Julia Koskiniemi, 22, vaihtoi lapsena koulua parin vuoden välein: "Synttärit helpottivat valtavasti" – nuoret kertovat, miten muutoista selviää

Moni lapsi ja nuori aloittaa tänäkin syksynä uudessa koulussa. Kolme koulua vaihtanutta kertoo, mikä voi auttaa muutoksessa.

koulut
Julia Koskiniemi Tammelan ala-asteen pihassa.
Julia Koskiniemi muistaa edelleen ensimmäisestä kouluvuodestaan paljon yksityiskohtia. Hilma Toivonen / Yle

Joka vuosi monella lapsella ja nuorella on edessään kokonaan uuteen kouluun ja luokkaan sopeutuminen, esimerkiksi perheen muuton seurauksena.

Mitä tunteita sosiaalisen ympäristön muuttuminen herättää, ja miten niistä voi selvitä? Julia Koskiniemi, Jaakko Pohjolainen ja Jari Mäkäläinen kertovat kokemuksen tuomalla asiantuntijuudella omat vinkkinsä lapselle ja nuorelle haastavassa tilanteessa.

Julia Koskiniemi Tammelan koulun pihassa.
”On todella vaikeaa edes kuvitella, millaista elämä olisi, jos olisin jäänyt tänne”, Julia Koskiniemi pohti Tammelan koulun pihassa. Hilma Toivonen / Yle

Julia Koskiniemi, 22: Syntymäpäiväjuhlilta porukoihin

Julia Koskiniemi kävi ala-asteensa kolmessa eri koulussa. Ensimmäinen luokka meni Tammelan koulussa Tampereella, jonka jälkeen Koskiniemi muutti äitinsä mukana Ylöjärvelle. Neljännellä luokalla tuli taas muutto takaisin Tampereelle Raholan kouluun.

– Eivät ne silloin olleet kovin vaikeita tai raskaita kokemuksia. Taisin suhtautua muutoksiin silloin vain asioina, jotka oli pakko tehdä. En punninnut vaihtoehtoja.

Yksi koulun vaihto jäi kuitenkin erityisen positiivisesti mieleen. Ylöjärveltä Tampereelle muuttaessaan Koskiniemi pääsi tutustumaan uuteen luokkaansa yhtenä päivänä jo loppukeväästä, vaikka koulu alkoi vasta syksyllä. Samana kesänä yhden tulevan luokkalaisen äiti oli etsinyt Koskiniemen äidin yhteystiedot ja pyytänyt luokan uuden tytön tyttärensä synttäreille.

– Luokkaan tutustuminen etukäteen ja synttärit helpottivat ihan valtavasti koulun aloitusta. Kun koulu syksyllä alkoi, minulla oli jo vähän niin kuin kavereita luokalla.

Olen ehkä tiedostamattani sisäistänyt, että helpoimmalla pääsee, kun on mieliksi.

Julia Koskiniemi

Vaikka ensimmäiset päivät ovat olleet jännittäviä, uusista kouluista on aina löytynyt ystäviä. Koskiniemi uskoo, että kouluvaihdosten myötä hän on kehittänyt matalamman kynnyksen tutustua uusiin ihmisiin.

– Samaan liittyy varmaan vähän negatiivinenkin kaikkien miellyttämisen tarve. En joskus sano ääneen mielipidettäni, sillä olen ehkä tiedostamattani sisäistänyt, että helpoimmalla pääsee, kun on mieliksi. Kun on tullut niin monta kertaa uutena tyyppinä luokkaan, sitä on halunnut antaa erityisen hyvän ensivaikutelman saadakseen kavereita.

Koskiniemi uskoo, että olisi hyvin erilainen ihminen, jos olisi jäänyt vain yhteen ja samaan kaveriporukkaan. Muuttaminen on mahdollistanut laajat kaverisuhteet jo ala-asteelta lähtien, ja ympärillä on ollut aina paljon ihmisiä.

