Maija Huttunen sukeltaa päivät historiallisten aarteiden perässä ja pyörittää lopun aikaa kyläpanimoa – "Näin oman näköistä elämää ei voi suunnitella"

Merigeologin aika on tänä kesänä kulunut Näsijärven pinnan alla 1800-luvulla upotetun hinaajan äärellä. Kotikonnuilla Vesilahdessa syntyy olutta Laukon kartanolle.

meriarkeologia
Maija Huttunen sukeltamassa.
Sukelluspuku on Maija Huttusen pääasiallinen työasu.Maija Huttunen

Merigeologi Maija Huttunen on viettänyt kesänsä makeissa vesissä. Huttunen kollegoineen tutkii, puhdistaa ja kuvaa Tampereella Näsijärvessä makaavaa vanhan hinaajan hylkyä.

1800-luvun lopulla tiensä päähän tullut Näsijärwi-alus upotettiin aikoinaan tarkoituksella, ja sittemmin hylkyä madallettiin tukinuiton tieltä. Sen jälkeen teräksisen seuraajansa tieltä väistynyt hinaaja sai maata Pölkkylänniemen kärjessä vuosikymmeniä kenenkään muistamatta.

Maija Huttunen
37-vuotias Maija Huttunen on merigeologi ja panimomestari, joka asuu Laukon kartanon pihapiirissä ja laskee veneensä vesille lähes takapihaltaan. "Ei näin oman näköistä elämää voi suunnitella. Hyvät asiat tapahtuvat melkein vahingossa", hän sanoo.Anna Sirén / Yle

Nyt sen lepopaikka osuu kuitenkin täyttömaan tielle, ja pinnan alla tarvitaan Maija Huttusta.

– Me suoritamme niin sanotut pelastuskaivuut. Yli sata vuotta vanhat uponneet laivat ovat muinaismuistoja, ja muinaismuistolaki velvoittaa dokumentoimaan ne, Huttunen selittää komennusta.

Alus makaa Näsijärvessä matalassa vedessä, mutta syvässä sedimentissä. Ennen dokumentointia hylky piti puhdistaa ja tyhjentää, mikä tarkoitti Maija Huttuselle imurointihommia. Pohjalaudat ja muut rakenteet saatiin näkyville pumppaamalla loputtomalta tuntunut määrä maa-ainesta pois tieltä.

– Sedimenttiä vain riitti ja riitti, ja jossain kohtaa se otti aika paljon päähän. Toisaalta tunnelma oli hieno, kun vedestä lopulta paljastuivatkin laudat, jotka olivat niin hyvässä kunnossa, että näytti kuin ne olisivat uponneet järveen eilen, Huttunen kuvailee.

Pumppausurakan jälkeen alkoi dokumentointi. Kamera on laulanut pinnan alla koko kesän, ja tuloksena on sekä valokuvia että video, jonka avulla laivasta tehdään jälkipolville 3D-malli. Laivan myöhempään kohtaloon merigeologi ei ota kantaa, vaan lausunnot antaa aina Museovirasto.

Sedimenttiä vain riitti ja riitti, ja jossain kohtaa se otti aika paljon päähän.

Maija Huttunen

Hinaajaa aikoinaan kuljettaneet miehet tuskin osasivat kuvitella, että heidän työpaikkaansa eräänä päivä kiertelee kumipukuinen nainen säiliöt selässään. Nainen sen sijaan on suonut yli sata vuotta sitten eläneille tukinkuljettajille useammankin ajatuksen.

– Mietin sukeltaessani tosi paljon sitä, kuka täällä viimeksi on ollut ja miten kohde on vaikuttanut aikansa ihmisten elämään.

"Nahkakönttien" löytäjäksi Ruotsiin

Maija Huttusen yritys Nordic Maritime Group suorittaa vedenalaisia kulttuuriperintöinventointeja ja sen lisäksi muutakin kaukokartoitusta, eli lähinnä luotaustöitä.

Hylyt, Näsijärvi
1800-luvun lopulla Näsijärveen upotetusta hinaaja Näsijärwestä ei ole löytynyt kuvaa, mutta sen sisaralus s/s Tampere oli rungoltaan samanlainen.Jani Aarnio/Yle

Huttusen ominta elementtiä löytyy Suomesta maan täydeltä, mutta pelkästään vesialueiden runsaus ei riitä takaamaan, että töitä aina olisi tarpeeksi.

– Suomessa ollaan luvittamisen kanssa ehkä vielä vähän hukassa. Meillä on muinaismuistolaki, mutta se ei aina välttämättä toteudu kaikkien projektien kohdalla. Jos kaikki menisi niin kuin pitää, hommia olisi.

Suomessa ollaan luvittamisen kanssa ehkä vielä vähän hukassa.

Maija Huttunen

Ruotsissa suomalainen osaaminen on sen sijaan otettu ilolla vastaan. Avovesikausi kestää pitkän maan eteläosissa Suomea pidempään ja historiallisesti arvokkaita kohteita riittää.

Maija Huttusen yritys operoikin nyt myös länsinaapurissa, ja nainen on työskennellyt arvokkaissakin kohteissa, kuten viikinkiajan huomattavimman kauppapaikan Birkan kaivauksilla.

