Hylätystä meijeristä löytyi ruumis, ja Lauri Ainala asettui taloksi – syntyi taiteilija, joka työskentelee 57 000 euron turvin ja aukoo päätä kotikaupungilleen

Lauri Ainala on taiteilija, joka ei kutsu itseään taiteilijaksi ja joka imee luomisvoimaa Facebook-ryhmästä saaduista potkuista.

taiteilijat
Lauri Ainalan kasvot näkyvät peilistä.
Lauri Ainala ei ole kristitty, mutta häntä on arveltu sellaiseksi mediassa. Tosin Jeesuksen paluu olisi Ainalasta hienoa – paljon parempaa, kuin esimerkiksi ufojen tuleminen, vaikka sekin toki piristäisi.Nadja Mikkonen / Yle

Tätä juttua lukeva käy todennäköisesti läpi kolme vaihetta.

Ne ovat: "Anteeksi, kuka on Lauri Ainala?"; "Mitä asiaa Lauri Ainalalla on?"; ja lopulta: "Jos kaikki on totta, mitä Lauri Ainala keksii seuraavaksi?”.

57 000 euron arvoinen tiedosto

Jeskamandeer.

Muita sanoja ei tule mieleen tekstitiedostosta, jonka otsikko on Työskentelysuunnitelma ajanjaksolle 2019-2020. Vaikka tulisikin, ne eivät olisi riittävän kuvailevia.

Kyseinen tiedosto on Lauri Ainala -nimisen henkilön apurahahakemus, ja syy siihen, että hän nauttii parhaillaan 57 600 euron arvoista taiteilija-apurahaa Koneen Säätiöltä.

On ihme, jos hakemusta lukiessa ei hengästy. Siinä mainitaan seuraavat tulevat teokset vuosille 2019–2020:

Kokeellinen dokumentti; elokuvaprojekti; kirjan kirjoittaminen; hiphop/rap-projekti; vielä määrittelemätön teos jonka muoto ei ole selvillä; kasvien äänistä äänitaidetta tekevä projekti; poikkitaiteellinen taidenäyttely ja tapahtumakokonaisuus; työryhmän kanssa tehtävä kokemuksellinen taideprojekti liittyen eläinten havainnointikykyyn; luvattoman metsäsaunan dokumentoiminen.

Kyllä, edellisessä listauksessa tapahtuu niin paljon ja äkkiä, että sitä on vaikea sulatella.

Jeskamandeer.

Kuka on Lauri Ainala?

Lauri Ainala on 36-vuotias savonlinnalainen. Hänestä meinasi tulla normaali.

Vuonna 2004 Ainala oli opiskelemassa Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella luokanopettajaksi. Kesken teknisen työn oppitunnin hän teki päätöksen.

– Lähdin täysin yhtäkkiä luokasta, enkä palannut koskaan, Ainala kertoo keittiönpöytänsä äärellä Savonlinnassa.

Omakotitalon keittiön seinät ovat värikkään lintukuvioisen tapetin peittämät. Kaapit on maalattu punaisiksi, lattia siniseksi, uunin yläpuolella on Kristus-figuuri, seinällä kuvataiteilijapuoliso Emma Ainalan tauluja.

Lauri Ainala istuu väriloiston keskellä mustassa black metal -yhtye Burzumin paidassa ja syö herneitä.

– Opintojen lopettaminen oli ollut ajatuksissa ennenkin, mutta oppitunnilla tuli sellainen olo, ettei ole mitään järkeä olla siellä, hän jatkaa.

Ainala kokeili muitakin tapoja elää normaalielämää – sellaista, mitä muutkin elävät. Hän etsi pitkään paikkaansa seurakuntanuorien piiristä ja mietti koulutusta vastaavaa työtä itselleen.

Mikään ei toteutunut.

Lauri Ainala seisoo lastenhuoneen oviaukossa.
Ainala vietti vuosia elämästään autiotaloissa. Yhteisöllinen elämä vaikuttaa jatkuvan: haastattelun aikana alakerrassa nukkui Ainalan ystävä, räppäri Revon Akan Poika.Petri Aaltonen / Yle

Jännittävää.

Niin Ainala ajatteli pikkupoikana Savonlinnassa, kun hän kiinnitti huomiota äitinsä lapsuudenkodin naapuritaloon ja sen poikkeuksellisin asukkaisiin. Naapurissa asui puliukkotason alkoholisteja, ja se kutkutti lapsen mielikuvitusta.