– Lapsuudessa ja nuoruudessa kaverisuhteilla on valtava painoarvo, ja kavereilta otetaan hirveästi vaikutteita. On todennäköistä, että olisin päätynyt tekemään erilaiset valinnat esimerkiksi lukion ja koulupaikkojen suhteen, jos olisin ollut vain yhdessä paikassa aina.

Tänä syksynä uudessa koulussa aloittavalle lapselle ja nuorelle Julialla on selvä viesti:

– Tämä on kauhea klisee, mutta mene vain omana itsenäsi, se on paras mitä voit antaa. Ja kyllä se riittää. Siihen voi koittaa suhtautua uutena seikkailuna, joka avaa taas uusia mahdollisuuksia ja opettaa uusia asioita.

Jari Mäkäläinen Kissanmaan ala-asteen pääovien edessä.
Näkymä Kissanmaan ala-asteen pääoven ikkunoista sisään oli samanlainen kuin Jari Mäkäläisen lapsuudessa.Hilma Toivonen / Yle

Jari Mäkäläinen, 25: Sydän jäi Tampereelle

Tamperelainen Jari Mäkäläinen koki suurimmat muutokset koulutiellään jo ala-asteen aikana. Ensimmäisestä kolmanteen luokkaan hän kävi koulua Savonlinnassa. Neljännellä luokalla tuli eteen muutto Tampereelle, sillä äiti oli saanut määräaikaisen työpaikan.

Vielä muuttoautossa Mäkäläinen muistaa itkeneensä pettymyksestä äidilleen, mutta pettymys vaihtuikin nopeasti iloksi.

– Tampereelle muuttaessa kaikki vain loksahtikin kohdilleen. Koulussa oli kivaa ja löysin ystäviä, jotka ovat vielä edelleen elämässä läheisiä ja tärkeitä. Elin oikeastaan lapsuuteni parhaat vuodet Tampereella. Tuntui, että olin löytänyt oman paikkani.

Riemu loppui kuitenkin nopeasti. Viidennen luokan jouluna poika ja äiti pakkasivat muuttoauton ja lähtivät Mikkeliin, jossa Mäkäläinen oli lukion loppuun asti. Mikkeli tuntui välitilalta: Hän tunsi, että oli Savonlinnasta kotoisin ja jättänyt sydämensä Tampereelle.

– Tuntui pahalta, että niin pian tuli taas uusi muutos, joka ei sitten tuntunutkaan yhtään niin hyvältä, Mäkäläinen sanoo.

– Koko ajan oli sellainen olo, että on väärässä kaupungissa, ihan lukion loppuun asti. Samanlaista tunnetta siitä, että tuntuu olevan siellä missä kuuluu ja aidosti kotonaan, ei välttämättä missään vaiheessa enää tullut.

Kesken kouluvuoden mukaan hyppääminen ja kaupungin vieraus lisäsivät vaikeutta sopeutua. Mäkäläinen näkee, että sopeutumista voi auttaa mahdollisuus viettää aikaa uudessa kaupungissa ennen koulun alkua. Lapselle tuo turvaa, kun tuntee jo vähän uusia kulmia.

Eteeni on tullut sellaisia mahdollisuuksia, joita ei samassa paikassa pysyessä olisi luultavasti koskaan tullut.

Jari Mäkäläinen

Mäkäläinen uskoo kouluvaihdosten muuttaneen häntä ihmisenä paljon.

– Jouduin totuttautumaan uusiin ympäristöihin ja vähän pakonkin edessä tutustumaan uusiin ihmisiin. Se on avartanut maailmankuvaa ja tehnyt minusta paljon rohkeamman ja avoimemman ihmisen. Eteeni on myös tullut sellaisia mahdollisuuksia, joita ei samassa paikassa pysyessä olisi luultavasti koskaan tullut.

Myös unelma Tampereesta on vihdoin toteutunut.

