessään.

– Olen sellainen ikuinen opiskelija sielultani. Kiinnostaisi myös kovasti tehdä väitöskirjatutkimus, jossa pääsisi syvemmin tutkimaan infrarakentamisen kiertotaloutta. Sen aika on kuitenkin vasta tulevaisuudessa.

Agrologitutkinnon ja markkinointialan välissä Peltomäki teki myös töitä toiminimellä. Hän haaveilee vielä jonain päivänä jatkavansa yksityisyrittäjänä kokopäiväisesti.

– Innostun helposti uudesta, ja kun ei ole elinikäisiä työsuhteita tarjolla, on innostavaa, että ehtii kokeilla eri juttuja työuran aikana.

Juttua varten on haastateltu lisäksi työmarkkinaneuvos Teija Feltiä työ- ja elinkeinoministeriöstä, suunnittelupäällikkö Kirsi Heinivirtaa ja korkeakoulupolitiikan johtajaa Birgitta Vuorista opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Suomen diakoniaopiston rehtori Juha-Petri Niirasta, opetusministeri Li Anderssonin erityisavustaja Niina Jurvaa, johtavaa asiantuntijaa Sinimaaria Rankia Sitrasta, sekä jatkuvan oppimisen kirjausten hallitusneuvotteluihin osallistuneita.

Juttua korjattu 27.8. klo 15.24: Korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksista perittävä summa on enintään 120 euroa per opintopiste, ei 200 euroa. Näin ollen viiden opintopisteen hinnaksi tulee 600 euroa tuhannen euron sijasta.

Oletko opiskellut työurasi aikana? Miten opiskelua voisi helpottaa? Entä paljonko olisit valmis maksamaan kouluttautumisestasi? Keskustele aiheesta 26.8. klo 22 asti.