Eräänä päivänä Ainala oli rannassa äitinsä ja veljensä kanssa, kun yksi puliukoista lähti rymyämään talolta päin heitä kohti. Äiti ja veli pääsivät pois, mutta Ainala jäi seisomaan paikoilleen.

Mies saavutti hänet. Rappion keskeltä pilkahti iloisuus ja ystävällisyys.

– Se ukko sanoi: "Hei! Ota tuosta rahaa, menehän ostamaan jätskiä", Ainala kertoo matkien miehen rouheaa ääntä.

Katujen miehiä oli myös koulun viereisessä metsässä, kun Ainala vietti lapsuutensa alkua Porvoossa. Osa miehistä oli sodan käyneitä – “old school -puliukkoja”, kuten Ainala määrittelee. Yksi miehistä oli hänen koulukaverinsa ukki. Ainala vietti kavereidensa kanssa metsässä aikaa miesten juttuja kuunnellen.

– Mutta saattoihan heillä olla esimerkiksi paskat housuissa. Oli se myös vähän iljettävää, hän muistelee.

Pahan ja väärän sijaan hän kertoo nähneensä rappiotilassa olevissa ihmisissä inhimillisyyttä.

– Enemmänkin säälitti, että hittolainen. Tuollakin tyypillä on kakka housuissa.

Myöhemmin alkoholistien asutus autioitui, sillä siellä tehtiin kaksi henkirikosta.

Sen jälkeen Ainalan oli suorastaan pakko mennä viettämään aikaa talossa tutkaillen sitä.

Se ei jäänyt viimeiseksi autiotaloksi Ainalan elämässä.

Lauri Ainalan jalat portaissa.
Autiotalot ovat Ainalan mielestä yhtä hyvä kiinnostuksen kohde kuin mikä tahansa muukin asia.Petri Aaltonen / Yle

Savonlinnalaisessa hylätyssä meijerissä roikkui ruumis. Se oli oletettavasti ollut rakennuksessa jo kuukauden päivät, kunnes parikymppinen Ainala kavereineen löysi hirttäytyneen miehen.

Viime vuonna Ainala julkaisi kirjan nimeltään Tuote, joka oli myös kyseisen meijerin nimi. Siinä hän kuvailee tapausta tarkkaan:

"Eräs paikalla ollut kovan luokan kotimainen artisti, Joose F.E. Keskitalo, muisteli myöhemmin laulunsa sanoissa, että "kauniimpaa miestä en ole nähnyt."

Hylätty meijeri oli kiinnostanut kaveruksia aiemminkin, mutta ruumiin löytämisen jälkeen poliisi sinetöi rakennuksen.

Ainala muutti sinne kavereidensa kanssa asumaan useiden kuukausien ajaksi sivullisten häiritsemättä. Sittemmin Ainala on ajatellut, että Tuote symbolisesti synnytti hänet ja hänen työnsä nykymuodossaan (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat).

Joose Keskitalo, Lauri Ainala ja Murskis-niminen henkilö syömässä Tuotteen tiloissa nuorena.
Nuori Lauri Ainala (vas.), Murskis-niminen henkilö ja Joose Keskitalo syömässä Tuotteen uumenissa vuosia sitten.Juho Pitkänen / Tuotteen arkisto

Myöhemmin Ainala selvitti kuolleen miehen henkilöllisyyden. Hän ei halua kertoa tämän tarinasta enempää itsemurhan tehneen omaisten takia, mutta kertoo käyneensä miehen haudalla monta kertaa vierailemassa.

Hän asutti kavereineen myös Densopöksäksi nimettyä autiotaloa. Sinne he ryöstivät virtaa viereisen parkkipaikan sähkötolpasta.

Ainala koki autiotaloissa asumisen vapauttavana.

– Tuntui, että voi tehdä mitä huvittaa, mutta tavalla, joka ei vahingoita ketään muita, hän toteaa.

Lauri Ainala keittiössä.
Keittiön seinällä on Kristus-figuuri. Uskonnolliset symbolit ovat jääneet osaksi Ainalan teoksia.Petri Aaltonen / Yle

Ainala asuu nykyään omakotitalossa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa. Ennen Ainaloita talossa on naapurien mukaan riehuttu, kasvatettu kannabista ja nähty lukuisia poliisivierailuja.