– Vannoin Mikkeliin muuttaessamme, taas kerran auton takapenkillä itkien, että tulen takaisin Tampereelle asumaan vielä joku päivä. Kun oli aika hakea yliopistoon, minulla oli yksi selkeä ykkösvaihtoehto kaupungiksi. Olen todella onnellinen, että pääsin tänne opiskelemaan ja olen ollut onnellinen kyllä sen jälkeenkin täällä.

Jaakko Pohjolainen kuvattuna maaseudulla.
Jaakko Pohjolainen rakastaa maalla oloa ja rauhaa, mutta on kiitollinen vähän isompaan kaupunkiin muutosta lukioikäisenä.Hilma Toivonen / Yle

Jaakko Pohjolainen, 25: Masennuksen kautta omanlaisiin piireihin

Tamperelainen Jaakko Pohjolainen koki vaikeimman muutoksen lukioikäisenä. Ensimmäisen kerran koulu vaihtui jo neljännen ja viidennen luokan taitteessa, kun hän muutti äitinsä kanssa Hirvihaarasta muutaman kilometrin päähän Mäntsälän keskustaan.

Yläasteella seitsemännen luokan jälkeen luokkia hajotettiin ja Pohjolainen siirrettiin uuteen porukkaan.

Hän muistaa ala- ja yläasteen muutokset kuitenkin melko kevyinä kokemuksina. Paikkakunta oli edelleen sama ja vähintäänkin tuttuja oli jokaisella uudella luokalla. Lapsena Pohjolaiselle oli melko mutkatonta saada uusia ystäviä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että masennuin silloin.

Jaakko Pohjolainen

Raskain muutos oli siirtyminen kesken lukion ensimmäisen lukuvuoden Tampereelle Kaarilan lukioon. Kaupunki oli ensimmäistä kertaa täysin uusi ja vieras, ja Pohjolaisesta tuntui, että koko vanha elämä täytyi jättää. Jalkapallojoukkue, kaveripiirit ja silloinen tyttöystävä jäivät kaikki Mäntsälään.

– Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että masennuin silloin. Vetäydyin aluksi omaan kuoreeni, jäin vellomaan joihinkin synkkiin olotiloihini. En yrittänyt kovin aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin.. Jalkapalloharrastuskin jäi, kun energiaa ja motivaatiota ei riittänyt uuden joukkueen etsimiseen uudesta kaupungista.

Oman paikan löytyminen Tampereella otti aikansa. Pikkuhiljaa Pohjolainen kuitenkin alkoi tutustua ihmisiin. Hän oppi tunnistamaan koulussa tyyppejä, joiden kanssa todella haluaa viettää aikaa.

Uusi kaveriporukka tuntuikin paremmalta kuin mikään aiemmin.

Jaakko Pohjolainen

– Lopulta päädyin mielenkiintoisiin ja todella omanhenkisiin piireihin, joka on johtanut ajattelun ja maailmankuvan laajenemiseen. Yhtäkkiä minulla oli tilaa olla oma itseni ja kehittää uusia puolia itsessä. Uusi kaveriporukka tuntuikin paremmalta kuin mikään aiemmin. Vietän edelleen aikaa samojen tyyppien kanssa.

Nyt lukiota vaihtavia nuoria Pohjolainen kannustaa olemaan oma itsensä.

– Tein itse esimerkiksi sitä, että poltin röökiä ihan vain tutustuakseni ihmisiin tupakkapaikalla, vaikka en halunnut oikeasti polttaa. Ei siinä pidemmän päälle ollut mitään järkeä. Jos voisin, kehottaisin nuorta itseäni myös jatkamaan urheilua ja jalkapalloa. Fyysinen passiivisuus pahensi selkeästi oloa entisestään.

Pohjolainen uskoo, että jokainen koulua vaihtava voi myös hyötyä luovasta tekemisestä, sillä se antaa väylän kanavoida mitä ikinä tunteita nouseekaan pintaan. Hän löysi intohimon valokuvaamiseen vasta lukion jälkeen, mutta uskoo, että siitä olisi voinut löytyä suurta apua.

