Lähellä tuotettu ruoka kiinnostaa, silti vain murto-osa sitoutuu jäseniksi – tuusulalainen luomuviljelijä haluaa yhteisöllisyyttä ja viljelyä ympäristön ehdoilla

Uusimaa on ollut edelläkävijä lähiruoan suoramyynnissä, mutta kiinnostus näkyy nykyisin jo koko maassa.

lähiruoka
Lassilan tilan isäntä, viljelijä Jukka Lassila laskee alas tomaatintaimia kasvihuoneessa.
Lassilan tilan viljelijä Jukka Lassila siirtyi luomutuotantoon 1990-luvun lopulla tultuaan sukutilan uudeksi isännäksi.Matti Myller / Yle

On sateinen elokuun iltapäivä. Vilja on jo alkanut kellastumaan rantapelloilla, kasvihuoneessa kypsyvät kurkut, puutarhassa marjat ja hedelmät.

Kauempaa kuuluu kukon kiekaisu, kanat tepastelevat aitauksessa. Ympärillä lävittäytyy maaseudun rauha.

Luomuviljelijä Jukka Lassila astelee pihapiirissään Tuusulan Paijalan kylässä. Kyseessä on yksi alueen vanhimmista kantatiloista, varhaisimmat merkinnät tilasta löytyvät 1400-luvulta. Lassilan suku on asuttanut paikkaa varmistetusti vuodesta 1697 alkaen.

– Sukua on asunut tilalla jo aikaisemmin, mutta suurina katovuosina kaikki kylän talot todettiin veronmaksukyvyttömiksi ja silloin ne merkittiin kruunulle. Tuli tavallaan katkos siihen. Omistus oli hetkellisesti Ruotsin kuninkaan alla, mutta samaa porukkaa täällä on asunut aikaisemminkin, Jukka Lassila kertoo.

Lassilasta tuli tilan isäntä vuonna 1998, kun hän teki sukupolvenvaihdoksen isänsä kanssa. Samalla hän aloitti tilan siirtämisen luomuviljelyyn ja vähitellen myös suoramyyntitoiminnan kehittämisen.

– Olen itse ollut mukana nuoresta pitäen kansalaistoiminnassa ja olen pyrkinyt siihen, että asioita voitaisiin muuttaa yhdessä tekemisen ja mielekkään elämän suuntaan. Ihmisten yhteistoiminta on avain siihen, että tulevaisuus voisi näyttää paremmalta sekä ihmisen itsensä että ympäristön kannalta, hän toteaa.

Elokuinen viljapelto, taustalla häämöttää ranta.
Lassilan tilalla tuotetaan osuuskunta Tuusulan Oma Maan satokassien raaka-aineet ja jatkojalosteet.Matti Myller / Yle

Lähiruoan suoramyynnissä mukana osuuskuntia

Osuuskunta Tuusulan Oma Maa (siirryt toiseen palveluun) on yksi esimerkki Uudellamaalla toimivista lähi- ja luomuruokatoimijoista, joissa ruokaa myydään ja toimitetaan suoraan viljelijöiltä kuluttajille. Taustalla on ajatus yhteisöllisestä kumppanuusmaataloudesta.

Vastaavanlainen yhteisöllinen toimija on myös Uudenmaan ruoka foodhub, uudenmaanruoka.fi (siirryt toiseen palveluun). Se eroaa Oma Maasta siinä, että yhden tilan tuotannon sijaan tarjolla on lähes 40 uusmaalaisen tuottajan tuotteita.

Uudenmaanruoka.fi:n kehittäjä Olli Repo painottaa sitä, että tavoitteena on saada maaseutu säilymään monipuolisena ja tukea pientiloja ostamalla niiltä suoraan.

– Tuomme vain tekniikan siihen avuksi. Näin pystymme helpommin käsittelemään tilauksia ja toimituksia, kun tuomme logistiikkaosaamisen mukaan, Repo kommentoi esittelemällä älypuhelimella tilaamista.

Perunan nostoa uudenmaanruoka.fi-osuuskunnan pellolla Vantaalla.
Perunan nostoa uudenmaanruoka.fi-osuuskunnan pellolla Vantaalla.Matti Myller / Yle

Taustalla huoli kestävästä kehityksestä

Tilat ja yritykset etsivät erilaisia väyliä markkinoille perinteisten markkinointikanavien lisäksi. Uusimaa on ollut edelläkävijä lähiruoan suoramyynnissä, mutta kiinnostus näkyy nykyisin jo koko maassa.

