1800-luvun ammattilaiset rakensivat syyspakkasessa upean tehdasmiljöön – nyt Unescon maailmanperintökohdetta pitää purkaa ja rakentaa uudelleen

Unescon maailmanperintökohteessa korjataan yli 100–vuotiaita kosteusvaurioita.

maailmanperintökohteet
Jussi Toivanen
Jussi Toivasen kesän 2019 muuraushommat Verlassa ovat pian ohi. Kesälomansa jälkeen hän suuntaa talveksi korjaamaan Olavinlinnan muureja.Pyry Sarkiola / Yle

Kokenut muurari Jussi Toivanen on tänä kesänä saanut työskennellä tuhansien turistien kiinnostuneiden katseiden alla.

Mies korjaa lähes 150 vuotta vanhassa tehdasmiljöössä historiallisen arvokkaan entisen pahvitehtaan kuivaamon seinää. Työ etenee tiili tiileltä.

Suomalaista teolllisuushistoriaa kuhiseva museokohde sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa, Verlan kylässä. Tämä on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteesta (siirryt toiseen palveluun).

Toivanen kiipeilee remontoitavana olevan rakennuksen viereen pystytetyillä telineillä ja irrottelee seinästä vanhoja tiiliä sekä puhdistaa ja lajittelee niitä ammattilaisen ottein.

– Hidasta tämä on. Lisäksi tiilet on saatava takaisin samalla tavalla kuin ne seinässä olivatkin eli julkisivu ulospäin, selittää mies.

rakennustelineet Verlan kuivaamon seinustalla
Muurari Jussi Toivanen 126-vuotiaan pahvitehtaan kuivaamon seinustalla Verlan tehdasmuseolla Kouvolassa.Pyry Sarkiola / Yle

Toivanen laskeskelee, että hänen työajastaan noin kolmannes on varsinaista muurausta; muu aika menee suunnitteluun ja muun muassa vanhojen tiilien kunnon tarkistamiseen.

Tarkkana pitää olla, koska kyse on kosteusvaurioiden korjaamisesta.

Rakennuksilla rankka menneisyys

Verlan entinen tehdasalue sai huomattavan kansainvälisen tunnustuksen vuonna 1996, kun se hyväksyttiin YK:n alaisen kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö Unescon maailmanperintölistalle – maailman ainoana puunjalostusteollisuutta edustavana kohteena.

Sen jälkeen museon (siirryt toiseen palveluun) vuosittainen kävijämäärä tuplaantui. Nyt kymmenien eri kansallisuuksien turistijoukot ovat nähneet paitsi suomalaista puunjalostuksen historiaa, myös vanhojen rakennuksien kunnostamista.

Verlan vanhan tehtaan patruunan pytinki.
Verlan entisen tehdasalueen juuret ulottuvat 1870-luvulle. Ruukkikylässä sijaitsee teollisuusrakennusten lisäksi muun muassa entisiä työväen asuntoja. Kuvassa tehtaanjohtajan asunto eli Patruunan pytinki vuodelta 1885.Miina Sillanpää / Yle

1960-luvulle jatkunut pahvintuotanto (siirryt toiseen palveluun) oli rankkaa paitsi työntekijöille myös rakennuksille. Tehtaalla valmistettua pahvia käytettiin erilaisten pakkausten kuten tupakka-askien ja kenkälaatikoiden valmistukseen. Myös kirjansitomot hankkivat itselleen Verlan pahvia. Vienti suuntautui muun muassa Venäjälle, Keski-Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan.

Valmistuneet pahvit piti kuivattaa ennen maailmalle vientiä isoina arkkeina erillisessä kuivaamossa. Nyt tätä kuivaamoa korjataan.

– Märkien pahvien kymmenen tonnin painosta puolet haihtui kosteutena muutamassa päivässä. Siinä ovat seinärakenteet saaneet osansa, kuvailee UPM Verlan tehdasmuseon johtaja Ville Majuri.