– Tämä on ollut vähän pahamaineinen paikka täällä naapurustossa, Ainala kertoo.

Tokihan se piti ostaa.

Bändi, joka lopetti kesken kulttisuosion

Ainala ei kutsu itseään taiteilijaksi – paitsi apurahahakemuksissa. Niissä sanaa on pakko käyttää, jos mielii saada rahoitusta. Taiteen sijaan hän kokee tekevänsä asioita, jotka pitää tehdä, koska kukaan muukaan ei niitä tee.

– Se on jokin sisäinen pakko. Ehkä se on typeräkin pakkomielle, josta pitäisi hankkiutua eroon, hän toteaa.

Lauri Ainala istuu tietokoneen ääressä.
Koneen Säätiön apuraha on merkittävin summa, minkä Ainala on saanut. Alun perin hän haki rahaa vuodeksi, mutta listattu teosmäärä oli niin pitkä, että säätiö pyysi häntä muuttamaan hakemuksen kaksivuotiseksi.Petri Aaltonen / Yle

Vaik oli vasta nuori / Tajus mitä elämä on ku pelle hermanni kuoli / Päällä miesten on laudat / Sisällä patsaiden haudat.

– Paavoharju kappaleessaan Patsaatkin kuolevat (siirryt toiseen palveluun)

Jos Ainalan nimi on tuttu, olet todennäköisesti Paavoharju-yhtyeen fani.

Paavoharjua on kuvailtu "Lauri Ainalan musiikillisten kokeilujen" ympärille syntyneeksi kollektiiviksi, jonka tarkoitus oli tehdä "uskonnollisia hymnejä hylätyille rakennuksille" (Rumba). Toisena kantavana voimana bändissä oli Ainalan veli Olli Ainala.

Yhtye lopetti yllättäen vuonna 2013, mutta ehti kerätä arvostusta: sen tuotantoa kehuttiin muun muassa arvostetuissaThe Wire ja Pitchfork -julkaisuissa (Rumba). Paavoharju soitti Roskildessä (siirryt toiseen palveluun) (Savon Sanomat), ja viimeisenä tuotantonaan kollektiivi teki levyn, jossa olimukana muun muassa Paperi-T (Rumba).

Ne eivät ole vähäisiä saavutuksia bändille, jonka ensimmäisellä levyllä ei ollut esittäjätietoja ja jota ulkomainen media ehti luulla jonkinlaiseksiuudelleensyntyneiden, musikaalisten kristittyjen metsäläisten lahkoksi (Rumba).

Paavoharju nauttii yhä kulttimainetta, mutta Ainala on siirtynyt jo seuraaviin pakkomielteisiin.

Lauri Ainala kurkistaa ullakon ovelta.
Paavoharjulta on tulossa kokoelmalevy, jossa on ennenjulkaisematonta materiaalia. Ainalaa se huvittaa, mutta hänen mukaansa kyseessä on levy-yhtiön päätös, ja fanit haluavat kaiken materiaalin, olipa se hyvää tai ei. Petri Aaltonen / Yle

CV:n perusteella on erikoista, ettei Ainalaa tunneta Suomessa laajemmin.

Tosin hänen teoksiinsa on saattanut törmätä, tiesipä sitä tai ei. Unien Savonlinna -teos oli näytillä Kiasmassa, ja museossa on parhaillaan esillä Ainalan, Dzamil Kamangerin ja Kalle Hammin teos Emigranttitarha. Unien Savonlinna on nyt Alankomaissa, mutta Ainala ei muista tarkalleen, missä.

– Jossain Vleeshalissa, isossa taidenäyttelyssä, hän toteaa.

Sitäkään hän ei vienyt Vleeshaliin itse, vaan teos pyydettiin sinne.

Mitä asiaa Lauri Ainalalla on?

Me olemme toinen voima / ensimmäinen väistyvä / vaan kun tulee kolmas voima / on loppu lähellä.

– Paavoharju kappaleessaan Tattarisuo 1931

Jos Ainalaa ei ainakin epäile jonkinlaiseksi salatiede-esoteerikoksi, on puusilmä. Taiteilijaa on tituleerattu haastatteluissa muun muassa "nuhruiseksi uskovaiseksi (siirryt toiseen palveluun)" (Helsingin Sanomat), mutta Ainala itse kieltää olevansa varsinaisesti kristitty. Hän on kirkosta eronnut, uskonnollisen lapsuuden elänyt seurakuntanuori.

