"Opettaja ei voi päättää, uupuuko vai ei" – Huolipuhe valtasi peruskoulun, mitä siitä pitäisi ajatella? Koululaiset kertovat

Ysiluokkalaiset tietävät, millaista on koulunkäynti 2010-luvulla. Nyt he kertovat, pitääkö peruskoulun nykytilasta huolestua.

peruskoulu
koululainen oppitunnilla
Herttoniemen yhteiskoulun ysiluokkalaiset Matias Lahikainen ja Daniel Vuori harrastavat salibandya koulun ohessa useita kertoja viikossa.Anni Härkönen

Siinä missä omina peruskouluaikoinani opin esimerkiksi kiertämään joukkotappelut kaukaa, välttämään kaikki uimatunnit ja soittamaan Finlandia-hymnin nokkahuilulla, opitaan nykykoulussa esimerkiksi ajattelua, oppimaan oppimista, yrittäjyyttä ja kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Tai ainakin näin olen lukenut (siirryt toiseen palveluun). Se kuulostaa eittämättä hienolta.

Kaikki eivät tosin ole yhtä mieltä siitä, että nykykoulussa käytetyt opetusmetodit johtavat juuri tähän lopputulokseen.

Olen lukenut artikkeleita, joissa kerrotaan, että viime vuosina kouluissa on otettu käyttöön uusia menetelmiä, jotka jopa heikentävät oppimista (siirryt toiseen palveluun) merkittävästi.

Olen myös kuullut, että opettajan työ on muuttunut kaaosmaiseksi suorittamiseksi (siirryt toiseen palveluun).

Opettajat uupuvat (siirryt toiseen palveluun). Niin uupuvat koululaisetkin.

Suomalainen peruskoulu vaikuttaa muuttuneen arkisesta myrskyisäksi, ja yllättävän nopeasti – onhan omista peruskouluajoistani vasta vuosikymmen.

Siksi hyppäsin päiväksi ysiluokkalaisen kenkiin tavoitteenani selvittää, onko peruskoulu niin kaaoksessa kuin lukemani perusteella vaikuttaa.

Kahdeksan kouluaamut eivät poistuneetkaan

Kello 8.17 Matias Lahikaista väsyttää. Hän on nukkunut viime yönä kuusi tuntia. Biologian vihkokin unohtui kotiin.

Tarkoitus olisi testata soluhengityksen toimivuutta käytännössä sekoittamalla yhteen lämmintä vettä, ruokasoodaa ja sokeria. Kokeen hypoteesi pitäisi kuitenkin rustata johonkin.

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta on kyllä suositellut kahdeksan kouluaamuista luopumista, mutta tässä koulussa siihen ei ole ryhdytty. Moni oppilas harrastaa aktiivisesti, ja myöhäisempi koulupäivän aloitus pidentäisi päivää loppupäästä.

Vaikka Lahikainen itse harrastaa salibandya 4–5 kertaa viikossa, hän on sitä mieltä, että koulupäivän pitäisi alkaa myöhemmin. Liian aikainen herätys vaikeuttaa tunnilla keskittymistä.

– Ei jaksa keskittyä 75:tä minuuttia, hän sanoo.

Monen koululaisen on vaikea keskittyä opetukseen, selvisi Ylen opettajille tekemässä kyselyssä. Moni syytti älypuhelimia nuorten keskittymiskyvyn viemisestä. Häiritsevätkö ne Lahikaisen keskittymistä?

– On niistä paljon iloa ja hyötyäkin. Mutta totta kai ne vähän häiritsee tuntia, hän toteaa.

koululainen Matias Lahikainen koulussa.
Biologian tunnilla testataan, muodostuuko sooda-vesi-sokeri-seoksesta pullossa hiilidioksidia. Matias Lahikainen osallistuu ryhmätyöhön, opettaja Riina Uvanto ohjeistaa.Anni Härkönen / Yle

Ruotsin tunnilla askarrellaan

Ruotsin tunnilla opettaja Emmi Apponen johdattelee päivän aiheeseen, rakkauteen, näyttämällä ruotsalaisen Theoz Haraldssonin uusimman kappaleen Youtubesta. Ja du är the real thing, laulaa 16-vuotias artisti ja ajelee musiikkivideolla ympäri kaupunkia sähköpotkulaudalla.