Naiset työntävät pahviarkkipinoja kiskoja pitkin vuonna 1964
Naiset työntävät pahviarkkipinoja kiskoja pitkin Verlan pahvitehtaan kiillottamosta vuonna 1964Veikko Talvi

Mutta kaikki syyt kosteuden rapauttamiin seiniin eivät ole vielä tässä. Rakennusten kosteusvaurioiden juuret ulottuvat aina 1800-luvun lopulle saakka.

Muurausta pakkasilla

Kun pahvitehtaan alkuperäinen kuivaamo paloi vuonna 1892, piti nopeasti saada tilalle uusi. Näin tapahtuikin, sillä se valmistui jo seuraavana vuonna.

Punatiilisen komean kuivaamon rakentamisella oli niin kiire, ettei sen ajan kalkkilaasti ehtinyt kunnolla kuivua.

– Kuivaamo muurattiin syksyllä talvea vasten, osittain jopa pakkasilla, väärään vuodenaikaan siis, tietää museonjohtaja Ville Majuri.

Verlan tehdasmuseon kuivaamo
Verlan pahvitehtaan kuivaamo valmistui nopealla aikataululla vuonna 1893. Rakennusta edeltäneen ja palaneen kuivaamon perustuksista osa on vielä näkyvillä nykyisen rakennuksen edustalla.Pyry Sarkiola / Yle

1890-luvun kiireisen aikataulun on huomannut myös korjaustöissä tuhatkunta tiiltä seinästä irrottanut ja tarkistanut Jussi Toivanen.

– Laastiin on jäänyt kosteutta, joka on jäätynyt. Laastista on sittemmin vuosien varrella jäänyt tiilien väliin vain hiekka, kaikki muu on valunut pois sisä- ja ulkoseinän väliin, analysoi Toivanen.

Tiilet ovat kuitenkin pysyneet paikallaan, eikä seinässä ole romahtamisvaaraa.

– Mutta nyt on ennakoitava ja korjattava, kun vauriot ovat tiedossa, korostaa museonjohtaja Ville Majuri.

pahviarkkeja roikkuu Verlan tehdasmuseoon pahtitehtaan kuivaamossa
Kuivumaan jätettyjä Verlassa valmistettuja pahviarkkeja. Kun Verlan tehdas suljettiin vuonna 1964, tavarat jäivät tehdassaleisssa ja konttoreissa niille sijoilleen muistuttamaan tehtaan viimeisestä työpäivästä.Yle / Pyry Sarkiola

Kunnostustöitä helpottaa merkittävästi, että kylminä olleisiin vanhoihin tiloihin saatiin runsas vuosi sitten lämmöt päälle ensimmäistä kertaa yli 50 vuoteen. Vaikutus on ollut huomattava. Rakennuksessa voidaan pitää talvisinkin lämpöä, joka kuivattaa rakenteita ja estää kosteuden aiheuttamaa rapautumista.

– Ensimmäisen lämmityskauden jälkeen suhteellinen ilmankosteus laski noin 90 prosentista 40 ja 60 prosentin välille, sanoo Majuri.

Erikoisuuksien työmaa

Vaikka tiilestä muuraaminen on Jussi Toivaselle tuttua puuhaa, on vanhan teollisuusrakennuksen korjaamisessa hänellekin omat erikoisuutensa. Seinän korjaamisessa edetään päinvastoin tavanomaiseen verrattuna.

– Normaalisti kun muurataan uutta, edetään alhaalta ylöspäin, mutta korjaustyömaalla tullaankin ylhäältä alaspäin, kuvailee Toivanen.

työmies kuljettaa laastipaljua nokkakärryillä
Verlan korjausmuurauksissa käytetään kalkkilaastia, joka jäljittelee mahdollisimman pitkälle 1800-luvun lopulla käytettyä laastia. Työmaalla laastin kimpussa Vesa Hyle Kivityö Kaseva Oy:stä.Pyry Sarkiola / Yle

Erikoisuus on myös vanhan ajan kalkkilaasti, joka muistuttaa mahdollisimman pitkälle Verlassakin 1800-luvun lopulla käytettyä muurauslaastia. Laasti valmistetaan korjaustyömaalla. Työ vaatii tarkkuutta.

