"Sieltä tullaan nyrkin kanssa, että sinähän et minua määrää" – näin opettajia lyödään ja kiusataan kouluissa

Aineenopettajana peruskoulussa toimiva Erja on tottunut siihen ajatukseen, että väkivalta on osa hänen työtään.

kouluväkivalta
Oppilas ja opettaja luokassa.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Koulut alkavat tällä viikolla suurimmassa osassa maata. Sen lisäksi, että koulujen alku saattaa jännittää pieniä oppilaita, myös kesälomaltaan palaavat opettajat saattavat odottaa uuden lukuvuoden alkua ristiriitaisin odotuksin. Opettajat kertoivat Ylelle peloistaan uuden lukuvuoden alussa.

Eräs heistä on Erja, jonka työssä väkivalta ja sen uhka ovat läsnä jokaisena työpäivänä.

Erja on saanut nyrkistä esimerkiksi välituntiselkkauksia selvittäessään. Väkivallan uhka kuormittaa opettajaa.

– Kun mennään sanomaan, että älä kiipeä sinne, sieltä tullaan nyrkin kanssa, että sinähän et minua määrää.

Erja ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään oppilaiden yksityisyyden suojaamiseksi.

Erja on opettanut peruskouluikäisiä lapsia reilut kaksi vuotta. Hänellä on luokan- ja aineenopettajan pätevyys ja apunaan myös erityispedagogiikan opintoja. Silti hän kokee, että opettajan koulutus ei ole antanut hänelle tarvittavia taitoja jollakin tavalla näkyvästi oireilevien lasten opettamiseen.

Sitä ei opeteta, miten toimia, kun oppilas käyttäytyy aggressiivisesti ja hänen riehumistaan täytyisi rajoittaa kaikkien turvallisuuden vuoksi.

Erja

– Opettajan koulutus ei anna riittäviä eväitä tähän hommaan. Opetettavat asiat ovat hanskassa, mutta sitä ei opeteta, miten toimia, kun oppilas käyttäytyy aggressiivisesti ja hänen riehumistaan täytyisi rajoittaa kaikkien turvallisuuden vuoksi.

Kahdessa vuodessa hän on kuitenkin ehtinyt totuttautua siihen ajatukseen, että vaikeista tilanteista on tullut osa hänen työtään.

– Koulun tempo on hektinen ja kynnys ilmoittaa useinkin toistuvasta väkivallasta nousee. Mitä enemmän on väkivaltaisia tilanteita, sitä enemmän pienempiä juttuja päästetään ohi. Ei kukaan jaksa jokaisesta tapauksesta tehdä vaaratilanneilmoitusta, että taas kävi näin.

– Opettajan pärjäämättömyys oppilaiden kanssa on myös jonkinlainen tabu, josta ei mielellään kaikissa työyhteisöissä puhuta, vaikka syyt olisivat jossakin aivan muualla kuin opettajan opetustaidoissa.

Ani harva kokee pystyvänsä tukemaan oppilaita tarpeeksi

Viime vuosina erityisoppilaiden tuesta on säästetty. Erityisluokkia on purettu, ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat yhä useammin tavallisissa luokissa. Aivan kuten Erjankin koulussa.

Häiriökäyttäytymisen lisäksi tämä on lisännyt opettajien riittämättömyyden tunnetta. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan vain kolme prosenttia opettajista kokee pystyvänsä tarjoamaan oppilailleen tarvittavan tuen.

– Tuo luku on aika karmaiseva. Yksi ratkaisu olisi se, että luokkakoon tulisi olla riittävän pieni. Toinen on, että erityisopettajia pitäisi olla enemmän, sanoo työsuojeluvaltuutettu Katri Juvonen Hämeelinnan kaupungilta.

Birgitta Lyytikkä
Birgitta Lyytikkä aloittaa Salpakankaan koulussa 3. luokan uutena luokanopettajana. Meeri Niinistö / Yle

Erityisopettajien puutteesta on kärsinyt myös 3. luokan opettaja Birgitta Lyytikkä Salpakankaan koulusta. Sisäilmaongelmat, henkilöstön jatkuva vaihtuvuus ja erityisopettajien puute väsyttivät hollolalaisopettajan.