Mutta miksi nyökkäyksiä salatieteisiin löytyy hänen töistään niin paljon, että niskat kipeytyvät?

Esimerkiksi näin: Ainala julkaisi soolokappaleen nimeltään Le Droit Humain (siirryt toiseen palveluun) (erään vapaamuurariyhdistyksen nimi!); elokuvaprojekteissa hillutaan ristin kanssa hylätyssä taloissa ja vilautellaan pentagrammeja (satanistis-kristillisellä kuvastolla leikittelemistä!); Paavoharjulla on kappale nimeltään Tattarisuo 1931 (Tattarisuon silpomistapaukseen liittyvällä mustan magian mielleyhtymällä pelaamista!).

Ilmiselvää salatieteillä ja sen merkityksillä hassuttelua, eikö?

Ainalaa tenttaus huvittaa. Häntä yllättää se, että pentagrammit yhdistetään edelleen Saatana-juttuihin.

– Symboleita on hauska käyttää, koska ihmiset antavat niille niin vahvoja merkityksiä. Itse en anna, hän toteaa.

Yksi Ainalan merkityksillä huvitteleva projekti on nimeltään Savonlinnan palvojat. Se syntyi Facebook-kiistasta.

Lauri Ainala seisoo sängyllä ja etsii kirjaa hyllystä.
Ainalan kirjahyllyssä on muun muassa Anton LaVeyn Musta raamattu sekä kristillisen, nuorisotyöstä ja kouluvierailuista tunnetun Riku Rinteen Pimeys väistyy -teos. Niistä hän antaisi lapsilleen mieluummin Mustan raamatun, sillä Rinteen teos on aivan "fucked up" ja aiheuttaa Ainalan mielestä pelkotiloja.Petri Aaltonen / Yle

Pari vuotta sitten Ainala löysi Facebookista mukavankuuloisen ryhmän: Savonlinna sydämessä – Sydän Savonlinnassa. Hän liittyi ryhmään ajatellen, että kyseessä on kaupunkilaisten yhteinen ryhmä, johon voi vapaasti laittaa omia kuvia.

– Missään siellä ei sanota, ettei ryhmä olisi sellainen, Ainala huomauttaa.

Hän julkaisi ryhmään kuvia Tuotteesta ja Densopöksästä ajattelematta, että niissä olisi mitään pahaa tai provosoivaa. Ainalan mukaan kuvat saivat kuitenkin nopeasti negatiivisia kommentteja. Kuvia myös poistettiin.

Hän tuli siihen tulokseen, että ryhmä ei ole yhteiskäyttöön tarkoitettu, ja pitää sitä Savonlinnan brändäyksenä paikallisten yritysten hyväksi.

– Sillä jotenkin kiillotetaan kaupungin kuvaa. Että kyllä tämä on niin ihana ja mahtava, ja taas on sadas kuva Olavinlinnasta, Ainala arvioi kyllästyneenä.

Sittemmin hän on saanut ryhmästä potkut.

Sydän Savonlinnassa -sivun ylläpitäjä vahvistaa, että Ainalaa on estetty julkaisemasta sivulla. Syynä ovat lukuisat julkaisut, jotka olivat ylläpitäjän mielestä täysin asiattomia. Lisäksi hän kertoo, että kyseessä on yksityisen ihmisen ylläpitämä positiivinen harrastesivu – ei kaupungin.

Tästä hankauksesta syntyi Savonlinnan palvojat.

Se oli alun perin Ainalan luoma Facebook-ryhmä, johon hän laittoi provosoivaakin kuvamateriaalia.

– Vastalauseena Savonlinna sydämessä -ryhmälle, Ainala sanoo.

Hän tyrskähtelee jälleen. Provosoiva kuvamateriaali sisälsi muun muassa oksennusta, viinapulloja ja "kaikenlaista" mitä mieleen tuli.

