Jyväskyläläinen Katri Tynkkynen istuu teatterissa vähintään kerran viikossa: "Teatteri on hetken magiikkaa"

Tynkkynen on raivannut elämässään tilaa teatterille. Televisiota hänellä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen.

Teatteri
Katsojat jonottavat Kulissin Latoteatterin ovella sisäänpääsyä.
Jonottaminen kuuluu kesäteatterissa käyntiin.Jaana Polamo / Yle

– Se tapahtuu hetkessä. Siinä se magiikka on! Jos katsot telkkaria tai elokuvia, kohtaukset on otettu moneen kertaan, mutta kun menet katsomaan teatteria, se aina tapahtuu siinä hetkessä. Voi sattua monenlaisia juttuja.

Jyväskyläinen Katri Tynkkynen sukeltaa teatterin taikapiiriin useammin kuin moni muu. Talvisaikaan hän istuutuu katsomoon vähintään kerran viikossa, kesäteatteriesityksiä hän kolusi viime vuonna yksitoista kappaletta ja sama tahti on meneillään tänä kesänä.

Katri Tynkkynen.
Katri Tynkkynen sanoo käyvänsä katsomassa harrastajateattereiden esityksiä, koska ne ovat mielettömän hyviä ja suurella sydämellä tehtyjä. Jaana Polamo / Yle

Tällä kertaa Tynkkynen polkaisee Kulissin Latoteatteriin katsomaan Urinetown-musikaalia, joka roimii ilmastonmuutosta ja vallankäyttöä. Vaikka Urinetown nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa, Tynkkynen ei halua perehtyä esitykseen etukäteen, jottei loisi itselleen ennakkoasenteita.

Musikaalin lavalla loistavat harrastajat, kuten noin 80 prosentissa kaikista maan kesäteattereista. Harrastajat esittävät tänä kesänä lähemmäs 300 eri näytelmää, niistä parikymmentä nähdään Keski-Suomen pihoilla ja pientareilla.

Katri Tynkkynen haluaa eturiviin aistimaan näyttelijöiden eleitä ja tunteita. Siinä eivät toisten katsojien niskat häiritse, ja saa taputtaa, nauraa ja itkeä tarinan mukana silloin, kun siltä itsestä tuntuu.

Kesäteatterin katsomossa tarvitsee toisinaan viuhkaa, toisinaan vilttiä.
Kesäteatterin vakiokatsoja tietää varustautua iltaan viuhkalla ja viltillä.Jaana Polamo / Yle

Yksi osa hetkellistä teatterikokemusta on yhteys, jota katsojat ja näyttelijät kokevat välillään. Voi jopa ajatella, että yleisö tekee teatteria, kun sen reaktiot vaikuttavat näyttelijöiden tulkintaan. Kulissin musikaalissa Pikku-Sallya esittävä Petra Luukkainen kutsuu sitä energian siirtymiseksi katsomosta näyttämölle ja päinvastoin.

Tynkkynen tunnistaa asian, mutta hänellä on teatterikokemukseen myös henkilökohtainen näkemys.

– Teatterilla on tarina kerrottavanaan ja jossakin kohtaa tulee yhtymäpintoja itseen, se koskettaa minua. Hienoja kokemuksia olen saanut. Teatterista lähtiessä mietin aina, että mitä tämä tarkoittaa minulle?

Tunteiden liikuttamisen lisäksi teatteri haastaa Tynkkysen mielestä myös katsojan pääkoppaa. Hänen kätensä heiluvat, kun hän pohtii, kuinka haasteellista juonen käänteiden seuraaminen on.

– Tarkemmin ajateltuna se on mukavan haasteellista.

Naisia pihalla kesäteatterin väliajalla.
"Väliaika, kahvia ja pullaa."Jaana Polamo / Yle

Teatterista lähtiessään Tynkkynen saattaa ryhtyä keskusteluun tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Katsojia koskettanut näytelmä on mukava purkaa keskusteluksi: mitä näytelmä merkitsee, jos sitä peilaa yhteiskunnan tilanteeseen?

Tynkkynen on raivannut elämässään tilaa teatterille. Töiden jälkeen hän ei rojahda sohvalle kaukosäätimen viereen. Kaksitoista vuotta sitten hän jätti muuttokuormasta television eikä ole ostanut tilalle uutta.

– Käyn teatterissa, koska täällä on mahdollista kokea sellaisia asioita, joita ei voi kokea arkena normaalissa elämässä.

Juuso Porras laulaa.
Juuso Porras on yksi tarinan pakkaa sekoittavista hahmoista. Jaana Polamo / Yle

Urinetown-musikaalissa liput liehuvat, konfetteja lentää, ilmassa on rakkautta ja väkivaltaa. Juoni mutkittelee lujaa ja törmäyttää katsojan pohtimaan äärimmäisten tekojen oikeutusta, demokratiaa ja diktatuuria. Loppukumarruksen jälkeen Tynkkynen nousee penkistä mietteliäänä.

Katsojat purkautuvat ladon suurista ovista pihamaalle, jossa näyttelijät sekoittuvat joukkoon. Kiitoksia sataa ja pinnejä puretaan kampauksista. Tynkkynen etsii käsiinsä Pikku-Sallya esittävän Petra Luukkaisen. Hän halaa Luukkaista ja kertoo pitäneensä erityisesti tämän tekemisestä ja roolista. Silti Tynkkysen on kysyttävä näyttelijältä musikaalin julmista tapahtumista:

– Ketään ei säästellä! Miten voi olla niin, että voimaa saadaan siitä, että joku tapetaan?

– Ja silti te kaikki nauroitte. Mitä ihmettä? vastaa näyttelijä.

– Niin, ihmisten pitää kyllä pysähtyä miettimään näitä asioita.

Katri Tynkkynen kertoo näyttelijöille kesäteatterikokemuksestaan.
Musikaalin jälkeen Katri Tynkkynen kertoo näyttelijöille ajatuksistaan.Jaana Polamo / Yle

Kesäilta viilenee. Tynkkynen asettaa pyöräilykypärän päähänsä ja polkaisee kotia kohti. Tänä kesänä häntä odottaa vielä puolenkymmentä teatteriesitystä. Sitten tulee syksy, sisäteatterikausi, ja viikoittain ne asiat, joita ei voi kokea normaalielämässä.