Maija Huttunen sukeltamassa.
Vedenalaisilla kaivauksilla tehdyt vanhatkin orgaaniset löydöt voivat olla ihmeen hyväkuntoisia.Maija Huttunen

– Selvitimme rautakautisen sataman historiaa ja teimme valtavat määrät 1300 vuotta vanhoja löytöjä. Suomalaisia arvostettiin, koska sukelsimme aamusta iltaan.

Kuivan maan kaivauksista löydetään harvoin orgaanisia jäänteitä, mutta kylmässä ja hapettomassa tilassa muinaisten ruotsalaisten puiset lusikat ja kulhot sekä esimerkiksi tervasoihtujen kankaanpalaset olivat säilyneet.

– Minusta tuli noilla kaivauksilla leather mistress, koska jostain syystä aloin yhtäkkiä löytää todella paljon nahkakönttejä, Huttunen nauraa.

Haaveena iso budjetti Saimaan rannalla

Merigeologin työkomennukset ovat yleensä projektiluontoisia ja liittyvät vesiluvittamiseen. Kun Maija Huttusta pyytää visioimaan unelmiensa työkeikan, lähtee haaveilu liikkeelle riittävästä budjetista.

– Jos jostakin taivaasta tipahtaisi monivuotinen rahoitus, voisin vapaasti tutkia Saimaan vedenpinnan vaihtelua jääkauden jälkeen ja sen vaikutuksia ihmiseen.

Maija Huttunen puuveneensä kannella
"Varsinaiset kaivaukset ovat merigeologille Suomessa harvinaisia. Vuosikymmeneen niitä mahtuu ehkä kolmet.", Maija Huttunen sanoo.Anna Sirén / Yle

Viime vuoden kesäkuussa Maija Huttunen teki yhteistyötä Helsingin yliopiston ja Museoviraston kanssa metsästessään vedenalaisia kivikautisia asuinpaikkoja Kuolimo-järvellä Savitaipaleella. Löytyi kodanpohja, josta jäi kipinä geologin mieleen.

– Löytö oli todella merkittävä, koska kyseessä oli ensimmäinen Suomesta löydetty kivikautinen tulipesän pohja veden alta. Entisen Suomen vanhin löytö on Antrean kalaverkot. Niiden ja kodanpohjan välillä on vain parituhatta vuotta ja niin pieni välimatka, että porukka on varmasti liikkunut samoilla paikoilla. Sitä olisi hieno tutkia rauhassa, Huttunen innostuu.

Panimomestariksi melkein vahingossa

Merigeologi kuulee laineiden liplatuksen vapaapäivinäänkin. Maija Huttusen koti sijaitsee Vesilahdella Laukon kartanon pihapiirissä, ja takapihalla aukeaa Pyhäjärvi. Laukko ei ole menneistä ajoista innostuneelle naiselle hullumpi asuinpaikka.

– Kyllä minulle on aika iso merkitys sillä, että historia on täällä niin vahvasti läsnä. Halutessani voisin vaikka päivittäin kävellä rautakautisessa kalmistossa.

Kotinurkilta löytyy myös Huttusen kakkosammatti. Avovesikauden ulkopuolella päivätyö antaa myöten harrastukselle, josta tuli hieman varkain toinen työ.

– Kun Savonlinnan Mustan Virran panimon vanhat laitteet tulivat myyntiin, heitin kavereille, että pistetäänkö panimo pystyyn. Nyt meillä on panimo tuossa lähellä, Narvan kylällä. Kaljaa menisi niin paljon kuin ehtisi tekemään, mutta kesäaikaan sukellustyöt vievät isoimman osan ajasta. Pyrimme täyttämään kartanon oluttarpeet.

Välillä vastaan tulee sellaisia valintoja, jotka yhtäkkiä antavatkin kävelemisen sijasta mahdollisuuden teleportata eteenpäin.

Maija Huttunen

Oluen paneminen sopii historiaa rakastavalle ihmiselle erinomaisen hyvin, onhan kyseessä ikiaikainen taito.

– Olutta on tehty tosi pitkään. Tietyt asiat pysyvät: ihmiset tarvitsevat esimerkiksi partureita, apteekkareita ja oluenpanijoita aikakaudesta toiseen, Maija Huttunen nauraa.

Vanhan puuveneensä kannella kotikartanonsa takapihalla istuva, järvituulta nuuskiva ja pian takaisin panimolleen suuntaava 37-vuotias nainen vaikuttaa elävän juuri itsensä näköistä elämää.

Voiko sellaista suunnitella?

– Ei. Asiat tapahtuivat vahingossa. Joidenkin juttujen eteen voi tehdä paljon töitä, mutta välillä vastaan tulee sellaisia valintoja, jotka yhtäkkiä antavatkin kävelemisen sijasta mahdollisuuden teleportata eteenpäin. Moni tilaisuus tippuu syliin melkein vahingossa, ja kun lähtee elämään mukana, niin se viekin aika erikoisiin paikkoihin. Pitää vain uskaltaa.

Maija Huttunen on Radio Suomen kesävieraana sunnuntaina 18.8.2019 klo 16:30.