"Haluan, että lapseni näkevät vielä lunta talvisin" – Tutkija Hannakaisa Lindqvistiä ilmastonmuutos ei ahdista, mutta hän tekee töitä sen torjumiseksi joka päivä

Tähtitieteilijä-ilmastotutkija tutkii satelliittidatan avulla maapallon hengittämistä.

ilmastonmuutos
 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Hannakaisa Lindqvist tutki ensin tähtiä mutta käänsi katseensa avaruudesta maapallotutkimuksen suuntaan.Antti kolppo / Yle

Näytti hauskalta puuhalta, kun Lindqvistin isä kiipesi katolle tiirailemaan tähtiä. Tornion tyttöä ja hänen veljeään kiinnostivat kuitenkin kirkkaan kaamostaivaan tapahtumista enemmän revontulet – ne moniväriset.

– Nykyisin olen innoissani, jos näen vihreitäkin, Hannakaisa Lindqvist hymyilee ja katselee Kaivopuiston tähtitornista eteläisellä taivaalla kumpuilevia pilviä.

Helsinkiin fysiikan opintojensa perässä muuttanut Lindqvist kiinnostui tähtitieteistä yliopistossa. Silloin hän liittyi myös Ursaan ja alkoi toimia opintojensa ohessa maailmankaikkeuden sekatyöläisenä.

– Opinnoissani minua vei eteenpäin ajatus siitä, että nykyisin löytöretket tehdään avaruudessa.

Tähdissä Lindqvistiä ihastutti niiden valoon kätkeytynyt tieto.

– Emme pääse sinne mittailemaan, joten valosta saamme selville esimerkiksi tähden lämpötilaa, koostumusta ja ikää.

Ursan opetustyöt ovat olleet tähtitiedeuran ikimuistoisimpia. Erityisesti lasten kiehtovat kysymykset maailmankaikkeudesta lumoavat planetaarion tähtinäyttelyiden vetäjän yhä uudelleen.

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist sekä Mona Martola ja Rebecca Martola
Mona ja Rebecca Martola kyselivät Lindqvistiltä taivaankappaleista: Jos kirjoitat nimesi Kuuhun, näkyykö se siellä ikuisesti? Ovatko punaiset tähdet kylmiä ja siniset kuumia?Antti Kolppo / Yle

– Lopuksi, kun planetaario on täysin pimeä, voi kuulla esteettömiä wau tai ihan kuin mökillä -huudahduksia ja syvällisiä kysymyksiä.

Mutta kyllä aikuistenkin maailmankaikkeuskursseilla päästään yhteisen ihmetyksen valtaan.

– Paikkamme avaruudessa kiinnostaa kaikkia.

Tähdistä helpotusta ilmastoahdistukseen

Hannakaisa Lindqvistiä ilmastonmuutos huolestuttaa mutta ei ahdista. Hänestä tähtitiede ja sen tarjoamat näkökulmat lähiavaruuden planeettoihin tai kaukaisempaan avaruuteen voisivat helpottaa myös ilmastoahdistuksesta kärsiviä. Esimerkiksi avaruustieteiden astrobiologinen haara tutkii, millaisissa olosuhteissa elämää voi esiintyä.

Tiedemielessä ilmastoahdistukseen auttaa tieto siitä, miten monipuolisesti ilmastonmuutosta tutkitaan. Tutkimus ei rajoitu vain maapalloon vaan monenlaisten planeettojen olosuhteisiin.

– Tutkimustieto auttaa ymmärtämään myös, että olosuhteemme ovat erityiset, eikä meillä ole vaihtoehtoja. Ilmastonmuutoskeskustelussa positiiviselta tuntuu, että kaikki ovat ottaneet tämän yhteiseksi asiakseen, jolle on tehtävä jotain. On tärkeää, että ilmastonmuutokseen eivät keskity enää vain alan tutkijat, vaan myös poliitikot, insinöörit, johtajat – kaikki.

Vaikka ahdistua ei kannata, asia on silti vakava.

– Tutkijoiden tieto kertoo IPCC-raporttien avulla muutoksen voimakkuudesta ja toimien kiireellisyydestä.

Entä jos ilmastonmuutoksen sijaan äärettömyyden ajattelu ahdistaa? Lindqvist kehottaa pohtimaan, mistä ahdistus kumpuaa. Tuleeko se siitä, että kaikki jatkuu niin kauas vai siitä, että tuntee itsensä niin pieneksi?