Yksittäisten tilamyymälöiden rinnalla lähes koko maassa toimivat esimerkiksi Facebookin kautta Reko-lähiruokaketjut ja verkkokauppa ruokaasuomesta.fi (siirryt toiseen palveluun).

Ruoka-asiantuntijaSuvi Malin Maa- ja kotitalousnaisista ja Pro Agria Etelä-Suomesta pitää alaa kasvavana.

– Lähiruokabuumi on ollut jo tässä muutamien viime vuosien aikana olemassa, se on edelleenkin kasvava ja koko ajan kasvaa. Kun löytyy näitä uusia väyliä ja keinoja saada lähiruokatuotteita markkinoille, niin tilanne koko ajan paranee, Malin sanoo.

Niputettuja ja jakoon lähteviä mangoldeja uudenmaanruoka.fi-osuuskunnan katoksessa Vantaalla.
Niputettuja ja jakoon lähteviä mangoldeja uudenmaanruoka.fi-osuuskunnan katoksessa Vantaalla.Matti Myller / Yle

Malinin mielestä lähiruokaa ihan selkeästi ostetaan ja halutaan ostaa enemmän. Taustalla ovat myös ilmastokysymykset. Malinin mukaan varsinkin nuoret ovat hyvin tietoisia ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta.

– Moni miettii, että miten yksittäinen kuluttaja pystyy tekemään asialle jotakin. Kun hyödynnetään ja käytetään lähiruokaa, niin se myös auttaa ilmastoa ja maapallo voi paremmin, hän toteaa.

Sama huoli ympäristöstä on myös Lassilan isännän mielessä. Kestävän elämän jatkuminen maapallolla edellyttää hänen mielestään ajattelutavan muutosta.

Lassilan mukaan viimeisten 70 vuoden aikana ihmiset ovat eläneet sellaisessa yhteiskunnassa, jossa jokainen on voinut valita mitä haluaa syödä. Kaikkea löytyy kaupan hyllyltä, vain raha on rajannut valintoja. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta henkilökohtainen valinnanvara on kuitenkin ollut rajatumpaa ja perustunut paikallisiin resursseihin.

– Näkisin, että on väistämätöntä siirtyä siihen suuntaan, että ihmisten pitäisi syödä sitä, mikä on mahdollista ja ekologista tuottaa olemassa olevilla, paikallisilla resursseilla, Lassila pohtii.

Kasvihuonetomaatteja kasvamassa Lassilan luomutilalta Tuusulasta. Tomaatit ovat vielä vihreitä.
Kasvihuonetomaatteja kasvamassa Lassilan luomutilalla Tuusulassa.Matti Myller / Yle

Asiakas saa satoa ja jakaa vastuuta

Lassilan tilalla tuotetaan osuuskunta Oma Maan tuotteet.

Jukka Lassilan mukaan tavoitteena on tuottaa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa osuuskunnan jäsenille paikalliset resurssit mahdollisimman hyvin hyödyntämällä.

– Pyrimme omalla toiminnallamme parantamaan ympäristön tilaa, muun muassa vähentämään vesistökuormitusta. Esimerkiksi vesistön kunnostamistöissä tulevia vesikasveja kompostoidaan ja saadaan siirrettyä ravinteita vesistöstä pelloille. Pyrimme myös sitomaan hiiltä maahan enemmän kuin sitä sieltä pääsee ilmakehään.

Lassilan mukaan tila harjoittaa permakulttuurin mukaista ideologiaa, jossa pyritään luonnon malleja mukaillen luomaan kestäviä ja ekologisesti harmonisia ihmisympäristöjä, korjaamaan maalle aiheutettuja vaurioita sekä parantamaan kaiken toiminnan ohella maan elinvoimaisuutta.

Osuuskunnan viikoittaiset satokassit koostuvat eriliaisista viljatuotteista, leivästä, valkuaiskasveista kuten herneistä tai pavuista sekä vihanneksista ja juureksista. Lisänä on myös satokauden marjoja tai hedelmiä niiden tuoton mukaan. Tilalta voi tilata myös kananmunia.

