Pieni ja vitsikäs matkamuisto Roomasta on melkein kuin tätä päivää, mutta joku lontoolainen sai sen tuliaiseksi kaksi vuosituhatta sitten

Lontoon Citystä löydetyt asiakirjat kertovat bisnespaikan alkaneen versoa heti, kun roomalaiset perustivat Londiniumin.

arkeologia
Kirjoituspuikko teksteineen kuvattuna kaikilta neljältä kyljeltään.
"ab urbe v[e]n[i] munus tibi gratum adf(e)ro", alkaa tuliaistervehdys kirjoituspuikossa.Lontoon arkeologinen museo MOLA

Ehkä sinunkin vaatekaapissasi on yksi viime vuosikymmenien suosikkituliaisista: T-paita, jossa lukee "sisareni/serkkuni/kaverini/joku kävi Lontoossa/Pariisissa/Berliinissä/jossakin, ja minä sain vain tämän vaivaisen T-paidan".

Vitsi on jaksanut naurattaa tuliaisten ostajia ja ehkä saajiakin ilmeisesti jo 1970-luvulta. Pitkä aikahan sekin jo on, mutta jos T-paitasi on Roomasta, lahjasi on osa todella vanhaa jatkumoa.

Jokseenkin sama viesti oli nimittäin raaputettu rautaiseen stylukseen, jonka joku toi vastaperustettuun Lontooseen tuliaisena Roomasta yli 1 900 vuotta sitten.

Stylus on tikku, jonka terävällä päällä kirjoitettiin tekstiä puulaatan pinnalle levitettyyn vahaan. Litteällä päällä vaha pyyhkäistiin tarvittaessa tasaiseksi, kuten lyijykynän kumilla virheet paperista.

Lontoon arkeologisen museon MOLA:n (siirryt toiseen palveluun)sivulla esitelty löytö on noin vuodelta 70. Roomalaiset olivat perustaneet Lontoon vain kaksi vuosikymmentä aiemmin.

Pitkä matka ja tyhjä kukkaro

Kirjoitustikku on lyhyt ja tuliaisviesti pitkä, joten sitä piti jatkaa tikun kaikille kyljille. Korroosion alta vaivoin paljastunut teksti pahoittelee tuliaisen vaatimattomuutta.

Muinaisten roomalaisten käsialoihin ja klassisiin kieliin erikoistunut Oxfordin yliopiston tutkija Roger Tomlin onnistui englannintamaan tekstin. Vapaasti suomennettuna se kuuluu näin:

"Olen tullut kaupungista (=Roomasta). Tuon sinulle teräkärkisen tuliaisen, jotta muistaisit minut. Jos onni soisi, toivoisin voivani olla yhtä antelias kuin matka oli pitkä ja kukkaroni tyhjä."

Lontoo, aikalaisille Londinium, sijaitsi Rooman suuren valtakunnan laidalla. Lontoosta oli kuitenkin ehtinyt jo tulla tärkeä kauppa- ja hallintokeskus.

Siitä styluslöytökin osaltaan kertoo. Kirjoitustaito ja kirjeet olivat tärkeitä sotilaalle, kauppiaalle tai virkamiehelle, jonka perhe saattoi asua parin tuhannen kilometrin päässä.

Kirjoituspuikko on yksi noin 14 000 esineestä, jotka MOLA:n arkeologit löysivät tämän vuosikymmenen alkuvuosina Lontoon Cityn kaivauksissa, ennen kuin paikalle rakennettiin talousmediayhtiö Bloombergin Euroopan-pääkonttori.

Löytöjen joukossa on paljon keramiikkaa ja kolikoita mutta myös muun muassa satoja kenkiä ja useita amuletteja. Yksi meripihkainen onnenkalu oli kuulunut gladiaattorille.

Kirjoituspuikkoja löytyi parikymmentä, mutta vain yhdessä on tekstiä. Vastaavat löydöt ovat hyvin harvinaisia Rooman valtakunnan koko alueelta.

Arkeologit löysivät myös puurakennusten ja aitojen jäänteitä aivan Lontoon varhaisvuosilta. Ensimmäisen vuosisadan Lontoo oli rakennettu lähes pelkästään puusta.