Lauri Ainala nojaa oveen, jossa on Savonlinnan palvojien logo.
Salakähmäisiltä näyttävät numerot Savonlinnan palvojien logossa paljastuvat koordinaateiksi Savonlinnan torille. Pentagrammi on nyökkäys 1990-luvun saatananpalvontapaniikille. Pukin pää ja sarvet on taas lainattu Säämingin entisen kunnan vaakunasta. Ihmiset saavatkin Ainalan mukaan miettiä, mitä ryhmässä todellisuudessa palvotaan.Petri Aaltonen / Yle

Savonlinnan palvojat alkoi kerätä satapäin porukkaa. Ryhmälle tehtiin logo, jossa on pässinsarvet, pentagrammi ja numeroita.

– Logossa voisi olla piirrettynä vaikkapa tällainen paskaläjä, Ainala sanoo tyrskähdellen ja piirtää ilmaan sormella.

Tosin hän arvelee, ettei paskaläjä symboloisi ihmisille niin paljoa kuin pentagrammi.

Ainala on antanut Savonlinnan palvojat -ryhmässä eri ihmisille ylläpito-oikeuksia, joten sisältöä tulee kirjavalta joukolta.

– Sinne on välillä tullut sisältöä, jota miekin olen katsonut ja todennut: "Ei helevetti", Ainala sanoo ja repeilee nauruun.

"Ei helevetti" -osastoon kuuluu symboli, jonka Ainalan kaveri viilsi jalkaansa kännissä. Viiltokuvassa on Savonlinna sydämessä-ryhmän logo: sydän, josta kasvavat Olavinlinnan tornit.

Savonlinnan palvojat otti tunnuksen omaan käyttöönsä, mutta ylösalaisin käännettynä.

– Ne kaksi tornia ovat jalat, ja kolmas torni on kuin paskapökäle, joka tulee perseestä, Ainala selittää.

Verinen Savonlinnan palvojien logo jalassa.
Sydän Savonlinnassa -ryhmästä omittu logo näkyy viillettynä reidessä Savonlinnan palvojat -elokuvassa.Kaitsu / Savonlinnan palvojat

Taiteilijan asiallinen tyyli kakanhajuisten juttujen äärellä alkaa naurattaa. Samalla valkenee, miksi Ainalaa ei näy gallerioissa eikä salongeissa, joissa taiteilijat yleensä tekevät itseään tunnetuksi.

Häntä ei selvästikään kiinnosta lohileipien mutustaminen Savonlinnan oopperajuhlien väliajalla, vaan ennemmin satanismikuvastolla piikittely, huolestuttavat hylätyt rakennukset ja henkinen vastarannan kiiskeily, josta paisuu kollektiivisia taideteoksia.

Ne löytävät yleisön ja innostuneita kriitikkoja ilman lohileipiä.

Lauri Ainala seisoo huoneen keskellä.
Savonlinnan kaupunki on suhtautunut Ainalan puuhiin asiallisesti, mutta esimerkiksi maksuttomia tiloja ei taidetapahtumille ole järjestynyt.Nadja Mikkonen / Yle

Sittemmin Savonlinnan palvojat on levinnyt Facebook-ryhmästä projektiksi ja kollektiiviksi. Se on paitsi Ainalan viimeisimmän elokuvan, myös hänen levynsä nimi.

Ainala tekee myös muutamien henkilöiden kanssa erilaisia rakenteluprojekteja, jotka menevät Savonlinnan palvojien piikkiin. Sellainen oli esimerkiksi Mallastemppeliksi nimett (siirryt toiseen palveluun)y julkinen ja luvattomasti rakennettu metsäsauna (Voima), jonka Ainala joutui vastikään purkamaan. Kaupungin rakennusvalvonta kunei ollut suotuisa vuoropuhelulle asiasta (Itä-Savo).

Hän rakentaa saunaa parhaillaan Savonlinnassa, mutta ei tarkenna, missä.

Aikaisemmin Ainala on rakentanut saunan muun muassa Helsingin Tattarisuolle. Esoteriatuntosarvet saattavat värähdellä, mutta taustalla on silkka käytännöllisyys: Ainala asui aikaisemmin perheineen Tattarisuon lähellä. Sauna löytyy yhä jostain päin soista pöpelikköä. Senkin tarkka sijainti jää mysteeriksi.

