Peuroja on enemmän kuin koskaan – ja nyt ne tungeksivat jo puutarhoihin ja teille: "Ihmisten sietokyky alkaa ylittyä"

Peurakolarien määrä kasvoi viime vuonna yli tuhannella.

riistanhoito
Valkohäntäpeuroja.
Länsi-Orimattilan Metsästysseura hoitaa peurakantaa järjestelmällisesti. Eläinten määrää, ikä- ja sukupuolijakaumaa seurataan tarkkaan riistakameroiden avulla.Länsi-Orimattilan Metsästysseura ry

Kun valkohäntäpeura tuotiin Suomeen runsaat 80 vuotta sitten, täällä unelmoitiin vahvasta ja hyvinvoivasta peurakannasta. Kannan kasvua voi hyvällä syyllä sanoa riistanhoidon menestystarinaksi, sillä Suomeen tuotu valkohäntäpeura polveutuu vain muutamasta yksilöstä.

Kaikella on kuitenkin rajansa. Unelmasta on monin paikoin tulossa painajainen, sillä peurojen määrä alkaa ylittää ihmisten sietokyvyn.

Valkohäntäpeurojen määrä on kasvanut vuosia, ja eläimiä on nyt maassamme ennätyspaljon. Niiden määrä on kahdessakymmenessä vuodessa lähes nelinkertaistunut runsaaseen 111 000 eläimeen, arvioi Luonnonvarakeskus (siirryt toiseen palveluun).

Kolareiden määrä kasvanut selvästi

Riesaa peurat aiheuttavat esimerkiksi puutarhoille ja erikoisviljelmille. Esimerkiksi omena on peuran herkkua. Aiheesta on uutisoinut muun muassa Turun Sanomat. (siirryt toiseen palveluun)

– Kyllä niistä jonkin verran on riesaa, mutta kun aitaa puutarhansa, niin peurat eivät enää häiritse, tietää Hämeen Puutarhaseuran puheenjohtaja Eero Simola.

Peurojen suuri määrä aiheuttaa tuohtumusta myös tielläliikkujissa. Peurojen yleistyessä peurakolareiden määrä on kasvanut. Valkohäntäpeurakolareita tapahtui Tilastokeskuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun)viime vuonna yli 6 200, mikä on yli tuhat enemmän kuin edellisenä vuonna.

Ihmisten harmistuneisuus peurapaljoutta kohtaan purkautuu kirjoitteluna sosiaalisessa mediassa ja lehtien yleisönosastoilla. Esimerkiksi Facebookissa ilmoitus peurahavainnoista poikii nopeasti keskustelua siitä, millaista vahinkoa peurat aiheuttavat puutarhoille ja viljelmille. Keskustelua käydään muun muassa Puutarha ja piha (siirryt toiseen palveluun) -ryhmässä, jossa osa jäsenistä kertoo jopa luopuneensa istutuksista peuratuhojen vuoksi.

– Jos tällaista kirjoittelua alkaa ilmetä, se kertoo siitä että ihmisten sietokyky alkaa ylittyä. Peurakanta alkaa olla paikoin ylitiheä. Se näkyy esimerkiksi mustikanvarvukoissa, kun niissä laidunnetaan rajusti, kertoo erikoistutkija Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta.

Valkohäntäpeuran talvikannat 1990–2018
Peurakanta on kasvanut rajusti etenkin viime vuosina. Talvikannalla tarkoitetaan luontoon jäävien eläinten määrää metsästyskauden päätyttyä, ennen uusien vasojen syntymistä.Joonas Haverinen / Yle

Peurakanta kovaan leikkuriin

Tiheimmillään peuroja on jopa yli 50 eläintä tuhannella hehtaarilla. Vertailun vuoksi hirvien määrälle on asetettu tavoitteeksi enintään kolme eläintä tuhannella hehtaarilla.

Valkohäntien määrää koetetaan vähentää rajusti, ja peuranpyyntilupia lisättiin alkavalle kaudelle kolmanneksella viime vuodesta. Koko maahan pyyntilupiä myönnettiin yli 58 000. Yhdellä luvalla saa kaataa joko yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Lupamäärä on myös ennätyssuuri.

Metsästyksen tueksi kaivataan kuitenkin nykyistä tarkempaa tietoa eläinten määrästä. Luonnonvarakeskus pitää antamiaan kanta-arvioita luotettavina, mutta niissäkin on viiden prosentin virhemarginaali.

Luke ja Suomen riistakeskus ovat jo muutaman vuoden ajan etsineet keinoja, miten kanta-arviot saataisiin tarkemmiksi. Lääkkeeksi on ehdotettu riistakameroita ja näköhavaintojen kirjaamista. Tutkijoiden haaveissa on myös saada käyttöön tietokoneälyyn perustuvaa kuvantunnistustekniikkaa, joka osaisi erotella eläimet lajin ja iän mukaan.

