Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Isis-leirin äidit ansaitsevat syytteen maanpetoksesta, mutta lasten pelastamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen

Olen ollut sekä yllättynyt että järkyttynyt siitä, että sivistysvaltiossa edes pallotellaan ajatusta, pitäisikö lapsia pyrkiä auttamaan vai ei, kirjoittaa Rajkumar Sabanadesan kolumnissaan.

Isis
Kolumnikuva Raj Sabanadesan
Jani Aarnio

Kysymys siitä, miten meidän tulisi suhtautua pakolaisleirillä viruviin suomalaisiin lapsiin ja naisiin, on puhuttanut mediassa jo kuukausia. Henkilökohtaisesti olen ollut sekä yllättynyt että järkyttynyt siitä, että sivistysvaltiossa edes pallotellaan ajatusta, pitäisikö lapsia pyrkiä auttamaan vai ei.

Puhutaan ”Isis-lapsista” vaikka kysymys on viattomista lapsista, jotka ovat epäinhimillisissä olosuhteissa, ilman että heillä on ollut mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. On mielestäni päivänselvää, että Suomen valtion moraalinen velvollisuus on tehdä kaikki mahdollinen, jotta nämä lapset saadaan leiriltä pikaisesti turvaan Suomeen.

Maksavatko lapset isiensä ja äitiensä synneistä? 

Kun puhutaan Isis-lapsista, mieleeni tulee väkisinkin historiankirjoista lukemani tarinat siitä, miten punaorpoja kohdeltiin Suomessa sisällissodan jälkeen. Lasten kohtelu useiden aikuisten ihmisten taholta oli häpeällistä – emmekö muka ole sadassa vuodessa oppineet mitään?

Kysymys on lopulta arvoista. Maksavatko lapset isiensä ja äitiensä synneistä?

Käsittääkseni koko länsimainen oikeusjärjestelmä perustuu ajatukseen, että jokainen on vastuussa vain omista rikoksistaan.

Eri kysymys sitten on, miten asia käytännössä hoidetaan. Ymmärrän täysin asiaan liittyvät haasteet, aina lastensuojelun toimivaltakysymyksistä kustannuskysymyksiin.

Oma lukunsa on pitkään konfliktialueella asuneiden mahdollisesti jo teini-ikään ehtineiden lasten mahdollinen radikalisoituminen aivopesun seurauksena. Kukaan ei kuitenkaan valitse tulla aivopestyksi, ja oikeanlaisilla interventioilla radikalisoituneita teinejä pystytään kyllä auttamaan. Kuten sanonta kuuluu: when there’s a will, there’s a way - kun on tahtoa, keinotkin kyllä löytyvät.

Sodissa on totuttu puhumaan naisista ja lapsista yhtenäisenä suojeltavana ryhmänä ja uhreina. Länsimaissa ollaankin nyt vähän sekaisin siitä, miten Isisin riveihin liittyneisiin naisiin tulisi suhtautua.

Mielestäni nämä naiset eivät ole uhreja. He eivät ansaitse kenenkään sympatiaa. He ovat omasta tahdostaan liittyneet äärimmäisen julmaan terroristijoukkoon, tietoisina sen tekemistä raakuuksista.

He ovat vieneet lapsensa turvallisesta Suomesta, yhdestä maailman parhaasta hyvinvointivaltiosta, sota-alueelle, altistaen heidät raakuuksille. Nämä äidit veivät lapsiaan kuoleman keskelle samaan aikaan kun alueella asuvat vanhemmat tekivät mitä tahansa saadakseen omat lapsensa Eurooppaan turvaan. Jostakin käsittämättömästä syystä näille pahuutta ihannoiville naisille löytyy ymmärtäjiä: viimeksi Kaarina Hazard kolumnissaan (siirryt toiseen palveluun) rinnasti heidät uudisraivaajiin. Tämä on täysin käsittämätöntä.

Siitä olen Hazardin ja oikeusoppineiden kanssa samaa mieltä, että näillä naisilla on, ja pitääkin olla oikeus palata Suomeen. Mutta kun he palaavat, on mielestäni selvää, että heidät tulee panna vastaamaan teoistaan lain edessä.

Monet ovat julkisuudessa muistuttaneet, että on vaikeaa todistaa näiden naisten suoranaisesti osallistuneen esimerkiksi rikoslaissa tarkoitettuun terroristiseen tekoon, saati sotarikoksiin. Varmasti näin onkin, mutta meillä on rikoslaissa myös erikseen omat pykälänsä maanpetoksesta, enkä näe mitään estettä niiden pykälien soveltamiseen näiden Isis-leirin naisten tapauksessa.

Maanpetosta koskeva pykälä Suomen rikoslaissa kuuluu näin: ”Suomen kansalainen, joka Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa

1) liittyy vihollisen asevoimiin,

2) osallistuu sotatoimiin tai muihin sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan,

3) palvelee sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan, taikka

4) ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, on tuomittava maanpetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Koska Isis on julistanut sodan myös Suomea vastaan ja on ilmoittanut tavoitteekseen islamilaisen maailmanlaajuisen kalifaatin, voidaan todeta, että sota koskee myös Suomea (etenkin Turun puukotusten jälkeen). Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on kerrottu (siirryt toiseen palveluun), miten naiset ovat aktiivisesti levittäneet Isisin propagandaa ja lähteneet sotaan tietoisina, mihin ovat lähdössä. Selvää minusta myös on, että naiset ovat ryhtyneet yhteistoimintaan vihollisen kanssa ja toimineet Suomea vahingoittavalla tavalla.

Kansainväliset järjestöt ja oikeusoppineet (siirryt toiseen palveluun) ovat sangen yksimielisiä siitä, että Suomen olisi toimittava nopeasti sekä naisten että lasten saamiseksi Suomeen. Olen samaa mieltä. Syyttömien lasten osalta asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Naiset sen sijaan tulee panna oikeuden eteen vastaamaan maanpetossyytteisiin.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Älä ole itsellesi liian armollinen