Lauri Ainala lukee Raamattua.
Ainala lukee ääneen vanhaa Raamattua, jossa jakeiden merkitystä on selitetty saatetekstein. Se on vastaava Raamattu, mitä hän opiskeli lapsuudessa.Nadja Mikkonen / Yle

Taiteilijan statuksesta huolimatta Ainala ei tunne itseään Savonlinnan kaupungin kultapojaksi. Mitään erityistä kiitosta ei projekteista ole herunut.

– Suhtautuminen on kylmän asiallista, mutta ei vihamielistä, hän toteaa.

Niin, siitä Savonlinnasta.

Savonlinnan palvojat -elokuvassa kuullaan pätkä Joose Keskitalon kappaleesta Pidä varasi kun saavut Savonlinnaan. Se menee näin:

Kaikki kaupungit muistuttavat toisiansa, niiden mitättömät erot, näennäisiä. Vain yksi on aito ja muut kopioita, vailla oikeita merkityksiä. (...) Ole vaiti kun saavut Savonlinnaan.

Ainalalla ja hänen yhteistyökumppaneillaan on raskaan sarjan pakkomielle kaupunkiin. Se ei mene kotiseuturakkauden piikkiin.

Pikemminkin Ainala kuulostaa siltä, kuin olisi Savonlinnalle jollain tavalla henkisellä tasolla vastuussa. Hän vaikuttaa jonkinlaiselta Batmanin ja Jokerin risteytykseltä: Savonlinnan hiljaiselta, mutta arvaamattomalta ja kaoottiselta vartijalta.

Ainala kokee, että rakentaa teoksillaan omaa maailmaa, jonkinlaista mielikuvituspaikkaa. Niiden kautta Savonlinnasta saa tyystin erilaisen kuvan kuin muista lähteistä saisi.

Lisäksi hän saa ideoita asioiden vastustamisesta. Kun Savonlinnaa ankeutetaan purkamalla vanhoja rakennuksia, Ainalaa hirvittää.

– Se vituttaa niin paljon, että pitää tehdä jotain ihan muuta.

"Nyt, ei perkele"

Ainala voisi varmasti olla toisenlainen taiteilija. Sellainen, joka kieltäytyy selittämästä töitään tai kertomasta motiiveistaan ja taustoistaan ja pyrkisi kontrolloimaan julkisuuskuvaansa.

Sen sijaan Ainala huolehtii lähinnä siitä, näyttääkö hän täysin “spurgulta” valokuvissa, sillä niin on kuulemma käynyt erään aiemman haastattelun yhteydessä. Lisäksi Ainala nauraa omista jutuista kertoessaan niin usein ja riemulla, että on vaikea kuvitella häntä pahantahtoiseksi.

Se on kiinnostavaa ottaen huomioon, että Ainala saa intoa kaupungille päänaukomisesta. Tosin hän vakuuttaa, ettei tee asioita pelkästään provosoimisen takia tai ärsyttääkseen.

Savonlinnalaiset, jotka löytävät hänen teoksiensa luo – kuten Mallastemppeliin – ovat ottaneet ne Ainalan mukaan myönteisesti vastaan. Ikäviä kommentteja tulee lähinnä internetissä.

Silloin Ainalaa harmittaa suvaitsemattomuus hänen teoksiaan kohtaan.

– Mutta se myös provosoi tekemään vain enemmän. Siitä tulee olo, että nyt, ei perkele, hän sanoo ja tirskahtaa sanojen välissä.

– Tehdään joku vielä paljon härskimpi juttu.

Lauri Ainala on kyykyssä ullakkohuoneessa ja lukee kirjaa.
Ainalan esikuviin lukeutuu monta ITE-taiteilijaa, kuten Eelis Sinistö ja Veijo Rönkkönen. Ainala ajattelee, että molemmat taiteilijat uhrasivat koko elämänsä työlleen. Petri Aaltonen / Yle

Kaksi vuotta sitten alkoi jälleen eräänlainen kapinallisten vastaisku Savonlinnan kaupungille, tällä kertaa Ainalan ystävän, kuvataiteilija Ville Löppösen taholta.

Se oli Savonlinnan Uusi Taidemuseo -niminen projekti. Kyseessä ei ole rakennus, vaan ryhmä, joka järjestää erimuotoista taidetta tarjolle maksutta. Se on vastalause sille, että kaupungissa ei ole lainkaan taidemuseota eikä Ainalan mukaan edes kaupungin ylläpitämää galleriaa.