Tieto voisi laimentaa tuskaa ja tuoda lohtua myös äärettömyydestä lamautuville. Lindqvist kertoo esimerkin tähtikerhosta, jossa 4-vuotiaat ovat olleet huolestuneita mustasta aukosta, joka hotkaisee maapallon.

– Kun tietää, missä mustat aukot todennäköisesti sijaitsevat ja että niillä ei tällä hetkellä ole mitään asiaa maapallon lähettyville, ahdistuksen aihe on poissa. 4-vuotiaiden ei tarvitse enää huolehtia siitä.

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Rebecca ja Mona Martola halusivat tulla syksyllä Kaivopuiston tähtitornille oppimaan lisää maailmankaikkeudesta. Tähtinäyttelyitä järjestetään pimeinä vuodenaikoina joka viikko.Antti Kolppo / Yle

Jotkut tykkäävät myös rentoutua ajattelemalla suurta kokonaisuutta tai maailmankaikkeutta. Jos tähtitieteilijän ei tarvitse itse miettiä, mitä tähtitornilla näytetään illalla, hän kohdistaa huomionsa pimeisiin kohtiin tähtien välissä ja nauttii vain olemisesta.

– Kun on hetken katsonut laajempaa kuvaa, voi kääntyä takaisin oman elämänsä pariin.

Niin kävi avaruustutkijalle. Hän tutki ensin tähtiä, kunnes oivalsi maapalloltakin löytyvän selvittämättömiä mysteerejä. Katse kääntyi avaruudesta maapallotutkimuksen suuntaan.

Tähtitieteiden maisteriopintojen jälkeen Lindqvist väitteli meteorologian tohtoriksi.

Miten maapallo hengittää?

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Hannakaisa Lindqvist aloittaa maailmankaikkeuskurssinsa aina historiasta, sillä tähtitieteen edistysaskeleet ovat olleet kaikille ihmisille yhteisiä.Antti Kolppo / Yle

Nykyisin Hannakaisa Lindqvist tutkii Ilmatieteen laitoksella hiilidioksidin ja metaanin eli tärkeimpien kasvihuonekaasujen pitoisuuksia maailmanlaajuisesti satelliiteilla – esimerkiksi sitä, miten kotiplaneettamme hengittää.

Satelliittitutkimus on melko uusi tieteenala. Vasta kymmenen vuotta sitten laukaistiin avaruuteen ensimmäinen kasvihuonekaasujen pitoisuuksia mittaava satelliitti. Viisi vuotta sitten laukaistiin Nasan OCO-2-satelliitti, joka on edelleen yksi maailman tarkimmista hiilidioksidia mittaavista satelliiteista.

Lindqvist työskenteli silloin Nasalla tohtoriopintojen jälkeisessä postdoctutkijan pestissä ja oli paikan päällä Kaliforniassa Yhdysvalloissa, kun satelliitti laukaistiin matkaan.

– Olimme kahden kilometrin päässä laukaisupaikasta. Sitten tuli niin sakea sumu, ettemme nähneet mitään, mutta kuulimme äänen. Se oli todella vaikuttava, pienen palan tulkinta-algoritmia OCO-2:een koodannut Lindqvist muistelee.

Lindqvistin mukaan tutkijat eivät uskaltaneet oitis juhlia OCO-2:n taivaalle nousua. Edellinen OCO-satelliitti oli päätynyt mereen, ja laukaisun epäonnistuminen oli valjennut tutkijoille myöhemmin.

Yön mittaan tutkimusryhmä jännitti vaihe vaiheelta OCO-2-satelliitin etenemistä kiertoradalle.

– Yritin miettiä, miltä muista tutkijoista tuntui. He olivat tehneet sen kanssa töitä 15 vuotta ja minä vain puoli vuotta. Nyt se oli siellä ja kaikki oli kiinni parin minuutin laukaisuikkunasta, kertoo Lindqvist.

Hän hyödyntää Ilmatieteen laitoksella edelleen OCO-2:n dataa.