– Kalkin, hiekan ja veden sekoituksen pitää antaa muhia kuukauden, ennen kuin se työnnetään myllyyn sekoittumaan. Sen jälkeen siitä tulee valmista puolessa tunnissa. Mutta tahnaa pitää olla kuukauden varasto valmiina, muuten hommat jäävät seisomaan, kuvailee Jussi Toivanen laastin valmistusta.

Kalkkilaastia käytetään useissa historiallisten rakennusten korjauksissa, Verlan lisäksi muun muassa Olavinlinnassa, Hämeen linnassa ja Suomenlinnassa.

Museoviraston valvonnassa kehitetyt laastireseptit perustuvat tutkimuksiiin, joilla on selvitetty vanhoja muurausmenetelmiä.

Pakko kunnostaa

Jussi Toivasen ja hänen työkaverinsa Vesa Hylen työmaa rakennustelineineen, laastinsekoituskoneineen ja purkujätteineen sijaitsee tehdasalueen opastettujen museokierrosten varrella. Verlan tehdasmuseoalueella vierailee vuosittain noin 40 000 matkailijaa, joista hieman alle puolet osallistuu opastetuille kierroksille.

Yleisön edessä työskentely ei ammattilaista häiritse, eikä korjaustyömaa ole häirinnyt turistejakaan – päinvastoin, kiinnostusta on riittänyt.

– On hyvä, että ihmiset näkevät tätäkin puolta Verlasta. Vanhat rakennukset eivät säily ilman jatkuvaa kunnossapitoa, sanoo Verlan tehdasmuseon johtaja Ville Majuri.

Ville Majuri
UPM Verlan tehdasmuseon johtaja Ville Majuri sanoo, että matkailijat ovat kiinnostuneina seuranneet museoalueella meneillään olevia kunnostustöitä.Pyry Sarkiola / Yle

Korjaustöitä Verlassa tehdään Museoviraston ja vanhan tehdasalueen omistavan UPM:n rahoilla.

Museovirasto myönsi viime keväänä UPM:lle koko maailmanperintöalueen kunnostamiseen tälle vuodelle 60 000 euroa, josta valtaosa käytetään kuivaamon kunnostamiseen.

Korjauslistalla myös Olavinlinnan muurit

Tavallisemmista muurausalan töistä Toivaselle on tuttua varsinkin uunien muuraaminen. Kokemusta alkoi kertyä varhain.

– Jo pikkupoikana pääsin muuraustyömaille isän mukana, hänkin oli uuninmuuraaja. Tiilien pyörittely on kyllä käynyt tutuksi, mies naurahtaa.

Uuneja Toivanen ehti muurata yli kymmenen vuotta, kunnes alkoi siirtyminen kohti nykyisiä tehtäviä. Ensimmäiset pari vuotta hän toimi Sulkavan vankilatyönjohtajana Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan kivimuurien kunnostustöissä. Sen jälkeen hän siirtyi nykyiselle työantajalleen, historiallisiin kohteisiin erikoistuneelle Kivityö Kaseva Oy:lle.

Verlan kuivaamon pääty
126-vuotiaan pahvikuivaamon seinien kunnostusta jatketaan tulevina kesinä.Pyry Sarkiola / Yle

Jussi Toivasen tämän kesän työmaa Verlassa on jo loppusuoralla. Työt eivät kuitenkaan lopu talveksi. Hän suuntaa kesälomansa jälkeen jälleen kerran Savonlinnaan, jossa jatkuvat 1400-luvulla valmistuneen Olavinlinnan korjaustyöt .

– Vanhan porttikäytävän kynnyksen madaltaminen taitaa olla ensimmäisenä hommana. Sen jälkeen taas kiivetään seinille, eli kivimuurin korjausta jatketaan, kertoo Toivanen.

Hän myöntää tutkivansa kiinnostuneena entisajan muuraustaitoja työmailla, joissa saman ammattikunnan edustajat ovat työskennelleet useita sukupolvia aikaisemmin.

– Kyllä se on kunnia-asia päästä korjaamaan tällaisia historiallisia kohteita. Hyvä mielihän siitä tulee, kun näkee, että taas on yksi seinä saatu valmiiksi.