Savonlinnan Uusi Taidemuseo kulkee nimellä SLUT. Lyhenne tarkoittaa englanniksi lutkaa ja ruotsiksi loppua, mikä oletettavasti sopii Ainalalle mainiosti.

Savonlinnan kulttuuripuoli ei vastusta projektia: kaupungin kulttuurijohtaja Outi Rantasuo suhtautuu SLUTiin sangen myönteisesti, vaikka kuuleekin tapahtuman nimessä kritiikkiä kaupunkia kohtaan.

– Erityyppisiä kulttuuri-ilmiöitä tarvitaan. Ne herättelevät ihmisiä, Rantasuo toteaa.

Tänä vuonna Ainala oli SLUTin taiteellinen johtaja ja kuraattori yhdessä Joose Keskitalon kanssa (Itä-Savo). Mukana on aikaisemmin ollut esimerkiksi nykysirkusta, runoutta ja kokeellista teatteria.

– Tänä vuonna oli rehvakkaampi ohjelma, Ainala huomauttaa.

Siihen kuului muun muassa Pertti Kurikan Nimipäivistä tutun Kalevi Helvetin kauhupiirroksia, Jan Ijäksen videoteos (siirryt toiseen palveluun) jossa on kolme tanssivaa uusnatsia, ja Heidi Hemmilän eli Hemuloordin videoteos, jossa piirretty penis (siirryt toiseen palveluun) kertoo hampurilaisravintolassa panemisesta.

Mitä Lauri Ainala aikoo tehdä seuraavaksi?

Tietokoneelta lähtee soimaan kappale. Se kuulostaa surumieliseltä, kadotettujen sielujen voihkinnalta, hypnoottiselta ja haikealta.

Kyseessä on yksi Ainalan apurahateoksista: Harmaa getto -kollektiivin levy, jonka pitäisi ilmestyä Svart Recordsin kustantamana marraskuussa. Ainala on tehnyt kappaleisiin raakapohjat, joiden pohjalta muut tekijät työstävät niitä eteenpäin.

Hieman elähtäneeltä pöytätietokoneelta on turha etsiä virtaviivaista musiikinteko-ohjelmaa. Ainala suosii Cool Edit Prota, joka näyttää Mauno Koiviston aikaiselta ilmaisohjelmalta.

Sitä ei parane aliarvioida. Todennäköisesti juuri vastaava kikkailun puute teki Paavoharjustakin kulttisuosikin.

Ainala kertoo, ettei tekninen osaaminen ole hänen vahvin lajinsa. Hän tekee silti.

Pakkomielteisyys tuottaa tulosta.

Lauri Ainala istuu tietokoneen ääressä.
Harmaa geton uusi levy on syntynyt pitkälti siten, että materiaalia on lähetetty tekijältä toiselle kunkin rakentaessa äänimaailmaa edellisen päälle.Petri Aaltonen / Yle

Tieto Ainalan lukuisista teoksista ja valtavasta työmäärästä alkaa jo sakkaamaan aivoissa. On silti parempi venyttää silmäluomet auki ja nähdä loputkin projektit. Ehkä tiedossa on toinenkin ruumis, tai vaikka uuden kultin perustaminen – mistä sitä tietää.

Ainala kertoo raivaavansa tilaa kirjan kirjoittamiselle paikassa, jota hän kutsuu "ranchiksi". Sinne pitää ajaa tovin, ja Ainala pyytää jälleen, ettei tarkkaa sijaintia kerrota.

Sekä Ainalan rakentamissa saunoissa että ranchissa on eräänlainen sisäpiirin leima. Niistä tietää, jos tietää, ja tietävä löytää perille tarvittaessa.

Ranch on tontti, jossa on omakotitalo, suuri navetta ja kosolti pihaa. Pihan reunalla juoksee muutama autoa säikähtänyt kukko, ja ne piiloutuvat metsään. Ainalan mukaan kukot kuuluvat talon vuokralaiselle, Jouni-nimiselle henkilölle, joka asuu navetassa ja syö kukot.

Pihalla seisova omakotitalo oli Ainaloiden koti vielä joitakin vuosia sitten. Se on täynnä tavaraa, vuokralaisen kiljupulloista tekemästä installaatiosta lastenleluihin ja Playstationiin.

