Australialainen Hot Brown Honey nauraa valkoista valtaa kumoon: "Pidä mekkalaa, pura siirtomaaherruus ja muista kosteuttaa!"

Teatterikesässä vieraileva menestysesitys tekee avointa pilkkaa ihonväriin ja sukupuoleen liitetyistä stereotypioista.

Teatteri
Tampereen teatterikesä Hot Brown Honey
Kim "Busty Beatz" Bowers ja Lisa Fa’Alafi uhoavat Hot Brown Honeyn haastavan samaan aikaan Tampereella esiintyvän Rammsteinin rockmenossa.Jani Aarnio / Yle

Tässä on nyt päästy todellisten mehiläiskuningattarien kanssa samaan pöytään.

Nämä naiset eivät pyytele olemistaan anteeksi, he ovat häpeilemättömän äänekkäitä, he nauravat kovaa ja koko ajan.

Kun yksi aloittaa lauseen, toinen tuplaa vähintään viimeisen sanan. Näillä naisilla on ruumishäpeää, kolonisaatiota ja rasismia koskevaa asiaa, ja he pitävät huolta siitä, että viesti kuullaan.

Musiikkiohjaaja, DJ ja äänisuunnittelija Kim “Busty Beatz” Bowers ja ohjaaja-näyttelijä Lisa Fa’Alafi ovat tuoneet maailmalla hurmanneen Hot Brown Honey -esityksensä ensimmäistä kertaa Suomeen.

– Tässähän on kyse maailmanpölytyskiertueesta. Me olemme jo viisi vuotta raahanneet ryhmämme jäsenten lapsia maasta ja kaupungista toiseen levittäen sanomaamme: decolonize and moisturize – pura siirtomaavalta ja kosteuta, täsmentää Fa’Alafi.

– Kyllä, itsestä huolen pitäminen on tärkeää, säestää Bowers.

Hot Brown Honeyn kantavat voimat ovat tehneet yhdessä teatteria, kabareeta ja yhteisötaidetta lähes 20 vuotta. Koko sinä aikana he eivät nähneet kaltaisiaan ruskeita kasvoja oikein missään – paitsi vaihtoehtofestivaaleilla ja etnotapahtumissa.

– Meidän piti sitten itse kirjoittaa tilaa itsellemme, kertoa itse omat tarinamme, sanoo Fa’Alafi.

– Australia on maahanmuuttajien maa ja alkuperäiskansalta varastettu maa, joka on kokenut useita muuttoaaltoja. Silti esimerkiksi televisiossa tai tärkeimmillä näyttämöillä ei ole näkynyt ketään, joka näyttäisi meiltä.

Eteläafrikkalaistaustainen Bowers nyökkäilee, nauraa taas ja huiskii kohti Fa’Alafia.

– Tuntuu edelleen olevan monelle yllätys, että australialainen voi näyttää meiltä.

Australialaisen Briefs Factoryn Hot Brown Honey - Fighting the Power Never Tasted So Sweet Tampereen Teatterikesässä.
Esityksen naiset ovat Australian jokaiselta kolkalta ja heillä kaikilla on erilainen etninen tausta. Fa'Alafi ja Bowers ovat tutustuneet heihin lukuisilla vaihtoehtofestivaaleilla, joilla esiintyy muitakin kuin valkoisia ihmisiä.Dylan Evans

Nauru on hyvä ase

Briefs Factory, eli Pikkaritehdas -nimellä kulkeva ryhmä aloitti Hot Brown Honeyn esitykset vaihtoehtoteatteriporukoissa runsaat viisi vuotta sitten. Alkuun toiminta muistutti klubi-iltoja, kuvailee Lisa Fa'Alafi.

– Me harjoittelimme tavallaan liveyleisön edessä. Palkkasimme sen verran kavereita, kun meillä suinkin oli varaa. Yleisö viihtyi ja halusi lisää, tälle oli tilausta.

Aika pian homma vähän paisui. Lopputuloksena on hiphoppia, ilma-akrobatiaa, burleskia, nykytanssia ja ties mitä yhdistävä anarkistinen, visuaalinen, ja erittäin poliittinen spektaakkeli.

Hot Brown Honey juhlii naisen vartaloa, kaiken kokoista, muotoista ja väristä. Takapuolet hytkyvät ja jättirinnat heiluvat, kun esitys rienaa tapaa, jolla naisen ruumista – etenkin ruskean naisen ruumista – on tähän asti katsottu.

– Tässä on kyse omien vartaloidemme haltuunottamisesta. Kolonisaatiolla on ollut tapana aiheuttaa ruumishäpeää, etenkin jos vartalo on musta tai ruskea. Me emme ole vain piikoja tai seksiobjekteja. Eksotisoivien ja kapeiden mielikuvien kääntäminen toisiksi on ollut haastavaa jopa meille itsellemme, vaikka olemme joutuneet tekemään sitä aina, Fa’Alafi selittää.