Lassilan tilan kanoja maapohjaisessa aitauksessaan Tuusulassa.
Lassilan tilan kanoja maapohjaisessa aitauksessaan Tuusulassa.Matti Myller / Yle

Osuuskuntien ideana on sitoutua kumppanuuteen pidemmäksi aikaa, jolloin viljelijä voi keskittyä tuotantoon markkinoinnin sijaan. Hinta voi olla kalliimpi kuin marketeissa, sillä osuuskunta osallistuu sadon jakamisen lisäksi myös mahdollisiin satotappioihin eli siihen, ettei jokin kokeilu onnistukaan.

– Hintaa on vähän vaikea arvioida. Välillä kassi voi olla sisällöltään edullisempi kuin kaupassa, välillä se voi olla kalliimpi. Satokasseihin laitetaan myös tuotteita, joita ei kaupasta löydy lainkaan tai tällä tavalla tuotettuna, Lassila toteaa.

Tutantokustannuksista sovitaan yhdessä.

– Keskusteluja käydään jatkuvasti. Päätämme hinnat yhdessä vuosikokouksessamme. Pohdimme sitä, miten toimimme reilusti, miten katamme kustannukset ja kulut. Uskomme, että olemme reiluja ja tuotteidemme hinta on hyvä, sanoo Oma Maan hallituksen varapuheenjohtaja Ruby van der Wekken.

Tilojen suoramyyntiä on eri puolilla maata. Kuvassa tuusulalalisen Lassilan tilan myyntihylly, jossa on paperisia härkäpapupusseja.
Tilojen suoramyyntiä on eri puolilla maata tuusulalaisen Lassilan tilan tapaan.Matti Myller / Yle

Myynti tuo euroja – sitoutuvia asiakkaita kaivataan lisää

Suoramyynti on tiloille kannattavaa, arvioi lähiruoan alueellisia vaikutuksia tutkinut Helsingin yliopiston tutkija Leena Viitaharju Seinäjoen Ruralia-instituutista.Viitaharju viittaa Luonnonvarakeskuksen Luken keväällä julkaisemiin kannattavyyslaskelmiin (siirryt toiseen palveluun). Hän kuitenkin toteaa, että aineistosta vain seitsemällä prosentilla oli suoramyyntiä.

Lähiruokatuotannossa liikkuu kuitenkin euroja. Esimerkiksi Reko-lähiruokaketjujen liikevaihdoksi on arvioitu vuonna 2018 noin 70–80 miljoonaa euroa.

– Rekojen Facebook-ryhmiin kuuluu tietysti todella paljon ihmisiä, satoja tuhansia, mutta aktiivisia asiakkaita näistä on oikeasti vain murto-osa. Kuluttaja on ehkä helppo saada kokeilemaan Reko-ostamista kerran, mutta se on jo haastavampaa, että hän jää pysyväksi asiakkaaksi, Viitaharju pohtii.

Sama ilmiö näkyy myös Uudenmaan esimerkeissämme. Uudenmaanruoka.fi sivustolle on kirjautunut noin 500 jäsentä, mutta aktiivisia tilaajia on noin 40–50 viikossa. Oma Maassa on mukana tällä hetkellä 160 jäsentä, joista noin 70 tilaa säännöllisesti.

– Meillä sitoudutaan tilaamaan aina puoli vuotta kerrallaan sitä ruokakassia ja osa on välillä elämäntilanteen tai muun syyn vuoksi joskus tauolla ja sitten taas uudestaan, viljelijä Jukka Lassila toteaa.

Lähiruoka-termillä tässä jutussa ymmärretään omassa maakunnassa, esimerkiksi Uudellamaalla tuotettua ruokaa.

Lue myös:

Lähiruuan suurin haaste on sen toimittaminen – Onko ratkaisu suomea puhuva automaatti tai Troijan hevoseksi valjastettu kontti?

Luomutukien loppu nitistää aloitushalut farmareilta – kauppa pelkää aukkoja kotimaisen luomun hyllyille

Kun lähiruoka tarkoittaa lähigrillin burgeria – Professori: Arviolta neljännes nuorista miehistä ei ole kiinnostunut tai vastustaa kestävää kehitystä Elsa Lankinen auttaa nuoria käsittelemään ilmastoahdistusta – maailman ongelmia havainnollistetaan luonnon pienten ihmeiden avulla Viherpiipertäjä vai arvostettu ekokuluttaja? – tutkimus todistaa, että luomua suosivan miehen maine on asuinpaikasta kiinni

Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla maanantaina 19.8. kello 22 saakka.