Googlaamalla artistin nimen saan selville, että hänellä on yli kaksi miljoonaa seuraajaa Tiktokissa. En tunne Tiktokia, mutta veikkaan, että Theoz on jokseenkin kuuluisa.

Muistelen omaa ruotsin tuntieni korvamatoa, jossa Sotta ja Pytty -niminen duo lauloi sokeroidusta chili con carnesta rytmikkään musiikin tahtiin.

Olen tyytyväinen siihen, että ainakin jotkin asiat koulumaailmassa ovat muuttuneet.

Askartelemme vaaleanpunaisesta paperista sydämet, joihin kirjoitamme asioita, joita rakastamme. Kukin saa vuorollaan kertoa, mitä kirjoitti paperiinsa.

Luokassa rakastetaan esimerkiksi omaa urheilujoukkuetta, salibandya, kavereita ja äitiä.

Sydämet ripustetaan seinälle vaaleanpunaiseksi ryppääksi.

koululaiset askartelevat
Ruotsin tunnilla kukin saa kirjoittaa leikkelemäänsä sydämenmuotoiseen paperiin asioita, joita rakastaa. Anni Härkönen / Yle

Mistä johtuu Suomen heikentynyt Pisa-menestys?

Ruotsin tunnilla Matias Lahikainen kertoi rakastaneensa lihaa. Se muistuu mieleen lounaalla, kun hän istuu seuraani. Alan kehua ruokalan nerokasta esillepanoa, jossa kasvisruoka on tarjolla linjastossa ennen liharuokaa.

– Ootsä joku vegaani vai? Lahikainen kysyy.

– No sellainen kotivegaani, vastaan.

Omina peruskouluaikoinani kasvisruokaa koulussa saadakseen joutui pyytämään luvan vanhemmilta ja terveydenhoitajalta. Harva ryhtyi siihen. Yksi ystäväni päätti jättää lihan pois lautaseltaan viidennellä luokalla. Häntä pidettiin radikaalina.

Lähes päivittäin joku huolestunut opettaja kävi ruokalassa muistuttamassa häntä siitä, että kasvavan lapsen pitäisi syödä lihaa.

Tarjotin, jossa lautasellinen kouluruokaa.
Ruokalistalla tänään: kreikkalaista juusto-kasvishöystöä ja riisiä.Anni Härkönen / Yle

Koska haluan siirtää puheen pois ruokailutottumuksistani ja vertailla koulupolkujamme, nostan esiin Suomen heikentyneen Pisa-menestyksen. Mistä johtuu, että minun ikäluokkani pärjäsi paremmin kuin ikätoverimme ympäri maailman, mutta nykykoululaiset häviävät esimerkiksi Virolle?

Lahikainen miettii hetken ja nostaa sitten esiin kolme pointtia. Tai oikeastaan kaksi, sillä yksi tulee vieressä istuvalta kaverilta.

Koululaisten motivaation puute, ulkomaalaistaustaisten koululaisten osuuden kasvaminen ("kaikki ei ole välttämättä niin taitavia suomen kielessä") ja koulujen löystynyt kuri, hän pohtii.

– Enää ei tuu remmistä perseelle tai kepillä näpeille, Lahikainen tiivistää.

Pitäisikö koulussa olla kovempi kuri? Auttaisiko se keskittymään?

– En tiedä. Ei se hirveän kivaa olisi.

Mitä vanhempi ope, sitä huonompi meininki?

Seuraamme liittyy Lahikaisen luokka- ja joukkuekaveri Daniel Vuori. Vuoren mukaan kuria pidetään ainakin kotona.