Luuta ja kiljupulloja huoneen nurkassa.
Vuokralaisen tekemässä kiljualttarissa on ainakin pari vuotta käynyttä sihijuomaa. Ainala huomauttaa, että kukaan ei ole juonut kiljuja pois vuosienkaan saatossa.Petri Aaltonen / Yle

Ainala on juuri aloittanut Orpokotijuhlat part 2 -nimisen teoksen työstämisen. Se on jatkoa hänen Orpokotijuhlat Saarella -nimiselle soololevylleen. Levyllä sekoitettiin uukuniemeläisyytenä tunnetun herätysliikkeen virrenveisuuta nykyaikaisempiin äänimaisemiin (siirryt toiseen palveluun) (Soundi).

Kakkososa tulee Ainalan mukaan olemaan jotain aivan muuta, mutta hän ei tiedä vielä itsekään, mitä tai missä muodossa.

Ranchissa on rauhallisempaa tehdä töitä kuin kotona, ja Ainala rentoutuu vanhassa talossa. Hän siemailee energiajuomaa tölkistä ja rummuttaa hajamielisesti reisiinsä. Sitten hän poimii lukemattomien esineiden pinoista Raamatun ja alkaa lukea ääneen. Sitä kestää minuuttitolkulla, sillä Ainala on paitsi innostunut, myös huvittunut.

Raamattu on samankaltainen kuin se versio, jota hän luki lapsuudessaan. Kyseessä on painos, jossa on tekstin lisäksi jakeiden selityksiä, ja niitä Ainala pitää selvästi säilyttämisen arvoisina – vähintäänkin hupimielessä.

Tontin pihalla on hylätty vihreä auto. Kun katse kulkeutuu sitä kohti, Ainala toteaa:

– Sekin on sauna.

Autosauna on täynnä kaljatölkkejä, mutta tyhjänä sinne mahtui kolmekin löylyttelijää.

Lauri Ainala ja autoon rakennettu sauna.
Lauri Ainala sättii sauna-auton repsahtanutta kuntoa. Sisällä on kiukaan lisäksi paljon roskaa.Petri Aaltonen / Yle

Itse asiassa Ainala toivoo, että Suomi olisi täynnä itsetehtyjä julkisia saunoja. Ei tarvitsisi kuin tökätä sormella karttaan ja lähteä löylyihin juuri sinne, minne mieli tekee.

– Toivoisin, että ihmiset alkaisivat tekemään kaikkea vähän erilaista. Ei todellakaan tarvitse tehdä samaa kuin mie, mutta ehkä työni inspiroi ihmisiä tekemään sellaista, mikä heitä huvittaa, Ainala sanoo.

Niin Ainala on itse toiminut. Normaalielämään sopeutumaton mies rakensi oman vaihtoehtoisen maailmansa mielensä mukaan. Se koostuu hylätyistä taloista, saunoista, Savonlinnan palvonnasta ja anarkiasta.

Eikä Ainalalla ole muuta paikkaa, mihin mennä.

– Omat viritelmät – saunat ja tämä ranch – ovat tärkeitä, koska mitään vanhoja paikkoja ei enää ole jäljellä. Ei suvun paikkaa, ei lapsuudenkotia, ei mitään.

Lauri Ainala istuu parvekkeella ja katsoo maalaismaisemaa.
Ranchilla on monta soppea, jonne mahtuu viettämään aikaa. Parveke on yksi niistä. Petri Aaltonen / Yle

Ainalan esitellessä navetassa olevaa toista saunanalkua alkaa kova ropina. Rankkasade yltyy.

Ainala kiroilee ja päättää palata vielä ranchin talon suojiin puuhastelemaan. Raivattavaa riittää, mutta apurahaa on jäljellä vielä vajaat puolitoista vuotta.

Jos ideat loppuvat, hän ei edes haluaisi apurahaa. Se olisi liian ahdistava tilanne. Ainala palaisi mieluummin työttömäksi työnhakijaksi.

– Voisin hakea hautausmaalle töihin, tai olla vaikka parkkipirkko, hän toteaa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa hymyillen:

– Tietenkin johtaja.

Ainala katoaa ranchin uumeniin ja jättää energiajuomatölkin muiden tölkkien joukkoon ikkunalaudalle.

Kaupungista poispäin ajaessa tulee vastaan kyltti:

Savonlinna – Tervetuloa uudelleen.