1950-luvun löytö ennusti hyvää

Thamesin sivujoki Walbrook jakoi roomalaisen Lontoon kahteen osaan. Walbrook oli asukkaille makean veden lähde ja myös viemäri, jonne osa kirjoituslaatoistakin päätyi.

Kaupungin kasvaessa jokilaaksoon tuotiin täyttömaata, mikä antoi rakentamiselle lisätilaa. Samalla maakerrokset hautasivat pikku hiljaa Lontoon varhaishistoriaa.

Yhdestä jokivarren rakennuksesta löytyi pieni arkistohuone ja sieltä 19 kirjoitustaulua, joissa näyttää olleen oikeusdokumentteja, kertoo kaivauksien johtaja, MOLA:n arkeologi Sophie Jackson Current Archaeology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

– Yksi saattaa olla upseerin testamentti. Se on päivätty vuodelle 67, Jackson kertoo.

Walbrook virtaa edelleen, mutta maan alla. Joki katettiin keskiajalla, ja päälle tehtiin rakennuksia. Maanalaisena Walbrook hoitelee roomalaisaikaista tehtäväänsä osana Lontoon viemäriverkostoa. 

City tiedettiin parhaaksi mahdolliseksi alueeksi Britannian roomalaisaikaisille kaivauksille. Siellä tehtiin jo 1950-luvulla rakennustöissä huima löytö, kun entisestä jokirannasta paljastui Mithrasin temppeli lukuisine marmorisine jumalpatsaineen.

Noin vuonna 240 rakennettu temppeli oli ollut maanalainen, kuten mithralaisuudessa oli tapana. Temppelien riiteistä tiedetään hyvin vähän mitään varmaa, sillä kirjoitettua aikalaistietoa ei ole.

London Mithraneum (siirryt toiseen palveluun) avattiin yleisölle toissa vuonna.

Kun alueella alettiin 2000-luvun alussa kaivaa uudelleen, oli oletettavaa, että kosteassa maaperässä olisi säilynyt myös kirjoitustauluja ja muita puuesineitä Mithraneumiakin varhaisemmalta ajalta.

Aiemmin Lontoosta oli löydetty 19 lukukelpoista taulua. Tutkijat toivoivat saavansa talteen muutaman lisää, mutta löysivätkin aarteen: 405 taulua, joista 87:n tekstistä on onnistuttu saamaan jotakin selvyyttä.

Löydöt osoittavat, että kauppa- ja oikeudelliset kysymykset olivat Lontoon Cityn elämää aivan alusta asti. Tauluihin oli kirjoitettu muun muassa useita velkakirjoja.

Titus taisi menettää rahansa

Vanhin lukukelpoisista löydöistä on Titusille osoitettu kirje. Hän vaikuttaa olleen siipikarjan kasvattaja. Lähettäjän nimi laatasta ei selviä.

Vaikeasti tulkittavilla latinalla ja käsialalla kirjoitettu kirje varoittaa, että markkinoilla joku kerskuu suureen ääneen saaneensa Titusilta lainaa. Kirjoittaja neuvoo Titusta sietämään huhut ja pitämään pokkansa.

Markkinat-sana saattaa viitata kaupungin keskusaukioon tai jopa siihen, mitä talouskielessä nykyäänkin kutsutaan markkinoiksi, tutkijat arvelevat.

Päiväystä laatassa ei ole, tai aika on syönyt sen. Puuaineksen ajoituksen perusteella laatta on vuosilta 43–53 eli ehkä jopa ajalta, jolloin varsinaista kaupunkia ei vielä ollutkaan.

Muotoutumassa olleessa bisnesyhteisössä näyttää kihisseen huhuja huonojen lainojen seurauksista, sanoo Roger Tomlin.

– Laatassa on selvästikin puhe harkitsemattomasti annetusta lainasta, jonka takia kirjoittaja tarjoaa epämääräistä ja moralisoivaa lohdutusta, Tomlin kuvailee.