– Mulla on ainakin niin, että jos ei hyviä numeroita tule, pakotetaan opiskelemaan enemmän. Aika usein huolehditaan siitä, että on kaikki koulutehtävät tehty, hän sanoo.

Vuori haluaisi ysiluokan jälkeen Mäkelänrinteen urheilulukioon. Sinne päästäkseen todistuksen on oltava hyvä.

Viime vuosina mediassa on kerrottu siitä, että koulusta riippuen oppilas voi saada samalla osaamisella seiskan tai ysin. Tämä voi vaarantaa peruskoulun päättävien oikeusturvan toiselle asteelle haettaessa.

On vaikea sanoa, annetaanko Herttoniemessä hyviä arvosanoja helposti vai ei. Vuoren mukaan se riippuu paljon opettajasta.

– Meillä on sellaisia opettajia, jotka järjestävät helpompia kokeita, ehkä niiden perusteella saa sitten helpompia numeroita. Jotkut tekevät taas viisisivuisia esseekokeita, joista on vaikeampi saada hyviä numeroita.

Lahikaisen mukaan oppimistuloksiin vaikuttaa myös opettajien ikä.

– Mitä vanhempi, sitä huonompi meininki on tunnilla. Opetustyyli on vanhanaikaisempi ja tiukempi.

koululainen käyttää kannettavaa tietokonetta oppitunnilla
Opetuksessa käytetään perinteisten oppikirjojen lisäksi sähköisiä oppimateriaaleja. Oppilaat saavat koulusta käyttöönsä henkilökohtaisen kannettavan tietokoneen.Anni Härkönen

Moni Vuoren ja Lahikaisen opettaja tekee oppitunneista monipuolisia: niillä katsotaan Youtube-videoita, pelataan Kahoot-tietovisoja omilla älypuhelimilla ja etsitään tietoa omin neuvoin sen sijaan, että opettaja kaataisi kaiken opin päähän.

Daniel Vuoren mukaan tätä tehdään yläkoulussa enemmän kuin kouluaikojen alussa. Siihen voi olla syynä uusi opetussuunnitelma, joka otettiin käyttöön kuudennella luokalla – tai oppitunnit, jotka pitenivät alakoulusta yläkouluun siirryttäessä 45 minuutista 75:een.

– On hyvä, että ei koko ajan lueta kirjasta tai tehdä muistiinpanoja. On meillekin helpompaa ymmärtää asioita musiikin tai erilaisten pelien kautta, Vuori sanoo.

Onko puhelin osa ongelmaa vai ratkaisua?

Yhteiskuntaopin tunnilla keskustellaan perusoikeuksista ja velvollisuuksista. Opettaja Niko Simpanen pahoittelee sitä, ettei hän ehtinyt valmistella toimittajaa varten tunnille "mitään ekstraa".

Puheenvuorot kimpoilevat aborttilainsäädännöstä kuolemanrangaistuksiin, sterilisaatioikään ja adoptioon. Miksi sterilisaation alaikäraja on niin korkea, joku pohtii. Toinen kysyy, miksi 18-vuotiaana ei saa adoptoida.

Opettajan kehotuksesta älypuhelimet kaivetaan esiin. Tehtävänä on etsiä, millaisista ihmisoikeusrikkomuksista Suomea on viime aikoina moitittu.

Opettajien suhtautuminen älypuhelimiin opetuksessa vaihtelee. Osa opettajista kerää puhelimet oppituntien ajaksi pois, osa taas pyytää oppilaita käyttämään niitä tiedonhakuun.

opettaja opettaa oppilaita luokkahuoneessa
Yhteiskuntaopin opettaja Niko Simpanen aktivoi oppilaansa keskustelemaan kansalaisen perusoikeuksista ja -velvollisuuksista.Anni Härkönen / Yle

Osa tapaamistani oppilaista on sitä mieltä, että puhelimet voivat häiritä tunnin kulkua. Myös puhelinriippuvuus on todellinen ilmiö, joka näkyy jo kouluissa, sanoo Beata Ponyi.