Lähipiiriä Pohjolainen kannustaa panostamaan vapaa-ajan tekemiseen.

– Parhaassa tapauksessa omalla toiminnalla voi kannustaa nuorta pysymään aktiivisena. Tosin ei se tietenkään aina ole helppoa. Olin esimerkiksi itse niin kapinoiva teini, ettei äidillä ollut siihen hirveästi sanomista.

Jaakko muistaa olleensa lukion alussa vihainen äidilleen muutosta, ja purkaneensa sen vuoksi pahaa oloaan kapinoimalla. Nyt hän myöntää, ettei äiti ansainnut sellaista asennetta.

Muutos vaatii aikaa

Tampereen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön psykologi Mikko-Juhani Korpelan mielestä mitään yleispäteviä totuuksia koulun vaihtamisesta ei voi antaa.

­– Yhteistä tilanteille on vain se, että siirtymät ovat nuorelle usein isoja ja mietityttäviä asioita, mutta reaktiot ja vaikutukset ovat todella yksilökohtaisia.

Korpela korostaa, että nuoruuteen kuuluu normaalina osana erilaisia haasteita, jotka muuttuvat nuoruuden eri vaiheissa, ja mahdollistavat sen, että lapsesta tulee aikuinen.

– Mutta kyllähän se, kun vaihtaa kaupunkia tai vaikka ihan vain luokkaa, tuo ihan merkittävän lisähaasteen siihen kaikkeen muuhun nuoruuden kuormittavuuteen, Korpela toteaa.

Hän korostaa, että muuttaminen laittaa nuoren vähän väkisinkin uuden oppimisen äärelle.

Tutustuminen ottaa oman aikansa. Syvät ystävyyssuhteet eivät muodostu vielä kahdessa viikossa.

Mikko-Juhani Korpela

– Kun pystyy kohtaamaan tällaisia oppimisen haasteita, se yleensä synnyttää uusia voimavaroja ja työkaluja, joilla pärjätä muutoksissa myös myöhemmin elämässä. Ja muutoksia tulee aina.

Uudessa koulussa aloittavan vanhemmille ja lähipiirille Korpela suosittelee aitoa ja avointa kuuntelua.

– On parempi kuunnella kuin antaa kauheasti vinkkejä siitä, miten sopeutua. Olisi hyvä vaalia sellaista kiinnostunutta mutta ei liian tietävää asennetta yrittää ymmärtää, mitä asiat juuri nuoren elämäntilanteessa tarkoittaa. Nuorelle olisi hyvä luoda käsitys, että on tosi ookoo puhua tunteista ja myös tuntea niitä.

Korpela muistuttaisi nyt uutta koulua aloittavaa nuorta pysymään kärsivällisenä.

– Tutustuminen ottaa oman aikansa. Syvät ystävyyssuhteet eivät muodostu vielä kahdessa viikossa. Yleensä kuitenkin, jos menee säännöllisesti mukaan juttuihin ja ilmestyy ylipäätään paikalle, tutustuminen tapahtuu väistämättä. On hyvä antaa itselle aikaa etsiä myös rauhassa niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja tehdä juttuja, jotka ovat itselle oikeasti kivoja. Mitään ei kannata liikaa pakottaa.

Hän toteaa vielä, että negatiivisillekin tunteille kannattaa uskaltaa antaa tilaa ja pitää mielessä, että tunteet eivät ole hyviä tai huonoja, vaan ihan vain tunteita, ja niillä on usein jokin tärkeä viesti tuotavanaan.

Jari Mäkäläinen keinumassa Kissanmaan ala-asteen pihalla.
Uuteen luokkaan ja paikkakuntaan sopeutuminen ei ole ollut aina helppoa, mutta yksi asia yhdistää kaikkia haastateltavia: kokemus siitä, että muuttaminen uusiin paikkoihin on antanut tärkeitä oppeja elämään ja vienyt lopulta juuri oikeaan suuntaan. Hilma Toivonen / Yle

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta kello 22. asti.