Samoalaisista sukujuuristaan huolimatta Fa’Alafi ei esimerkiksi ole koskaan oikein löytänyt itseään siitä kuvastosta, jota Tyynenmeren saarien naisista tarjoillaan.

– Mielikuvissa eksoottisten saarten tummat neidot makoilevat vähäpukeisina rannalla tekemässä ei mitään. Se on tietenkin täyttä fantasiaa, jonka me todella haluamme murskata. Me osoitamme, miten hurjia, hauskoja ja lahjakkaita olemme.

Jätä tukkani rauhaan

Hot Brown Honey käy siirtomaavallan kimppuun varsin selväsanaisesti. Se tulee esiin Fa’Alafin mukaan erityisesti tanssikohtauksessa, jossa alkuperäiskansaan kuuluva tanssija Elena Wangurra kamppailee häntä tukahduttamaan pyrkivän Australian lipun kanssa.

– Lippu on tuotu väkipakolla Wangurran kansalle. Hiljentäminen ja syrjintä ovat edelleen todellisuutta alkuperäiskansalle. Esitys kyllä käsittelee kolonisaation vastaista taistelua muutoinkin, mutta ennen kaikkea naurun voimalla.

Kim Bowers huomauttaa, että Hot Brown Honeyn naiset kutsuvat itseään pelleryhmäksi.

– Nauru, etenkin yhdessä nauraminen, murtaa raja-aitoja. Me käsittelemme todella nihkeitä tilanteita komiikan avulla. Itselleen nauraminen on mahdollisuus muuttaa omaa toimintaa. Kun me laulamme giganttisessa afroperuukissa Please Don’t Touch My Hair -kappaletta, sanoma toistetaan niin monta kertaa, että takuulla menee perille.

Lisa Fa’Alafin mielestä on oireellista, että silloin harvoin kun rodullistettujen ihmisten tarinoita nähdään merkittävillä näyttämöillä, ne ovat usein traumanpurkua tai selviämiskertomuksia.

– Nekin esitykset ovat tarpeen, mutta me uskomme naurun vapauttavaan voimaan. Me haluamme kutsua ihmiset mukaan juhlaan, me haluamme, että esitys muistuttaa rock-konserttia.

Bowers nokittaa.

– Rammstein esiintyy Tampereella samaan aikaan meidän kanssamme. Aiomme pistää paremmaksi!

Australialaisen Briefs Factoryn Hot Brown Honey - Fighting the Power Never Tasted So Sweet Tampereen Teatterikesässä.
Hot Brown Honey tarjoaa myös käytännön neuvoja arkipäivän rasismin, eksotisoinnin ja rodullistamisen vastustamiseen - kuten että toisen tukkaan ei omin luvin kosketa. Kuvassa Ofa Fotu.Dylan Evans

“Ruskeilla naisilla ei myydä lippuja”

Vaikka Hot Brown Honey on vetänyt täyteen sekä Sydneyn oopperatalon että Lontoon Southbank Centren, Teatterikesän ohjelmistoon kuuluva esiintyminen jännittää.

Fa’Alafi huomauttaa, että Tampere-talon suuri sali on yksi isoimmista, joissa ryhmä on esiintynyt.

– Tämä on meidän Beyoncé-hetkemme! Kun esiinnyimme vielä kaikenlaisissa pikkupaikoissa, teimme unelmakartan paikoista, joihin vielä menisimme. Silloin esimerkiksi Sydneyn oopperatalo tuntui aika hurjalta idealta. Nyt se on hoideltu kahteen kertaan.

Suurten salien ja merkittävien teattereiden ovet eivät tuosta vain lennähtäneet auki. Fa’Alafi toteaa, että ryhmä saa edelleen taistella sen puolesta, että tuotanto kutsutaan vierailulle.

– Vallalla on ollut se käsitys, että ruskeilla naisilla ei myydä lippuja. Se ajatus tulee edelleen vastaan, vaikka myymme pitkin maailmaa näytöksiä loppuun. Ennakkoluulottomia ihmisiä, jotka näkevät sanomamme tärkeyden, on onneksi koko ajan enemmän. Sellaisia ihmisiä kuten Teatterikesän väki, Fa’Alafi kehuu.

Briefs Factory haluaa suositulla spektaakkelillaan pönkätä merkittävien taidelaitosten ovia pysyvästi auki myös muille ei-valkoisille lahjakkuuksille. Ryhmällä on käynnissä jo seuraava tuotanto, Hive City Legacy.

Hive tarkoittaa mehiläispesää, ja niitä ryhmä aikoo rakentaa ympäri maailmaa. Tavoitteena on vähitellen jonkinlainen raisun rakkauden globaali vallankumous, virnuilee Kim Bowers.