– Jos opettaja yrittää ottaa puhelimen pois, se saattaa tehdä oppilaan aggressiiviseksi. Lopputunti menee väittelyyn: "Anna puhelin", "En anna".

Oliver Paabolle kävi hiljattain ikävästi.

– Siinä kävi sellainen onnettomuus, että kun mä laitoin mun puhelimen tunnin alussa laatikkoon, se oli tunnin lopussa rikki. Vielä ei tiedetä, miten se meni rikki. En saanut mitään korvausta tästä, Paabo sanoo.

Uuvuttaako koulu nykynuoret?

Yhdeksäsluokkalaisella moni koulupäivä kestää aikuisen täyden työpäivän verran. Kun yhtälöön lisätään läksyt ja tavoitteellinen harrastaminen, venyvät päivät helposti pitkiksi.

Tänään päästään kotiin jo ennen kolmea. Muutama oppilas jää kanssani luokkaan jutustelemaan vielä koulupäivän päätyttyä.

Olen huolissani nuorten jaksamisesta. Uutisissa on kerrottu (siirryt toiseen palveluun), että pääkaupunkiseudulla koulu-uupumus vie jopa peruskouluikäisiä oppilaita sairauslomalle.

Daniel Vuori kertoo, että merkkejä siitä näkyy koulun arjessa.

– No on sitä aika paljon näkynyt. Aika monella on harrastuksia, jotka vaativat paljon panostusta. Monta kertaa viikossa treenit kestävät myöhään. Joillakin voi olla jo aamutreenejä.

Kaksi koululaista koulun pihalla.
Beata Ponyin ja Julia Rissasen mukaan tulevaisuuden opiskelupaikka ja arvosanat mietityttävät ysiluokalla jo paljon.Anni Härkönen / Yle

Tulevaisuus mietityttää ysiluokkalaisia: koulunkäynti ei vaikuta ainakaan helpottuvan toisella asteella.

– Mun isoveli on nyt lukiossa, eikä se kuulosta kauhean houkuttelevalta. Siellä on aika vaikeaa. Aika paljon hän valittaa, että se on pelkkää näpyttelyä, kun pitää tehdä tietokoneella matikan tehtäviäkin, sanoo Julia Rissanen.

Uupuneita ovat myös opettajat. Ylen kyselyn mukaan osa opettaja kokee työssään jopa fyysisen väkivallan uhkaa. Mistä uupumus voisi johtua ja miten opettajien työoloja voisi helpottaa?

– Luulen, että jos on ärsyttäviä oppilaita ja liikaa erimielisyyksiä, se ei välttämättä ainakaan auta opettajia. Nykyään opettajat tarkastavat kokeita myöhään illalla eivätkä saa tarpeeksi unta. Jos on vielä ylimääräisiä palavereita, niin se varmaan kuormittaa, Matias Lahikainen sanoo.

Oppilaiden mukaan opettajien keinovalikoima kurinpitoon ei ole kovin suuri. Beata Ponyin mukaan häiriköivän oppilaan opettaja voi esimerkiksi kutsua vararehtorin paikalle luokkaan, mutta se ei aina riitä rauhoittamaan tilannetta.

– Ihmisillä on erilainen ärtymiskynnys, eikä opettajakaan voi päättää, uupuuko vai ei, Ponyi lisää.

Huolipuhe kasautuu koulujen alkuun

Vuonna 2013 lähes puolet helsinkiläisistä yläkoululaisista (siirryt toiseen palveluun) kävi jotakin muuta kuin kotiosoitteensa mukaan määräytyvää lähikoulua.

Niin tekee moni Herttoniemen yhteiskouluakin käyvä: tänne valikoituu oppilaita esimerkiksi urheilu- ja kieliluokille.

Mieleisen aineen painotus voi kasvattaa oppilaan koulumotivaatiota. Toisaalta painotusluokille hakeudutaan usein samankaltaisista sosioekonomisista taustoista, mikä voi eriyttää eri koulujen todellisuuksia aiempaa kauemmas toisistaan.