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Lindqvistin mielestä ilmasto- ja avaruustutkimus ovat aloja, joille tarvitaan kaikkien aivot. Superlahjakas ei tarvitse olla, mutta kärsivällisyys on tärkeä ominaisuus.Antti Kolppo / Yle

Satelliitit maapallon päästöpoliiseina

Nykyisin satelliittien avulla pystytään laskemaan maapallon isoimmat päästölähdealueet. Satelliitti ei kuitenkaan suoraan kerro kasvihuonekaasujen määrää, vaan tutkijat laskevat pitoisuudet auringonvalosta, joka heijastuu maapallolta ja kulkee ilmakehän läpi kaksi kertaa.

– Palataan vähän samaan asiaan kuin tähtien valon välittämästä tiedosta puhuttaessa. Maapallosta saadaan tietoa tutkimalla auringonvaloa, joka heijastuu maanpinnasta.

Ilmatieteen laitoksen viimeisin maailmanlaajuinen läpimurto on laskentamenetelmä, jonka avulla pystytään näyttämään, pelkästään satelliittidataa käyttämällä, ihmisperäiset päästölähdealueet suurkaupungin mittakaavassa.

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Hannakaisa Lindqvist vaihtoi avaruustieteen ilmasto- ja satelliittitutkimukseen, sillä tieteenalassa yhdistyi sekä avaruus että maapallo.Antti Kolppo / Yle

Lisäksi Ilmatieteen laitoksella tutkitaan hiilidioksidin vuodenaikaisvaihtelua. Hiilidioksidin vuodenaikasykli ja pitoisuuksien tilapäinen lasku kesäisin ovat yhteydessä kasveista koostuviin hiilinieluihin ja niiden voimakkuuksiin.

Lindqvist on myös mukana EU:n Copernicus-ohjelmassa, jossa suunnitellaan hiilidioksidin monitorointiin erikoistuneita satelliitteja Pariisin ilmastosopimuksen tueksi. Kyseessä ei ole vain tiedemissio, vaan satelliitit todentanevat, toimivatko sovitut päästövähennyssuunnitelmat.

Ensimmäisen satelliitin laukaisua on kaavailtu vuodelle 2025. Jos OCO-2:n avulla mitataan hiilidioksidipitoisuuksia suurkaupunkitasolla, uudet päästöpoliisit tähtäävät tehdastasolle.

– Voisi ajatella, että OCO-2 on kolmipyörä ja nyt suunnittelemme maastopyörää.

Onko maapallon ulkopuolella elämää?

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Tähtitieteissä tutkitaan myös vanhoja observatorioita. Ursan tähtitorni Helsingin Kaivopuistossa on lähes sata vuotta vanha.Antti Kolppo / Yle

Maapallon ulkopuolinen elämä on arvoitus, joka kutkuttaa mahanpohjaa tähtiä tuijotellessa. Jos elämää löydettäisiin maapallon ulkopuolelta, se mullistaisi kaikkien ihmisten maailmankuvan.

Hannakaisa Lindqvist aloittaa maailmankaikkeuskurssinsa historiasta, sillä tähtitieteen edistysaskeleet ovat olleet kaikille yhteisiä. Ensin maapalloa pidettiin kaiken keskipisteenä, sitten aurinkoa. Lopulta oivallettiin, ettei kumpikaan ole erityisessä asemassa maailmankaikkeudessa.

– Elämän löytyminen muualta olisi seuraava mullistus, joka meillä voisi olla edessä.

Kotiplaneettansa puolesta Lindqvist toivoisi, että hän ehtisi nähdä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvun taittuvan.

– Toivon, että näkisin Pariisin ilmastosopimuksen vaikutuksen ilmakehäämme, sen koostumukseen ja ilmastonmuutokseen.

Lisäksi Lindqvistillä on yksi itsekäs motiivi.

– Haluan, että lapseni näkevät vielä lunta talvisin.

 tähtieteilijä-ilmastotutkija Hannakaisa Lindqvist
Hannakaisa Lindqvist lopettaa maailmankaikkeuskurssinsa Hubblen Ultra Deep Field -kuvaan. Kuvassa näkyvät tähtimäiset asiat ovat galakseja – niitä on siinä 10 000. Kun ojennat pikkurillisi kohti taivasta, niin kuva vastaa siellä yhtä suurta aluetta kuin kolmaskymmenesosa pikkurillin kynnestäsi.Antti Kolppo / Yle

Katso seuraavaksi:

Kosmos - maailmankaikkeus viidessä minuutissa

Avaruus aukeaa

Lue seuraavaksi:

Pekka Seppäsen kolumni: 10 000 euron lentovero ja sohvalle makaamaan