Ensimaininta Lontoon nimestä

Löytöjen joukossa on muutakin Britannian roomalaishistoriaa, joka on lajissaan vanhinta, kuten Lontoon nimen kaikkien aikojen ensimmäinen maininta.

Vuosien 65 ja 70 välillä kirjoitetun kirjeen osoite on "Londinio Mogontio" eli "Lontooseen Mogontiusille".

Tätä ennen vanhin tunnettu teksti, jossa Lontoota kutsutaan nimeltä, on kuuluisalta historioitsijalta Tacitusilta. Väliä on puoli vuosisataa.

Lontoon nimi esiintyy Bloombergin tontin kirjoitustauluissa kaikkiaan vain kolme kertaa. Tutkijat eivät hämmästele sitä, sillä he uskovat löytämänsä postin olleen pääasiassa kaupungin sisäistä.

Silloin osoitteeksi riitti "antakaa tämä Gratusille, Juniusin pojalle".

Puukappale, jossa lukee latinaksi  " Londinio Mogontio".
Jollakulla oli runsaat 1 900 vuotta sitten asiaa Mogontiusille. MOLA

Vanhimmaksi tunnetuksi velkakirjaksi on osoittautunut dokumentti tammikuun 8. päivältä vuodelta 57. Teksti on poikeuksellisen kokonainen.

"Minä Tibullus, Venustusin vapautettu orja, olen kirjoittanut tämän ja sanon, että olen velkaa Gratusille, Spuriusin vapautetulle orjalle, 105 dinaaria kauppatavarasta, joka on ostettu ja toimitettu. Tämä summa minun on maksettava hänelle tai henkilölle, jota asia koskee..."

Tibullus ja Gratus olivat vapauttamisensa jälkeen ilmeisesti ryhtyneet entisten isäntiensä edustajiksi, sanoo Roger Tomlin.

– Tibullus on harvinainen nimi, joskin se oli myös runoilijalla. Ehkä Tibullusin isännällä oli kirjallisia intohimoja ja hän valitsi orjansa nimen sillä perusteella.

Tibullus lupaa velkakirjassa jatkaa lainansa ja korkojen maksamista "aikanaan". Lainasumma oli melkoinen, melkein puolet legioonalaisen vuosipalkasta. Taitava työmies tienasi dinaarin päivässä.

Kirjoitus on säilynyt uurteina

Lähes kaikki laatat ovat saksanpihtapuuta. Se oli ilmeisesti kierrätystavaraa. Tutkijat ovat päätelleet, että pilkotuiksi päätyneet laudat olivat peräisin tynnyreistä, joissa oli kuljetettu viiniä luultavasti Reininmaalta.

Laattaan koverrettuun syvennykseen tehtiin musta kirjoituspinta mehiläisvahan ja hienoksi jauhetun hiilen sekoituksesta.

Vahaan kirjoitettiin styluksella, jonka kärki paljasti alta vaalean puun. Kaksi laattaa sidottiin vastakkain kuin kirjan kannet kirjoituksen suojelemiseksi.

Kun asiakirjaa ei enää tarvittu, vaha tasoitettiin uutta käyttöä varten. Vaha ei myöskään ole säilynyt kosteassa maassa, toisin kuin puu.

Kaikeksi onneksi saksanpihta on pehmeää puuta. Kun kirjuri käytteli stylustaan pontevasti, kärki jätti jälkiä vahan lisäksi myös puuhun.

Jos laatta oli pyyhitty yhä uudestaan, painaumat ovat päällekkäisten kirjoitusten mahdotonta sekasotkua. Joissakin tapauksissa uusiokäyttöä oli kuitenkin ollut vähemmän, joten asiantuntijoiden onnistui tulkita uurteet sanoiksi.

Kapinasta toivuttiin yllättävän nopeasti

Lontoon historian kannalta erittäin kiinnostava laatta on lokakuun 21. päivänä vuonna 62 päivätty asiakirja, joka todistaa, miten nopeasti Lontoo oli nousemassa jaloilleen rajun verilöylyn jälkeen.