Kouluarki on erilaista jopa saman kaupungin naapurikouluissa – puhumattakaan eri kaupungeista.

koululainen lukee kirjaa
Oliver Paabo etsii vastauksia yhteiskuntaopin kirjasta.Anni Härkönen / Yle

Vaikka peruskoulujen opetus ympäri maata pohjaa samoihin opetussuunnitelman perusteisiin (siirryt toiseen palveluun), niitä tulkitaan ja sovelletaan opetuksen järjestämiseen eri tavoin: toisaalla oppitunteja pidetään 80 oppilaan soluissa (siirryt toiseen palveluun), Herttoniemen yhteiskoulussa aamun ensimmäinen oppitunti aloitettiin vain 11 oppilaan ryhmässä.

Ehkä juuri pienillä opetusryhmillä oli osansa siihen, että koulupäivän aikana kohtasin lukuisia turvallisia aikuisia, jotka pystyivät ihailtavasti kohtaamaan jokaisen oppilaansa yksilönä ja jotka vaikuttivat olevan aidosti innostuneita työstään.

Silti kouluvuoden alkuun kasautunut huolipuhe (siirryt toiseen palveluun)saa minut mietteliääksi.

Nuoret ovat olleet rappiolla ennenkin

Kävin yhtä koulua yhden päivän ajan ja tapasin joitakin kymmeniä nuoria. En voi sen perusteella päätellä, mitä kuuluu niille muille yli puolelle miljoonalle peruskoululaiselle, jotka ovat levittäytyneet yli kahteen tuhanteen kouluun ympäri Suomea.

En tiedä edes sitä, mitä naapuriluokassani tapahtui koulupäivän aikana.

Vaikka otokseni ei ole kattava, on tapaamillani nuorilla kuitenkin huomattava, yli kahdeksanvuotinen kokemus suomalaisesta nykyperuskoulusta. Siksi olisi sääli jättää kysymättä, mitä he ajattelevat peruskoulun tilasta.

Onko heidän tuntemansa koululaitos syöksynyt kaaokseen, joka ei ole enää pelastettavissa?

– En mä nyt sanoisi, että se on ihan kaaoksessa. On tää mun mielestä ihan hyvin hallussa Suomessa. Totta kai voisi vähän lisää olla opettajia ja vähän lyhyempiä päiviä, mutta muuten kaikki on täällä ihan hyvin, Matias Lahikainen sanoo.

koululainen oppitunnilla
Matias Lahikaisen tuntemalla koululaitoksella menee ihan hyvin.Anni Härkönen / Yle

Entä valmistuuko nykyperuskoulusta lukutaidottomia, keskittymis- ja empatiakyvyttömiä nuoria? Ei välttämättä. Beata Ponyi muistuttaa, että nuoret ovat olleet rappiolla ennenkin.

Hänen vanhempansa ovat syntyneet 60-luvulla ja käyneet erilaisen koulutien. Heidän näkökulmastaan nykynuorten maailma näyttää vieraalta ja elektroniikantäyteiseltä, vaikka tälle ikäpolvelle internet ja sosiaalinen media ovat luonnollinen osa arkea.

– Musta tuntuu, että meistä tulee samanlaisia. Parinkymmenen vuoden päästä me katsotaan sen ajan nykynuoria ja ihmetellään, että mikä juttu toi on. Silloin nuorten elämässä on varmasti meille uusia asioita, joita sen ajan nuoret pitävät luonnollisina, Ponyi sanoo.

Lue lisää:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

12-vuotiaan tytön tarina nykykoulusta nosti kohun – lasten liian suuri valinnanvapaus kerää rajua kritiikkiä: "On menty liian pitkälle"

"Älylaitteilla tapahtuva ihmiskoe tuottaa jo hedelmää", "lapset oireilevat vuosi vuodelta pahemmin" – opettajat kertovat Ylelle peloistaan

"Sieltä tullaan nyrkin kanssa, että sinähän et minua määrää" – näin opettajia lyödään ja kiusataan kouluissa