– Viime vuosi oli sellainen, ettei aina jaksanut. Viikonlopuista puolet meni siihen, että yritti palautua. Kesäloman ensimmäiset päivät menivät itkiessä, kun ei jaksa.

– Erityisluokkia ei ole koskaan tarpeeksi. Erityistä tukea tarvitsevia lapsia on sitten tavallisessa luokissa mukana. Siinä lahjakkaatkin oppilaat ovat omalla tavallaan erityislapsia, ja heille ei pysty sitten antamaan riittävästi. Tai sitten on hiljaisia, arkoja, jotka jäävät. En pysty tasapuolisesti auttamaan kaikkia, Lyytikkä huokaa.

Kesäloman ensimmäiset päivät meni itkiessä, kun ei jaksa.

Birgitta Lyytikkä

Opettajien työolobarometri on karua luettavaa. Opettajien työmäärä on lisääntynyt, stressi siinä samalla.

Samasta tutkimuksesta selvisi, että opettajien kohtaama väkivalta sekä kiusaamistilanteet ovat lisääntyneet. Peruskoulun opettajista lähes joka kuudes on kohdannut väkivaltaa työssään.

Yli 60 prosenttia on kohdannut kiusaamista työssään. Suurimpia kiusan tekijöitä ovat oppilaat ja heidän vanhempansa. Reilut 40 prosenttia peruskoulun opettajista kokee kiusaamista oppilaan taholta.

– Ihan ekaluokkalaisesta lapsesta alkaen voi olla fyysistä väkivaltaa, uhkailua, haistattelua ja fyysistä kontaktia. Ne ovat henkisesti kuormittavia tilanteita, joita siedetään aivan liian pitkään, kertoo työsuojeluvaltuutettu Juvonen.

helmitaulu
Vain kolme prosenttia opettajista kokee, että he pystyvät antamaan oppilailleen tarvittavan tuen. Meeri Niinistö / Yle

Melkein joka kolmas opettajista kertoo kiusaajan olleen huoltaja. Näissä tapauksissa kiusaaminen on esimerkiksi ylimitoitettuja odotuksia, uhkailua, lahjontaa, vuosia kestäneitä oikeusprosesseja, perättömiä huhuja ja mustamaalaamista.

Luokanopettaja Lyytikkä ei itse ole joutunut vanhempien kiusaamaksi, mutta tunnistaa ilmiön.

– Sellainen työrauha puuttuu. Yleisintä on, että vanhemmat puuttuvat asioihin, joista he eivät tiedä. Vanhemmat ovat sanavalmiita, kertoo hollolalaisopettaja Lyytikkä.

"Jotkut lapset voivat hyvin, toiset huonosti"

Opettajien työoloja ja jaksamista tutkitaan OAJ:n tutkimuksessa taas tänä syksynä. OAJ:n työelämäasiantuntija Riina Länsikallio pelkää, ettei tulevissa tuloksissa tulla juuri näkemään positiivisempia uutisia.

– Epäilen, että parempia tuloksia ei ole vielä nähtävissä. Isoja muutoksia on ollut: kunnissa on siirrytty lähikouluperiaatteisiin, mikä on hyvä juttu, kunhan pienryhmiä ja opettaja- ja erityisopettajaresursseja on riittävästi. Mutta kun me tiedämme, ettei niitä ole.

Erja toivoo, että tilanne huomioitaisiin paremmin resursseissa siellä, missä tilanteita on toistuvasti. Hän toivoo myös, että kouluissa ryhdyttäisiin tekemään suorempaa yhteistyötä esimerkiksi nuorisopsykiatrian kanssa ja apua saataisiin sitä tarvitseville oppilaille nykyistä ketterämmin.

– Tuntuu, että jotkut lapset voivat hyvin, ja toiset hyvin huonosti. Se ero siinä välissä on kasvanut. Opettajana toivoisin voivani opettaa kaikkia. Nykytilanteessa tarvittaisiin enemmän työkaluja ja tiimityötä kaikkien lasten oppimisen mahdollistamiseen ja turvallisiin koulupäiviin.