Tiedon pohjalta voitaisiin peuroille tehdä samanlainen kannanhoitosuunnitelma, joka on jo suurpedoilla ja hirvellä.

– Hirvellä on ollut jos vuosia hyvin toimiva kannanhoitojärjestelmä, joka asettaa tavoitteen kannan tiheydelle, sukupuoli- ja ikäjakaumalle. Siitä on saatu hyviä kokemuksia, sanoo erikoissuunnittelija Mikael Wikström Suomen riistakeskuksesta.

Valkohäntäpeuran talvikannan tiheyden vaihtelu Suomessa talvella 2018–2019
Tiheimmät peurakannat löytyvät Hämeestä, Lounais-Suomesta ja rannikolta. Enimmillään peuroja on useita kymmeniä tuhannella hehtaarilla. Vastaavasti hirvikannan tiheydelle on asetettu tavoite, jossa hirviä olisi alle kolme eläintä tuhannella hehtaarilla. Joonas Haverinen / Yle

Lupajärjestelmä puhuttaa

Metsästys on käytännössä ainoa keino rajoittaa peurakannan jatkuvaa kasvua. Syyskuun alussa alkavalla pyyntikaudella metsästäjien toivotaan keskittävän pyyntiään naaraisiin ja vasoihin, sillä niiden poistaminen on tehokkain tapa pienentää kantaa. Peura on tehokas lisääntymään, ja naaras synnyttää usein kahdesta kolmeen vasaa.

Valkohäntäpeurojen metsästystä säädellään kaatolupien avulla. Yhden kaatoluvan saamisen edellytyksenä on vähintään 500 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue. Alueella on luonnollisesta myös oltava peuroja.

Peurojen määrä kasvaessa myös lupamääriä on kasvatettu. Kasvavasta metsästyspaineesta huolimatta peurakanta kasvaa, ja se on synnyttänyt keskustelua lupasääntelyn tarpeellisuudesta.

Osa metsästäjistä on vaatinut lupajärjestelmän lopettamista samaan tapaan, kuten metsäkauriin kohdalla tehtiin vuonna 2005. Metsäkauriin saa kaataa ilman erillistä kaatolupaa, mutta saaliista on tehtävä ilmoitus riistakeskukselle.

Riistakeskuksessa lupajärjestelmässä nähdään kuitenkin omat vahvuutensa.

– Lupajärjestelmän ansiosta saamme metsästysseuroilta tietoa kaadetuista eläimistä ja jatkossa toivottavasti myös havainnoista. Jos tätä tietoa ei saataisi, olisi suuri riski, että kanta vain kasvaisi, painottaa erikoissuunnittelija Wikström.

Miehet kunnostavat riistanruokintapaikkaa.
Riistanruokinta on menestyksekkään peuranmetsästyksen edellytys. Länsi-Orimattilan Metsästysseura syöttää riistalle tonneittain viljaa ja juureksia vuosittain.Mika Moksu / Yle

Peurakanta vaatii suunnitelmallista hoitoa

Länsi-Orimattilan metsästysseura alkaa jo virittäytyä syyskuun alussa alkavaan peuranmetsästyskauteen. Ruokintapaikoille viedään ensimmäisiä eriä viljaa, jotta eläimet oppisivat käymään ruokinnoilla jo kauden alussa. Jahdin alussa peuroja saa metsästää vain ruokintapaikkojen tai peltojen läheisyydessä väijymällä. Ajometsästys ei ole jahdin ensimmäisinä viikkoina sallittu.

Länsi-Orimattilassa peurat on otettu sydämen asiaksi. Eläimille tarjotaan tonneittain ruokaa, ja niiden määrää seurataan riistakameroin. Seura ylläpitää seitsemää ruokintapaikkaa, joissa on myös vahtimismetsästykseen tarvittavat piilokopit.

Seuran puheenjohtaja korostaa sitä, että metsästys pitää suunnitella tarkkaan, jotta peurakanta pysyy aisoissa, mutta eläimet terveinä.

– Meidän on metsästäjinä huolehdittava siitä, että kanta pysyy metsästettävänä ja elinvoimaisena, mutta ei aiheuta liikaa ongelmia tiellä liikkujille tai muille ihmisille. Meille myönnettiin tulevalle kaudelle 35 kaatolupaa ja peuroja on varmasti niin paljon, että saamme kaikki kaadettua, kertoo seuran puheenjohtaja Jaakko Mattila.

Päivitetty 15.8.2019 klo 12.59: Täsmennetty kohtaa metsästämisen rajoituksista jahtikauden alussa.