Hot Brown Honey on meidän tarinamme tavallaan näyttämölle räjäytettynä. Ensimmäinen Hive City Legacy on nyt toteutettu Lontoossa, ja siinä kerrotaan paikallisten, rodullistettujen nuorten kanssa heidän tarinoitaan. Seuraava pysäkki on suunnitteilla Vancouveriin.

– Sitten, kun meillä on mehiläispesiä kaikkialla, järjestämme yht’aikaisen globaalin megaspektaakkelin, Fa’Alafi jatkaa vain puoliksi leikillään.

Hot Brown Honeyn jättisuosio on Fa’Alafin mielestä jo tuonut muutoksen suurten taidelaitosten ohjelmistopolitiikkaan. Esityksen menestys on tasannut tietä vastaavankaltaisille ryhmille.

– Me olemme aina nähneet työmme alustana muille ei-valkoisille naisille. Valkoisen miehen ääni on edelleen se, joka kuuluu kovimmin, mutta uusia ääniä nousee, ja ne vaativat huomiota.

Australialaisen Briefs Factoryn Hot Brown Honey - Fighting the Power Never Tasted So Sweet Tampereen Teatterikesässä.
Hot Brown Honeyn alaotsikko on Fighting the Power Never Tasted So Sweet.Dylan Evans

Liittolaiset, tervetuloa!

Valkoisen pohjoismaisen suhteellisen helposti elämässä edenneen etuoikeutettuja korvia kuumottaa.

Se on tarkoituskin, mutta kaikella rakkaudella. Lisa Fa’Alafi toteaa, että maailmaa pitää käsitellä enemmän sellaisena kuin se on: moniäänisenä, monietnisenä.

Sitä kaipaa hänen mielestään kasvavassa määrin myös valkoinen yleisö, jonka arkitodellisuus ei vastaa homogeenistä kuvaa, jota valtakulttuuri enimmäkseen yhä tarjoaa.

– Jos valkoiset katsojat voivat ymmärtää sen, että me törmäämme useampiin esteisiin ja erilaisiin esteisiin kuin he, he joutuvat kohtaamaan etuoikeutensa. Silloin voi tulla ajatelleeksi, miten itse kunkin pienetkin teot voivat muuttaa maailmaa. Yksi tärkeimmistä jutuista Hot Brown Honeyssa on se, miten esityksestä puhutaan kavereiden kanssa baarissa sen jälkeen, tai perheen kanssa olohuoneen sohvalla.

Kim Bowers siteeraa Australian alkuperäiskansaan kuuluvan akateemisen aktivistin ja feministirunoilijan Lilla Watsonin sanoja kuvaillessaan Hot Brown Honeyn filosofiaa.

– Jos olet tullut tänne auttamaan minua, tuhlaat aikaasi. Mutta jos olet tullut tänne siksi, että sinun vapautuksesi on sidoksissa minun vapautukseeni, me voimme tehdä työtä yhdessä, sanoo Watson. Hot Brown Honeyn tarkoitus on saada katsoja tarkastelemaan tunteitaan, ajatuksiaan ja asenteitaan, ja miettimään, pitäisikö niille tehdä jotain.

Sen lisäksi tarkoitus on saada ihmiset viihtymään ja tanssimaan. Jos hyvin käy, esiintyjät lietsovat näytöksen päätteeksi katsojat korttelibileiden tunnelmiin. Lopputaputusten jälkeen yleisöä rohkaistaan tanssimaan ja juhlimaan yhdessä esiintyjien kanssa.

– On ollut häikäisevää, miten meidän tarinamme ovat osoittautuneet maailmalla universaaleiksi ja samaistuttaviksi. Se vetää nöyräksi, miten saamme sen rakkauden takaisin, jota lavalta lähetämme. Radikaali, raju rakkaus on meidän sanomamme, sanoo Bowers.

Usein esitysten päätteeksi ihmiset tulevat näyttämölle ottamaan selfieitä esiintyjien kanssa, kuvailee Fa’Alafi.

– Siellä on itketty, on naurettu, ja moni on halunnut jakaa oman tarinansa. Yhteyksiä syntyy. Yksi meidän aihetunnisteistamme sosiaalisessa mediassa on #makenoise, pidä meteliä. Idea ei ole, että vain me mellastamme, vaan että yleisö huomaa, miten iso ääni meistä lähtee yhdessä.

Ajatus äänekkäistä katujuhlista suomalaisyleisön kanssa Tampere-talossa tuntuu vähän utopistiselta. Suomalaiset eivät ole varsinaisesti tunnettuja letkeinä heittäytyijinä. Lisa Fa’Alafia on varoitettu, mutta hän ei ole kovin huolissaan.

– Meillä on pari lämmittelytemppua hihassa!

Hot Brown Honey vierailee Teatterikesän lisäksi Turun Logomossa ja Espoon Kaupunginteatterissa.