Kelttikuningatar Boudican johtamat kapinalliset olivat vain pari vuotta aiemmin tuhonneet roomalaiskaupunkeja, Lontoon lisäksi myös Verulamiumin.

Kirjoittaja, Marcus Rennius Venustus, kertoo tilanneensa 20 lastillista ruokatarvikkeita Verulamiumista. Molemmat kaupungit olivat siis toipuneet kylliksi, jotta niiden välillä voitiin tehdä kauppaa.

Lontoo jatkoi kasvuaan nykyiseksi yli kahdeksan miljoonan ihmisen suurkaupungiksi, mutta Verulamium katosi roomalaisajan jälkeen kartalta. Kaupunki sijaitsi nykyisessä Hertfordshiressä Lontoon pohjoispuolella. Paikka tiedetään, mutta suurin osa siitä on arkeologisesti tutkimatta.

Moderni konttorirakennus, kadulla punainen kaksikerroksinen bussi.
Bloombergin Euroopan-pääkonttori avattiin toissa vuonna paikalla, jossa Lontoon roomalaiset liikemiehet hoitelivat bisneksiään kaksi vuosituhatta sitten. Andy Rain / EPA-EFE

Alkuperäisväestön jäljille laatat eivät auta

Yksi asia kirjoitustauluista välittyy kirkkaana: lontoolaisten tapa hoitaa asioitaan oli täysin roomalainen heti kaupungin perustamisen jälkeen, kertoo Sophie Jackson.

Esimerkiksi monimutkainen oikeusjärjestelmä, jossa ihmisiä kutsuttiin kuulusteluihin ennen oikeudenkäyntiä, oli täydessä toiminnassa jo tuolloin.

Laatoissa elää asukkaiden ääni roomalaisen Lontoon ensimmäiseltä puolelta vuosisadalta.

Roger Tomlin tutkimusraportissaan

Laatoista on kyetty lukemaan 92 lontoolaisen nimet ja myös useiden ammatit. Joukossa on tynnyrintekijä, oluenpanija ja tuomari, sotilaita, orjia ja vapautettuja orjia. Kaikkien aikojen ensimmäinen nimeltä tunnettu lontoolainen kiinteistönomistaja oli Catullus.

Entä valloitetun Britannian väestö? Oliko roomalaiskaupungissa sen edustajia?

Brittiväestö puhui kelttikieliä kuten Keski-Euroopan keltit, roomalaisittain gallialaiset. Nämä olivat jo roomalaistuneet. Heitä oli Lontoossa paljon sotilaina ja liikemiehinä, tutkijat arvioivat.

Tomlinin mukaan on hyvin vaikea sanoa, onko joku kirjoituslaattojen kelttinimisistä kenties britti. Lontoon Southwarkista löytyi kuitenkin muutama vuosi sitten kirjoitus, jota hän pitää kuvaavana.

– Muuan Tiberius Celerianus omisti sen jumalalle. Hän kutsui itseään lontoolaiseksi mutta oli kotoisin Ranskasta. Taulujen kirjoittajien joukossa saattoi olla brittejä, mutta totta puhuakseni se on epätodennäköistä.

Moni roomalaisajan keltti latinalaisti nimensä valloittajan mallin mukaiseksi. Jos esimerkiksi Brice ja Judoc kalskahtivat liian kelttiläisiltä nimiltä, niistä tehtiin Bricius ja Iodocus.

Verkosta on luettavissa pdf-muodossa Roger Tomlinin yli 300-sivuinen raportti kirjoituslaatoista ja niiden tutkimuksesta, Roman London's First Voices (siirryt toiseen palveluun). MOLA julkaisee kaikista löydöistä kattavan analyysin ensi vuonna.

Joitakin satoja löytöjä on esillä London Mithraeumissa (siirryt toiseen palveluun) ja Oxfordin yliopiston Ashmolean-museossa (siirryt toiseen palveluun). Siellä on parhaillaan nähtävissä myös stylus, joka innoitti tähän juttuun.

Lue myös:
Ainutlaatuinen kirjekokoelma kertoo roomalaisen linnoituksen arjesta ja työstä valtakunnan äärirajalla