Kauppias turhautui, kun myymälävarkaudet jäivät jatkuvasti selvittämättä – sitten hän keksi, millä röyhkeimmät varkaat saadaan kuriin

Lähiökauppaa Järvenpäässä pitävä Marko Hoikkaniemi joutuu rikosten kanssa tekemisiin päivittäin.

rikokset
Marko Hoikkaniemi
Marko Hoikkaniemi on päättänyt, että hän juoksee jokaisen kaljavarkaan kiinni. Siinä on riskinsä: viime vuonna hänet pahoinpideltiin.Esa Syväkuru / Yle

Kello on aamupäivällä tuskin yhtätoista, kun kauppias Marko Hoikkaniemen liikkeestä lähtee ensimmäinen rikosilmoitus myymälävarkaudesta.

Järvenpäässä kolmea K-markettia pitävä Hoikkaniemi on kauppias kutsumuksesta, mutta olosuhteiden pakosta hänessä on myös ripaus vartijaa ja poliisia. Kauppiaana rikosten kanssa joutuu tekemisiin päivittäin.

– On näpistyksiä, ryöstöä, murtoa, väkivaltaa, hän luettelee.

Eniten ongelmia on Hoikkaniemen mukaan täällä, "kuuluisan Jampan lähiön" marketissa. Sisään kävellessä sitä ei aluksi huomaa, mutta kaupassa on paljon merkkejä siitä, että täältä on viety tavaraa sadan prosentin alennuksella.

Kun poliisilla on entistä vähemmän aikaa tutkia myymälävarkauksien kaltaisia massarikoksia, kauppiaan on ollut pakko toimia itse.

"Minulla on aika paljon nimiä tiedossa"

Kaljalavan, partakoneenteriä ja joitakin kosmetiikkatuotteita saa vain kassalta pyytämällä. Valvontakameroita on lisätty. Kauppias liikkuu myymälätiloissa aina kun mahdollista. Kaupan seinustalta on viety penkki, joka houkutti turhan usein myös ei-toivottuja porukoita.

Jo tuulikaapissa on kyltti, jonka mukaan kaikki myymälävarkaudet ilmoitetaan. Sekään ei riitä, vaan Hoikkaniemi pitää huolen, että rikosilmoitusten mukana lähtee myös epäillyn nimi.

– Nyt kun ollaan jo kaksi vuotta pidetty kauppaa tässä, minulla on jo aika paljon nimiä tiedossa.

Kauppiaan kokemuksen mukaan pelkän valvontakameran kuvan lähettäminen vartiointiliikkeen kautta poliisille "on yhtä tyhjän kanssa". Mutta jos ilmoituksessa on epäillyn nimi, tuomioita tulee.

On yleinen harhaluulo, että vakuutus korvaisi yksittäistä näpistystä.

Marko Hoikkaniemi

Hoikkaniemen toimistossa on jopa paksu kansio, joka on täynnä syyttäjältä ja käräjäoikeudelta tulleita vastauksia rikosilmoituksiin. Kansion selkämykseen on piirretty iso sydän.

– Ilman huumoria tästä ei selviä, kauppias naurahtaa.

Hoikkaniemi on myös päättänyt, että hän juoksee jokaisen kaljavarkaan kiinni. Siinä on riskinsä: viime vuonna hänet pahoinpideltiin. Se sai hänet entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ongelmalle on tehtävä jotakin.

Kauppiaan mukaan häntä on uhkailtu ja haukuttu, ja kollegatkin ovat varoittaneet tiukan linjan johtavan vielä vaikeuksiin. Toimet ovat kuitenkin vaikuttaneet, sillä näpistykset ovat vähentyneet huomattavasti ja myös myynti on kasvanut.

– Tästä kaupungista löytyy tietty määrä tekijöitä. Jos minä teen varastelusta vaikeampaa, he etsivät helpomman paikan. Se näkyy tuloksessa.

"Olen kunnioittanut poliisia, mutta en voi enää"

Siihen Hoikkaniemi ei kuitenkaan ole tyytyväinen, että hän kokee joutuvansa tekemään poliisin töitä. Hänellä on kokemusta ruokakaupoissa työskentelystä kolmelta eri vuosikymmeneltä, ja tuona aikana käsitys poliisin toiminnasta on muuttunut dramaattisesti.

– Olen kunnioittanut poliisia, mutta en todellakaan voi enää, hän sanoo.

Viime vuosien aikana poliisi on priorisoinut rikostutkintaa siten, että niin sanottuja massarikokset, kuten näpistykset ja lievemmät pahoinpitelyt selviävät entistä harvemmin.

Rikosilmoituksia suodatetaan entistä enemmän törkeyden, yhteiskunnallisen merkityksen ja selvittämisen vaikeuden pohjalta. Ajatuksena on ollut antaa rikostutkijoille aikaa keskittyä vakavimpien rikosten selvittämiseen.

Uutta linjausta on toteutettu kenties voimakkaimmin juuri Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella, jolla myös Hoikkaniemen kaupat sijaitsevat.

Jos poliisilla olisi yhtä paljon kiinnostusta massarikoksiin kuin liikennevalvontaan, meillä ei olisi mitään hätää.

Marko Hoikkaniemi

Kauppiaana Hoikkaniemi kohtaa työssään lähes pelkästään lieviä rikoksia, joiden tutkinnasta on tingitty. Ja vaikka yksittäinen myymälävarkaus on pieni asia, ongelma aiheuttaa hänelle vuosittain kymmenien tuhansien eurojen kustannukset.

– On yleinen harhaluulo, että vakuutus korvaisi yksittäistä näpistystä. Sen takia asia kiinnostaa minua.

Sen vuoksi kauppias olisi myös valmis maksamaan siitä, että poliisille saataisiin lisää voimavaroja myös massarikollisuuden tutkintaan. Hänen mukaansa aina ei voi puhua vain resursseista, vaan on puhuttava myös siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

– Ja vertauksen vuoksi voi sanoa, että jos poliisilla olisi yhtä paljon kiinnostusta massarikoksiin kuin liikennevalvontaan, meillä ei olisi mitään hätää, hän heittää.

300 uutta poliisia tulossa

Ainakin osittain Hoikkaniemen toive onkin toteutumassa – uudessa hallitusohjelmassa on nimittäin luvattu rahat noin kolmensadan uuden poliisin palkkaamiseen valtakunnallisesti. Se on tosin alle puolet siitä, mitä poliisi on itse esittänyt.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Ahon mukaan omaisuusrikosten tutkinta on kärsinyt, kun henkilöstöä on siirretty muihin tehtäviin. Hän kuitenkin huomauttaa, että myös rikoksia ennalta estävään työhön tarvitaan varoja.

– Poliisin ja sidosryhmien tekemään ennalta estävään työhön sijoittaminen on kannattavampaa kuin jälkikäteen tapahtuvaan rikosten selvittämiseen sijoittaminen, Aho sanoo.

Hoikkaniemi myöntää, että työn sivuvaikutuksena tulevat varkaudet ja uhkailu uuvuttavat. Joskus se saa hänet miettimään, kannattaako hommaa edes jatkaa.

– Mutta oikeasti ajattelen, että tämä on hieno ammatti.